Merivesiviljelyn riskiperusteinen vyöhykejako ja sijainti

Merivesiviljelyn aluesuunnitteluun, myös riskiperusteiseen kaavoitukseen ja sijaintiin, kiinnitetään yhä enemmän huomiota, kun otetaan huomioon vesiviljelyalan kasvava kehitys. Sillä pyritään varmistamaan merialueiden mahdollisimman tasapuolinen käyttö tähän toimintaan, tukemaan tuotantoa, minimoimaan ristiriidat muiden käyttötarkoitusten kanssa ja säilyttämään ympäristötavoitteiden tinkimättömyys.

FAO (FAO, 2018 , FAO, 2017) kannustaa merivesiviljelyalueiden kaavoitukseen ja sijoittamiseen ekosysteemilähtöisen lähestymistavan avulla ja ottaen huomioon ilmaston vaihtelun ja muutoksen tärkeänä sopeutumistoimenpiteenä. Sopeutumisstrategiana ehdotetaan myös asianmukaista sijaintipaikan valintaa, jota tuetaan joustavalla sääntelykehyksellä, Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun ClimeFish-hankkeen tapaustutkimuksissa, joilla pyritään varmistamaan, että kalojen ja äyriäisten tuotanto lisääntyy alueilla ja lajeilla, joilla on potentiaalia kestävään kasvuun, kun otetaan huomioon odotettavissa olevat ilmastomuutokset. Riskiperusteinen vyöhykejako ja sijainti voivat auttaa välttämään ilmastoriskeille erityisen alttiita alueita ja valitsemaan viljellyille lajeille sopivimmat alueet ottaen huomioon sekä nykytilanteen että ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Koko prosessin avulla voidaan minimoida mahdolliset taloudelliset tappiot, joita voi aiheutua valinnoista, joissa ei oteta huomioon kaikkia riskejä ja huolenaiheita.

Riskiperusteista vyöhykejakoa ja alueiden valintaa tarvitaan sekä alueilla, joilla vesiviljely on alkanut kehittyä, joilla vesiviljely on jo kehittynyt ja joilla sen siirtämistä rajoittavat ympäristökysymykset ja ristiriidat muiden käyttötarkoitusten kanssa. Käytössä on monenlaisia paikkatietovälineitä ja -malleja, kuten asiaa koskevassa FAO:n julkaisussa (FAO, 2017) kuvataan. Uutta tietoa on saatu Aquaspace-hankkeesta (jota rahoitettiin EU:n Horisontti 2020 -ohjelmasta), jonka tavoitteena oli ymmärtää vesiviljelyn laajentamiseen liittyviä alueellisia ja sosioekonomisia rajoitteita ja testata välineitä näiden rajoitteiden voittamiseksi. Aquaspace toimitti erityisesti välineistön, joka sisälsi tietoa hankkeen aikana testatuista välineistä ja jonka tarkoituksena oli auttaa ja tukea laadukkaamman tilan tarjoamista vesiviljelyä varten. Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun TAPAS-hankkeen (Tools for Assessment and Planning of Aquaculture Sustainability) myötä on kehitetty uutta tutkimusta, jolla edistetään ja vahvistetaan eurooppalaisen vesiviljelyn ympäristökestävyyttä ja tarjotaan myös lähikenttämalleja vesiviljelypaikkojen valintaa varten käyttäen olemassa olevia, mukautettuja ja äskettäin kehitettyjä malleja.

Aluesuunnitteluprosessissa kaavoitusvaiheen tavoitteena on määrittää laajat vesiviljelyyn mahdollisesti soveltuvat alueet, joita kutsutaan myös vesiviljelyn allokoiduiksi vyöhykkeiksi (AZA), jotta voidaan varmistaa vesiviljelyn integrointi muihin käyttötarkoituksiin jo hyödynnettäviin alueisiin. Kaavoitukseen olisi sisällyttävä täydellinen riskianalyysi, jossa yksilöidään onnistuneeseen tuotantoon kohdistuvat tärkeimmät uhat. Myös ilmastoon liittyvät riskit on otettava huomioon vesiviljelyalan menestyksen varmistamiseksi, kun otetaan huomioon, että ala on altis useille mahdollisesti katastrofaalisille ilmastohäiriöille. Ilmastoriskeihin kuuluvat vakavien aaltojen, vuorovesien ja myrskyjen aiheuttamat suorat vahingot sekä meriveden fysikaalis-kemiallisten olosuhteiden muuttumisesta johtuvat hitaat puhkeamisvaikutukset (esim. lämpötilan nousu, happamoituminen) ja niihin liittyvät epäsuorat vaikutukset, kuten tautien leviäminen, haitalliset leväkukinnat ja hypoksia. Ilmastoriskit ovat muita kuin ilmastoriskejä, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön (saastuminen), terveyteen (bioturvallisuus) ja sosiaalisiin konflikteihin.

Kun määritellään merivesiviljelyyn soveltuvia laajoja vyöhykkeitä, sijaintivaihe varmistaa, että viljelylaitokset sijaitsevat tietyssä paikassa, jolla on asianmukaiset ominaisuudet, jotka mahdollistavat onnistuneen tuotannon. Aluevalinnan avulla alueen biofysikaalisia ominaisuuksia verrataan valittujen organismien viljelytarpeisiin ja maatilojen toimintavaatimuksiin. Arvioinnissa olisi tarkasteltava paikallisia ilmasto-olosuhteita (historialliset tiedot), ilmaston vaihtelun aiheuttamia riskejä (esim. myrskyt) ja pitkän aikavälin suuntauksia (esim. lämpötilan nousu ja suolapitoisuuden muutos). Koko kaavoitus- ja sijoitusprosessin tavoitteena on minimoida ristiriidat muiden alojen kanssa ja haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan, ihmisten hyvinvointiin sekä ekosysteemin toimintoihin ja palveluihin vesiviljelyn kehittämistä koskevan ekosysteemilähestymistavan mukaisesti.

