Sopeutuminen EU:n politiikan aloilla

Ilmastonmuutoksella on monitahoisia vaikutuksia maatalousjärjestelmien perustana oleviin biofyysisiin prosesseihin, ja sillä on sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia EU:n eri alueilla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, lämpötilan nousu, sademäärien muutokset ja ääri-ilmiöiden esiintymistiheyden muutokset vaikuttavat sekä luonnonympäristöön että elintarviketuotannon määrään, laatuun ja vakauteen. Ilmastonmuutokset vaikuttavat vesivaroihin, maaperään, tuholaisiin ja tauteihin, mikä johtaa merkittäviin muutoksiin maataloudessa ja kotieläintuotannossa.

Biologisella monimuotoisuudella on tärkeä rooli ilmaston säätelyssä, ja sillä on siten keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Samaan aikaan hillitsemistavoitteiden saavuttaminen yhdessä ekosysteemilähtöisten lähestymistapojen kanssa on olennaisen tärkeää biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Sen vuoksi on mahdotonta puuttua biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen puuttumatta ilmastonmuutokseen, mutta yhtä lailla on mahdotonta torjua ilmastonmuutosta puuttumatta biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen.

Rakennukset voivat olla alttiita ilmastonmuutokselle. Tulevaisuudessa romahduksen riski voi kasvaa, tila heikkenee ja arvo laskee merkittävästi myrskyjen, lumi- tai vajoamisvahinkojen, veden tunkeutumisen, sisäilmaston heikkenemisen ja rakennuksen käyttöiän lyhenemisen seurauksena. Euroopan komissio pyrkii parantamaan infrastruktuurin, myös rakennusten, ilmastokestävyyttä. Uusia ja olemassa olevia rakennuksia on arvioitava nykyisten riskien ja tulevien ilmastonmuutosten sietokyvyn kannalta, ja niitä on suunniteltava tai parannettava vastaavasti. Keskeinen politiikka, jolla tuetaan rakennusten häiriönsietokykyä, on koheesiopolitiikka (jota kutsutaan myös aluepolitiikaksi).

Yrityksillä on kahdenlaisia ilmastoon liittyviä riskejä: välittömät fyysiset riskit ja siirtymäriskit, jotka johtuvat yhteiskunnan toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi, pääasiassa hillitsemistoimista. Ilmastonmuutoksella voi olla merkittäviä vaikutuksia toimitusketjuihin, jakeluun ja myyntiin monin tavoin. Lämpö vaikuttaa kielteisesti ihmisten terveyteen ja voi johtaa työsuorituksen heikkenemiseen (tuottavuuden heikkeneminen) tai työhön sitoutuneiden tuntien vähenemiseen (työvoiman tarjonta).

Merenpinnan nousu voi aiheuttaa tulvia, rannikoiden eroosiota ja matalien rannikkoalueiden järjestelmien häviämistä. Se lisää myös myrskyhuippujen riskiä ja todennäköisyyttä, että suolavesi tunkeutuu maahan, ja voi vaarantaa rannikkoekosysteemejä. Veden lämpötilan odotettu nousu ja valtamerten happamoituminen edistävät rannikkoekosysteemien rakenneuudistusta. vaikutukset valtamerten kiertoon ja biogeokemialliseen kiertoon.

Katastrofien vaikutukset tähän perintöön liittyvät siihen, että huonontumisprosesseista johtuvat muutokset alkavat hitaasti. Jatkuva lämpötilan nousu ja lämpötilan ja kosteuden vaihtelut tai jäätymis-sulamissyklien vaihtelut aiheuttavat materiaalien hajoamista ja rasitusta, mikä lisää ennallistamisen ja säilyttämisen tarvetta. Esimerkiksi mikro-organismien aiheuttama biologinen hajoaminen on todennäköisempää.

