Kansanterveyden sopeutuminen ilmastonmuutokseen OECD-maissa

Tutkimuksessa analysoidaan kansallisen hallinnon roolia terveysalan valmistautumisessa ilmastonmuutokseen. Mukana on kuusi Euroopan maata: Belgia, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kirjoittajat tarkastelevat kansallisen tason terveydenhuollon sopeutumisen kolmea keskeistä ulottuvuutta:

• monialainen yhteistyö,
• vertikaalinen koordinointi
• kansallinen terveydenhuollon sopeutumissuunnittelu.

Mukana on käytännön esimerkkejä tarkastelluista kansallisista hallintotavoista. Yhteensä 175 ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa aloitetta kerättiin järjestelmällisen verkkohaun, itseraportoinnin (maittain) ja sisällönanalyysin avulla. Poissuljettuja olivat muun muassa iniatiivit, joilla ei ollut nimenomaista keskittymistä joko terveyteen tai CCA: han.

Keskeiset havainnot ovat seuraavat:

1. Lähes puolessa kansallisen tason aloitteista tarkastellaan terveyttä yleensä, eli niissä ei hyödynnetä erityisiä terveysriskejä, joista ...
2. Eniten huomiota kiinnitetään tartuntatauteihin ja lämpöön liittyviin riskeihin
3. paikallishallinnot sitä vastoin puuttuvat tulva- ja myrskyriskeihin, mutta tuskin tartuntatauteihin
4. Tyypillisesti kansallisen tason koordinointi- ja koordinointitoimet jakautuvat 2:1 pohjatyön (eli koordinointi- ja koordinointitoimien valmistelun) ja varsinaisen täytäntöönpanotoimen kesken.
5. kansallisia hallituksia rajoittavat usein ristiriitaiset tai hajanaiset institutionaaliset järjestelyt ja vähäinen poliittinen ja/tai julkinen priorisointi
6. ei ole olemassa ”hopeaa luetteloa” terveysalan kustannusten jakoa koskevan järjestelyn hallinnointia varten vaan pikemminkin maakohtainen toimivallan ja resurssien asianmukainen jakaminen ja koordinointi eri alojen, hallintotasojen ja sopeutumisluokkien välillä.