Asianomaisten sidosryhmien määrittäminen kuulemista varten kaikissa vesiviljelyn aluesuunnittelun vaiheissa on keskeinen tehtävä, jotta voidaan tunnistaa ongelmat ja mahdolliset ristiriidat muiden käyttötarkoitusten ja ympäristön kanssa. Euroopan komissio kannustaa kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä osallistumaan vesiviljelyn kestävään kehittämiseen. Sidosryhmiä ovat tuottajat, paikallisyhteisöt ja/tai vesiviljelyn ja kalastuksen arvoketjuista riippuvaiset yritykset, kuluttajajärjestöt, ympäristöjärjestöt, tutkimuslaitokset ja muut asianomaisen vesimuodostuman käyttäjät (esim. venesatamat, satamat, tuulipuistot ja virkistyskäyttö).

Kuten kestävämpää ja kilpailukykyisempää vesiviljelyä vuosina 2021–2030 koskevissa komission vuoden 2021 suuntaviivoissa korostetaan, vesiviljelyyn soveltuvien alueiden nimeämisen olisi perustuttava selkeisiin ja avoimiin kriteereihin ja välineisiin uusien alueiden määrittämiseksi. Jotta vesiviljely olisi kestävää, riskiperusteisella vyöhykejaolla ja vesiviljelyn sijoittamisella olisi edistettävä ympäristötehokasta vesiviljelytoimintaa ja suosittava esimerkiksi luonnonmukaista vesiviljelyä, kestäviä rehujärjestelmiä, eläinlääkkeiden käytön vähentämistä, lajien monipuolistamista ja integroituja multitrofisia vesiviljelyjärjestelmiä (IMTA). Tämä edistää ekosysteemien ennallistamista ja ekosysteemipalvelujen tarjoamista ennallistavan vesiviljelyn periaatteiden mukaisesti.

Ilmastomuuttujia ja epävarmuustekijöitä koskevan pitkän historiallisen tietoaineiston puuttuminen ilmastonmuutosta koskevista alueellisista ja osa-alueellisista ennusteista voi rajoittaa mahdollisuutta sisällyttää ilmastonmuutos ja vaihtelevuuden arviointi asianmukaisesti riskiperusteiseen vyöhykejakoon ja vesiviljelyn sijaintiin.

Vesiviljelyalan riskiperusteisella kaavoituksella ja sijoittamisella pyritään välttämään taloudelliset menetykset, jotka johtuvat epäsuotuisiin ilmasto-olosuhteisiin soveltumattomien ja ilmastonmuutokselle alttiiden alueiden valinnasta.

Kustannuksiin sisältyy välineiden käyttö ja tarvittavien mallien käyttöönotto koko vesiviljelyn aluesuunnitteluprosessissa. Kustannuksilla tarkoitetaan sekä ohjelmistolisenssiä (ellei kyse ole avoimesta lähdekoodista) että henkilöresursseja ja aikaa, joka tarvitaan työkalujen käyttöön tarvittavien teknisten taitojen ja koulutuksen hankkimiseen. Aquaspace-hankkeessa työkaluihin liittyvät kustannukset tuotiin esiin yleisimpänä heikkoustekijänä SWOT-analyysissa, jossa arvioitiin yleisesti hankkeen tapaustutkimuksissa käyttöön otettuja ja testattuja työkaluja ja menetelmiä.

Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2021 uudet strategiset suuntaviivat vesiviljelyn kestävyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Suuntaviivat auttavat EU:n vesiviljelyalaa muuttumaan vahvemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Niissä asetettiin alalle vuosiksi 2021–2030 visio, jossa otetaan huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tarve parantaa vesiviljelyn häiriönsietokykyä ja kilpailukykyä. Suuntaviivoissa todetaan, että koordinoidulla aluesuunnittelulla olisi varmistettava tilan ja veden jakaminen vesiviljelyyn eri toimintojen kesken ja säilytettävä samalla ekosysteemit. Vesiviljelyä olisi edistettävä erityisesti silloin, kun se edistää luontoon perustuvaa rannikkoalueiden suojelua, ekosysteemien säilyttämistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Direktiivissä 2014/89/EU vahvistetaan merten aluesuunnittelun puitteet, joilla pyritään edistämään meritalouden kestävää kasvua, merialueiden kestävää kehitystä ja merten luonnonvarojen kestävää käyttöä. Näiden puitteiden mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään meritalouden eri alojen, myös vesiviljelyn, kestävää kehitystä. Ilmastonmuutoksesta johtuvat pitkän aikavälin muutokset on otettava huomioon suunnitteluprosessissa.

Alueelliseen analyysiin tarvitaan vain vähän aikaa (yleensä 1-2 vuotta), jos välineitä ja tietoja on jo saatavilla. Koko prosessi, johon kuuluu sidosryhmien kuuleminen ja lopullinen päätöksenteko, voi viedä enemmän aikaa erityisesti aloilla, joilla sosiaaliset ja taloudelliset konfliktit ovat merkittävä huolenaihe.

Kaavoituksen ja alueen valinnan olisi oltava mukautuva prosessi, jolla voidaan vastata uuteen tieteelliseen edistykseen ilmaston vaihtelevuuden ja muutoksen alalla.