Euroopassa on viime vuosina koettu kaikenlaisia luonnonkatastrofeja: severe floods, droughts, and forest fires with devastating effects on people's lives, the European economy and the environment. Viime vuosikymmenen aikana Euroopan komissio on hyväksynyt useita strategioita ja toimia katastrofiriskien vähentämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tulvadirektiivi ja sen täytäntöönpano (aikataulu), veden niukkuutta ja kuivuutta koskevat EU:n toimet sekä vihreä kirja vakuutuksista luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa energia-alaan monin tavoin, jotka vaihtelevat lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnän muutoksista. vaikutukset energiahuolto-olosuhteisiin – esimerkiksi vesivoiman veden saatavuuden heikkeneminen pitkittyneiden kuivuuskausien aikana ja jäähdytysveden saatavuuden heikkeneminen, jotka vaikuttavat voimalaitosten tehokkuuteen. Lisäksi energiainfrastruktuuri voi olla alttiimpi ilmastonmuutoksen aiheuttamille vahingoille. Euroopan komissio pyrkii yleisesti parantamaan infrastruktuurin, myös energian, ilmastokestävyyttä tarjoamalla strategisia kehyksiä.

Viime vuosien äärimmäiset sääilmiöt ovat lisänneet tarvetta valtavirtaistaa ilmastonmuutokseen sopeutuminen EU:n eri politiikanaloihin. EU:lla on vain vähän erityistoimia ilmastonmuutokseen sopeutumisen valtavirtaistamiseksi rahoitus- ja vakuutusalan politiikoissa. Monet luonnonkatastrofeihin liittyvät EU:n politiikat (ks. katastrofiriskin vähentäminen) ovat kuitenkin erittäin merkityksellisiä rahoitus- ja vakuutusalalla, koska ne voivat auttaa estämään merkittäviä tappioita ja taloudellisia katastrofeja. Euroopan komissio on myös sitoutunut lisäämään ilmastoon liittyvien toimien rahoitusta varmistamalla, että vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta käytetään ilmastoon liittyviin menoihin.

Ilmastonmuutoksen nopea vauhti voi poistaa metsien ekosysteemien luontaisen sopeutumiskyvyn. Se lisää myrskyjen, tulipalojen, tuholaisten ja metsien kasvuun ja tuotantoon vaikuttavien tautien aiheuttamien häiriöiden riskiä. Tämä vaikuttaa metsätalouden taloudelliseen elinkelpoisuuteen pääasiassa Euroopan eteläisillä alueilla sekä metsien kykyyn tarjota ympäristöpalveluja, mukaan lukien hiilinielutoiminnon muutokset. Komissio hyväksyi vuonna 2013 uuden EU:n metsästrategian, jolla vastataan metsiin ja metsäalaan kohdistuviin uusiin haasteisiin.

Ilmastonmuutos aiheuttaa uusia terveysriskejä ja pahentaa nykyisiä terveysongelmia. Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia ihmisten, kasvien ja eläinten terveyteen. Suorat vaikutukset johtuvat muutoksista äärimmäisten sääilmiöiden, kuten helleaaltojen ja tulvien, voimakkuudessa ja esiintymistiheydessä. Epäsuorat vaikutukset voivat ilmetä hyönteisten (hyttysten ja punkkien aiheuttamien vektorivälitteisten tautien), jyrsijöiden tai veden, ruoan ja ilman laadun muutoksina. Euroopan komission strategiaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi liittyy komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

Ilmastonmuutoksen TVT:lle aiheuttamat haasteet jakautuvat kahteen pääryhmään: akuutit tapahtumat ja krooniset stressit. Akuutteihin tapahtumiin (joita kutsutaan myös kriittisiksi tapahtumiksi tai kriisitilanteiksi) kuuluvat tulvat (pluviaaliset, joki- ja rannikkoalueet), jäämyrskyt, helleaallot jne. Akuutit tapahtumat vaarantavat tieto- ja viestintätekniset infrastruktuurit tuhoamalla tai poistamalla käytöstä fyysiset resurssit, joista ne ovat riippuvaisia. Krooninen stressi johtuu ilmastonormien asteittaisemmista muutoksista, kuten lämpötila-alueiden ja kosteustasojen muutoksista. Vaikka näillä vaikutuksilla on vähemmän todennäköisesti katastrofaalisia seurauksia, ne johtavat omaisuuserien heikentymisen lisääntymiseen, useammin tapahtuviin epäonnistumisiin ja lyhyempään käyttöikään.

