Shigelloosi

Shigelloosi on suhteellisen harvinainen sairaus Euroopassa, mikä johtaa Shigella-bakteerien aiheuttamiin ruoansulatuskanavan ongelmiin. Se on kuitenkin terveysongelma tietyille väestöryhmille ja tietyissä maissa, myös kehittyneissä maissa. Euroopassa kuudes-kolmasosa tapauksista on matkustajien tuomia (ECDC, 2014-2024). Infektioita esiintyy ulosteperäisen kontaminaation nielemisen jälkeen. Tauti vaikuttaa erityisesti pieniin lapsiin kehitysmaissa, ja taudinpurkaukset ovat yleisiä olosuhteissa, joissa vesihuolto ja saniteettitilat ovat huonot, mikä johtaa vuosittain noin 160 000 kuolemantapaukseen maailmanlaajuisesti (Chung The et al., 2021). Sairaus on kuitenkin aliraportoitu ja usein diagnosoitu väärin. Erityisen huolestuttavaa on Shigella-bakteerien monilääkeresistenssi eri alueilla (Lampel et al., 2018).

Shigelloositapausten kokonaismäärä ja kotimaisten tapausten ilmoitusaste (kartta) ja ilmoitetut tapaukset (kaavio) Euroopassa

_{Lähde: ECDC, 2024, Surveillance Atlas of Infectious Diseases (tartuntatautien seurantakartasto).}

_{Huomautuksia: Kartassa ja kaaviossa esitetään ETA:n jäsenmaiden tiedot. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää. Taudista on ilmoitettava EU:n tasolla, mutta raportointijakso vaihtelee maittain. Kun maat ilmoittavat nollasta tapauksesta, ilmoitusaste kartalla näkyy muodossa "0". Jos maat eivät ole raportoineet taudista tiettynä vuonna, määrä ei näy kartalla, ja se on merkitty ”ilmoittamattomaksi” (päivitetty viimeksi heinäkuussa 2024).}

Lähde & lähetys

Shigelloosi tarttuu pääasiassa ulosteperäisen kontaminaation kautta tartunnan saaneesta henkilöstä toisen henkilön suuhun. Tartunnan saaneet ihmiset, jotka eivät pese käsiään perusteellisesti ulostamisen jälkeen, voivat aiheuttaa uusia infektioita suorassa fyysisessä kontaktissa (mukaan lukien seksuaalinen kontakti) tai epäsuorasti saastuttamalla ruokaa tai vettä. Seksuaaliset tartunnat ovat nykyään yleinen tartuntareitti Euroopassa. Potilaat voivat levittää tautia niin kauan kuin Shigella-bakteerit erittyvät ulosteeseen, mikä tapahtuu yleensä akuutin infektion aikana, mutta voi jatkua jopa 4 viikkoa tai joskus useita kuukausia.

Henkilökohtaisten tartuntojen lisäksi saastunut raakamaito ja maitotuotteet tai kypsentämättömät vihannekset ovat muita tartuntareittejä (Gerba, 2009). Lisäksi kärpäset voivat siirtää Shigella-bakteereja käymälöistä kattamattomaan ruokaan (Gerba, 2009). Ihmiskehon ulkopuolella Shigella voi kuitenkin selviytyä vain lyhyen aikaa (Niyogi, 2005). Huomattavaa on, että tauti voi ilmetä jo hyvin pienillä alle kymmenen bakteerisolun annoksilla, mikä on yli kymmenen tuhatta kertaa pienempi kuin useimmilla muilla bakteeri-infektioilla (Chung The et al., 2016).

Taudinpurkauksia esiintyy useimmiten paikoissa, joissa monet ihmiset ovat yhdessä (kuten vankiloissa, lasten laitoksissa, päiväkodeissa tai mielisairaaloissa), erityisesti silloin, kun henkilökohtainen hygienia on huono, sekä miehillä, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa (Rebmann, 2009).