Maankäytön suunnittelua pidetään yhtenä tehokkaimmista prosesseista, joilla helpotetaan paikallista sopeutumista ilmastonmuutokseen. Kuntien maankäytön suunnitteluprosessissa EU:ssa käytettävissä olevat nykyiset prosessit ja välineet, kuten viralliset suunnitelmat, kaavoitus ja/tai kehitysluvat, auttavat minimoimaan kunnalle aiheutuvat kehitysriskit, jotka johtuvat lisääntyneiden tulvien, maastopalojen, maanvyörymien ja/tai muiden muuttuvasta ilmastosta johtuvien luonnonuhkien ennakoiduista vaikutuksista.

Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan vakavia vaikutuksia meriympäristöön. Veden lämpötilan nousu edistää meriekosysteemien rakenneuudistusta, mikä vaikuttaa valtamerten kiertoon, biogeokemialliseen kiertoon ja merten biologiseen monimuotoisuuteen. Valtamerten happamoituminen vaikuttaa joidenkin kalsiumkarbonaattia erittävien lajien (nilviäisten, planktonien ja korallien) kykyyn tuottaa kuoriaan tai luurankojaan. Lämpimämpi ja happamampi merivesi vaikuttaa näin ollen kielteisesti kalastukseen ja vesiviljelyyn.

Vuosisadan loppuun mennessä on ennustettu, että Euroopan vuoret ovat muuttuneet fyysisesti. Jäätiköt ovat kärsineet merkittävästä massahäviöstä, mutta muutokset vaikuttavat myös alempiin, keskimäkiin ja tulvatasanteisiin, mikä vaikuttaa veden saatavuuteen, maataloustuotantoon, matkailuun ja terveydenhuoltoalaan. Vuodenaikojen lumirajat löytyvät korkeammilta korkeudelta, ja lumikaudet lyhenevät. Puulinjat nousevat ja metsäkuviot muuttuvat alemmilla korkeuksilla.

Koska sää ja ilmasto vaikuttavat ratkaisevasti matkakauteen ja lomakohteiden valintaan, matkailuala on erittäin riippuvainen niistä. Myös luonnon ja matkailun sekä kulttuuriperinnön ja matkailun välillä on vahva yhteys. Sijainnista ja vuodenajasta riippuen ilmastonmuutos voi vaikuttaa matkailuun myönteisesti tai kielteisesti.

Tarvetta mukauttaa liikennejärjestelmä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on korostettu Euroopan komission valkoisessa kirjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta (KOM(2009) 148). Liikenteeseen sopeutumista käsitellään yhdistämällä eurooppalaisia liikenne-, ilmastonmuutos- ja tutkimuspolitiikkoja. Euroopan unioni edistää parhaita käytäntöjä, valtavirtaistaa sopeutumisen liikenneinfrastruktuurin kehittämisohjelmiinsa ja antaa ohjausta esimerkiksi kehittämällä asianmukaisia rakennusstandardeja. Toimissa keskitytään liikenneinfrastruktuuriin ja erityisesti Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T).

Euroopassa lähes 73 prosenttia väestöstä asuu kaupunkialueilla, ja tämän ennustetaan kasvavan yli 80 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti lähes kaikkiin kaupunkien osa-alueisiin – ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan. Tämä asettaa uusia, monimutkaisia haasteita kaupunkisuunnittelulle ja -hallinnolle. Ilmastonmuutoksen vaikutukset Euroopan taloudellisen toiminnan, sosiaalisen elämän, kulttuurin ja innovoinnin keskuksiin ulottuvat kauas niiden kuntarajojen ulkopuolelle.

Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan vesivaroihin, ja näiden luonnonvarojen hoito vaikuttaa ekosysteemien, sosioekonomisen toiminnan ja ihmisten terveyden haavoittuvuuteen. Myös vesihuollolla odotetaan olevan yhä keskeisempi rooli sopeutumisessa. Ilmastonmuutoksen ennustetaan johtavan suuriin muutoksiin veden saatavuudessa kaikkialla Euroopassa, kun veden niukkuus ja kuivuus lisääntyvät pääasiassa Etelä-Euroopassa ja tulvariski kasvaa suurimmassa osassa Eurooppaa.