Terveysvaikutukset

Shigella-infektioilla voi olla lieviä tai vakavia oireita, ja joillakin tartunnan saaneilla henkilöillä ei ole oireita. Jos oireet ovat oireita, oireet kestävät yleensä 4-7 päivää, ja useimmat potilaat toipuvat ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä lukuun ottamatta asianmukaista nesteytystä. Oireet ilmenevät nopeasti, noin 1–3 päivää infektion jälkeen, ja niihin kuuluu ripuli, johon liittyy usein limaa ja/tai verta, kuumetta, pahoinvointia, vatsakramppeja ja joskus kivuliasta virtsaamista tai ulostamista. Shigella-bakteerit voivat myös tuottaa myrkkyjä, jotka kiertävät tartunnan saaneen henkilön verenkierrossa (toksaemia). Vakavammissa tapauksissa uloste voi olla verinen ja limainen (dysenteria) ja siitä voi seurata komplikaatioita, kuten heikentyneitä suolen lihaksia (jotka johtavat peräsuolen prolapsiin), umpilisäketulehdusta tai hengenvaarallista paksusuolen tulehdusta. Myös kuivuminen, alhainen suolapitoisuus (hyponatremia) tai veren sokeripitoisuus (hypoglykemia), neurologiset infektiot (meningiitti), luiden tulehdus (osteomyeliitti), niveltulehdus, pernan paiseet tai emättimen infektiot voivat johtua shigelloosista. Vaarallisimpia kliinisiä oireita ovat kouristuskohtaukset, neurologiset vauriot tai leukemiaa jäljittelevien valkosolujen lisääntyminen. Pitkäaikaisina haittavaikutuksina potilaille voi kehittyä ärtyvän suolen oireyhtymä, niveltulehdus tai hemolyyttinen ureeminen oireyhtymä, joka vaikuttaa punasoluihin, munuaisiin ja hermostoon (Pacheco & Sperandio, 2012).

Sairastavuus ja ampeeri; kuolleisuus

ETA:n jäsenvaltioissa (lukuun ottamatta Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi) vuosina 2007–2023:

• 80 014 tartuntaa (ECDC, 2024)

• 18 kuolemantapausta (ECDC, 2024) ja kokonaiskuolleisuus 0,025 prosenttia. Kuolleisuusluvut vaihtelevat kuitenkin bakteerikannan ja potilaan tilan mukaan, ja sairaalahoidossa olevien potilaiden kuolleisuus voi nousta 20 prosenttiin (Bagamian et al., 2020; Ranjbar et al., 2010).

• Lisääntyvä ilmaantuvuussuuntaus vuosina 2015–2019 sen jälkeen, kun ilmoitetut tapaukset vähenivät vuosina 2007–2014. Vuonna 2020 ilmoitettujen tapausten määrä väheni jyrkästi, mikä saattoi johtua aliraportoinnista ja altistumisen vähenemisestä covid-19-pandemiaan liittyvien matkustus- ja sosiaalisten rajoitusten ja hygieniatoimenpiteiden seurauksena.

• Vuoteen 2019 mennessä noin puolet tapauksista liittyi matkustamiseen. Lähetys tapahtuu useimmiten ruoan kautta, ja harvemmin seksuaalisen ja henkilökohtaisen kontaktin kautta.

(ECDC, 2014–2024)

Jakautuminen eri väestöryhmien kesken

• Ikäryhmä, jolla on eniten sairauksia Euroopassa: alle 5-vuotiaat lapset ja 25–44-vuotiaat miehet (ECDC, 2014–2024)
• Ryhmät, joilla on riski sairastua vakavaan tautiin: alle 10-vuotiaat lapset, henkilöt, joilta on riistetty hyvä terveydenhuolto tai joiden elintarviketurva on puutteellinen, vanhukset ja henkilöt, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt (Kotloff et al., 2018; Niyogi, 2005; Launay et al., 2017)

Ilmastoherkkyys

Ilmastollinen soveltuvuus

Shigella-bakteerit kasvavat parhaiten ympäristön lämpötilassa 21–38 °C. Optimaalinen pH-alue on 5,8–6,4 (Ghosh et al., 2007).

Kausiluonteisuus

Euroopassa useimmat tartunnat ilmenevät loppukesästä/syksystä (ECDC, 2014–2024).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Lämpötilan nousu, sademäärät ja ilmankosteus kiihdyttävät bakteerien lisääntymistä ja lisäävät saastuneen (juovan) veden riskiä, mikä voi lisätä shigelloosin tartuntariskejä. Aasiassa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että ilmasto-olosuhteiden muutokset voivat muuttaa Shigella-bakteerien maantieteellistä jakautumista ja lisätä shigelloosi-infektioriskiä (Song et al., 2018; Chen et al., 2019). Tämä voi vaikuttaa epäsuorasti Euroopan väestöön, koska Euroopan shigelloosi-infektiot liittyvät matkustamiseen.

Ennaltaehkäisy & Hoito

Ennaltaehkäisy

• Tietoisuuden lisääminen käsienpesun ja yleisen hygienian tehokkuudesta erityisesti matkustettaessa alueilla, joilla hygieniaolosuhteet ovat huonot, tai käsiteltäessä elintarvikkeita
• Pilaantuneiden vesilähteiden tunnistaminen ja sulkeminen
• Potilaiden eristäminen hoitolaitoksissa epidemioiden ehkäisemiseksi
• Seurantajärjestelmät mahdollistavat tautien havaitsemisen ja myöhemmät torjuntatoimenpiteet taudinpurkausten hillitsemiseksi ja tapausten määrän vähentämiseksi
• Rokotteet ovat kokeellisessa vaiheessa

(National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine, 2020; Sciuto et al., 2021)

Hoito

• Rehydraatio, ripulilääkkeet tai kuumetta alentavat lääkkeet
• Antibiootit voivat lyhentää mahdollisen tartunnan ja sairauden kestoa. Monilääkeresistentit ja laajasti lääkeresistentit kannat ovat yhä ongelmallisempia riskiryhmille.

(Kotloff et al., 2018; CDC, 2022)

Referenssit

Bagamian, K. H., et al., 2020, Heterogeneity in enterotoxigenic Escherichia coli and shigella infections in under 5 years of children from 11 African countries: Valtiotasoa alempi lähestymistapa, jossa kvantifioidaan riski, kuolleisuus, sairastuvuus ja kasvun hidastuminen, The Lancet Global Health 8(1), e101–e112. https://doi.org/10.1016/S2214-109X(19)30456-5

CDC, 2022, Centers for Disease Control and Climate change impact, https://www.cdc.gov. Viimeksi vierailtu elokuussa 2022.

Chen, C.-C., et al., 2019, Epidemiologic features of shigellosis and associated climatic factors in Taiwan, Medicine 98(34), e16928. https://doi.org/10.1097/MD.0000000000016928

Chung The, H., et al., 2021, Evolutionary histories and antimicrobial resistance in Shigella flexneri and Shigella sonnei in Southeast Asia, Communications Biology 4(1), 353. https://doi.org/10.1038/s42003-021-01905-9

Chung The, H., et al., 2016, The genomic signatures of Shigella evolution, adaptation and geographical spread, Nature Reviews Microbiology 14(4), 235–250. https://doi.org/10.1038/nrmicro.2016.10

ECDC, 2014–2022, Annual epidemiological reports for 2012–2020 – Shigellosis. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/shigellosis/surveillance-and-disease-data. Viimeksi haettu elokuussa 2023.

ECDC, 2024, Surveillance Atlas of Infectious Diseases. Saatavilla osoitteessa https://atlas.ecdc.europa.eu/public/index.aspx. Viimeksi vierailtu syyskuussa 2024.

Gerba, C. P., 2009, Ympäristön välityksellä tarttuvat taudinaiheuttajat. Ympäristömikrobiologia, Academic Press, s. 445–484. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-370519-8.00022-5

Ghosh, M., et al., 2007, Enterotoksigeenisen Staphylococcus aureuksen ja Shigella spp:n esiintyvyys. In some raw street vended Indian foods, International Journal of Environmental Health Research 17(2), 151–156. https://doi.org/10.1080/096031207012. (englanniksi)

Kotloff, K. L., et al., 2018, Shigellosis The Lancet 391(10122), 801–812. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(17)33296-8

Lampel, K. A., et al., 2018, A Brief History of Shigella, EcoSal Plus 8(1), 1-25, https://doi.org/10.1128/ecosalplus.ESP-0006-2017

Launay, O. ym., 2017, Safety Profile and Immunologic Responses of a Novel Vaccine Against Shigella sonnei Administered Intramuscularly, Intradermally and Intranasally: Tulokset kahdesta rinnakkaisesta satunnaistetusta vaiheen 1 kliinisestä tutkimuksesta terveillä aikuisilla vapaaehtoisilla Euroopassa, EBioMedicine, 22, 164–172. https://doi.org/10.1016/j.ebiom.2017.07.013

Niyogi, S. K., 2005, Shigellosis, The Journal of Microbiology, 43(2), 133–143.

Pacheco, A. R., & Sperandio, V., 2012, Shiga-toksiini enterohemorrhagisessa E.coli: Sääntely ja uudet virustorjuntastrategiat, Frontiers in Cellular and Infection Microbiology 2, 2235–2988. https://doi.org/10.3389/fcimb.2012.00081

Ranjbar, R., et ai., 2010, shigelloosin aiheuttama kuolemantapaus, jossa viitataan erityisesti kuolemaan johtaneista tapauksista eristettyjen Shigella sonnei -kantojen molekyylianalyysiin, Iranian Journal of Clinical Infectious Diseases 5(1) 36–39.

Rebmann, T., 2009, Spotlight on shigellosis, Nursing 39(9), 59–60. https://doi.org/10.1097/01.NURSE.0000360253.18446.0f

Song, Y. J., et al., 2018, The epidemiological impact of climatic factors on shigellosis incidence rates in Korea, International Journal of Environmental Research and Public Health 15(10), 2209. https://doi.org/10.3390/ijerph15102209