Uudelleensijoittaminen tulviin sopeutumiseksi Eferdinger Beckenissä Itävallassa

Useisiin Itävallan kuntiin kohdistuu yhä suurempi tulvariskien riski, joka johtuu useista tekijöistä, kuten yhtäältä ilmastonmuutoksen todennäköisesti pahentamien äärimmäisten hydrologisten tapahtumien yleistymisestä (+4–+10 %) ja toisaalta kasvavasta julkisesta paineesta laajentaa asuinrakentamista tulva-alttiilla alueilla. Vaikka Itävallassa ei ole laillista oikeutta hakea tulvasuojelua, tulvat aiheuttavat Itävallan hallituksille poliittista painetta toimia. Lisäksi uudelleensijoittamisella, joka on tehokas pitkän aikavälin ratkaisu tulvasuojeluun, on pitkä historia Tonavan altaan itävaltalaisessa osassa (ks. myös Marchland, Enns-Enghage, jossa tällainen uudelleenkohdentaminen on jo tapahtunut).

Alue on yksi Itävallan tulva-altteimmista alueista, jolla esiintyi suuria tulvia vuosina 1991, 1997, 2002 ja 2013. Tämän seurauksena kansalliset ja alueelliset viranomaiset ovat keskittäneet huomionsa erilaisten sopeutumisstrategioiden kehittämiseen, kuten suuren osan alueen taloista siirtämiseen. Tavoitteena oli integroida kaikki potentiaaliset asukkaat siirto-ohjelmaan, erityisesti tiedottaa mahdollisista vaaroista ja riskeistä, määritellä ongelmat ja löytää yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Lisäksi keskeisinä tehtävinä oli järjestää ja varmistaa taloudellinen tuki alueellisilta ja kansallisilta viranomaisilta siirtymiselle.

Vuosien 2002 ja 2013 suurten tulvien jälkeen kävi selväksi, että ainoa todella tehokas tulvasuojelutoimenpide Eferdingen Beckenin alueella on kotitalouksien siirtäminen pois riskialtteimmilta alueilta. Tätä tukivat kustannus-hyötyanalyysin tulokset, joiden mukaan uudelleensijoittaminen oli kustannustehokkain sopeutumisvaihtoehto.

Asianomaisia kotitalouksia ja muita asianomaisia osapuolia (esim. pelastuspalveluviranomaisia) kuullen toteutettiin uudelleensijoitusalueen kartoitus, joka hyväksyttiin lyhyessä ajassa ja yhteisymmärryksessä. Se sisälsi 154 kiinteistöä. Voidakseen tarjota asunnonomistajille korvauksen uudelleensijoittamisesta paikallishallinto neuvotteli ja sopi valtiovarainministeriön kanssa kansallisista varoista myönnettävästä tuesta. Liittovaltion tuki oli 250 miljoonaa euroa. Liittovaltion rahastojen lisäksi aluehallitus myönsi 75 miljoonaa euroa rahoitusta. Korvauksen määräksi vahvistettiin 80 prosenttia olemassa olevan talon arvosta, joka määritettiin riippumattoman arvioinnin perusteella. Suurin osa arvostuksista osoitti korvausmäärien olevan alle 500 000 euroa, ja joidenkin kiinteistöjen odotetaan saavan korvausta yli 500 000 euroa. Liittovaltion valtiovarainministeriö vahvisti arvostukset ja hyväksyi ehdotetut korvausmäärät.

Kotitalouksien oli haettava muuttokorvausta ennen vuoden 2015 loppua, jota jatkettiin myöhemmin vuoden 2016 puoliväliin. Kiinteistönomistaja voi itse päättää, hakeeko hän muuttokorvausta ja hyväksyykö hän siihen liittyvän tarjouksen. Tammikuuhun 2016 mennessä 149 kotitaloutta oli pyytänyt siirtoa ja 146 kotitaloutta oli jo saanut siirtokorvaustarjouksen. Näistä 80 asunnon omistajaa on päättänyt muuttaa, kun taas toiset ovat päättäneet jäädä. Asukkaita, jotka päättivät muuttaa, tuettiin korvaavien tonttien hankkimisessa alueella (yleensä entiset metsät ja osittain luonnontilaiset alueet) kohtuulliseen hintaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi alueviranomaiset ovat omistaneet erityisalueita (korvaavia kiinteistöjä) kotitalouksille näiden uudelleensijoittamista varten. Lisäksi alueviranomaiset vahvistivat ostohinnan maan hintakeinottelun mahdollisten sudenkuoppien poistamiseksi alueella. Ensimmäiset korvausmaksut alkoivat vuoden 2015 alussa. 20 prosenttia rahoituksesta käytetään välttämättömiin purkutöihin, roskien laskeumiin ja alueen uudelleenviljelyyn. Kutakin herkkää maa-aluetta koskeva pitkän aikavälin rakennuskielto vahvistetaan merkitsemällä se kiinteistörekisteriin. Poikkeuksena ovat kuitenkin ne, jotka päättävät jäädä tulva-alttiille alueelle ja muuttaa talojensa ylempiin kerroksiin – näiden ylempien kerrosten jälleenrakentaminen elintarkoituksissa on sallittua.

Vaikka ensimmäiset järjestetyt muuttoaallot vastaanottivat paikallisväestöä suurella varauksella eivätkä houkutelleet paljon vapaaehtoisia uudelleensijoittamiseen, vuoden 2013 tulvatapahtuman jälkeen asukkaat alkoivat yhä useammin tiedustella uudelleensijoittamismahdollisuuksista ja -tuesta. Aluehallitus on laatinut uudelleensijoitusalueiden kartan, joka perustuu riskitasoihin sekä teknisten ratkaisujen ja vaaratilanteiden hallinnan vaikeusasteeseen. Kartasta keskusteltiin ja sovittiin asianomaisten kuntien kaupunginjohtajien, yhteisöjen edustajien sekä kaikkia sidosryhmiä edustavan neuvoa-antavan komitean kanssa. Tämän seurauksena tammikuussa 2016 146 kiinteistönomistajaa 154:stä, joihin vaikutukset kohdistuivat voimakkaasti, haki korvauksen arviointia ja 80 niistä kiinteistönomistajista, jotka lopulta päätettiin uudelleensijoittaa.

Omaisuuteen kiinnittymisen ja toistuvien korkeiden tulvariskien epäuskon vuoksi ensimmäiset järjestetyt vapaaehtoiset muuttoaallot eivät saaneet riittävästi kiinnostusta asunnonomistajilta. Vuosien 2002 ja 2013 äärimmäiset tulvat ja suuret menetykset toimivat kuitenkin ”silmänavaajana” ja saivat monet asukkaat päättämään uudelleensijoittamisesta.

250 miljoonan euron budjetti tulvasuojeluun, mukaan lukien uudelleensijoittaminen ja tekninen tulvasuojelu Eferdinger Beckenissä, neuvoteltiin liittohallituksen kanssa ja varmistettiin sitovasti valtion sopimuksella ennätysajassa, joka on ainutlaatuinen maan historiassa. Tämä mahdollisti sen, että 80 prosenttia asuntoarvokompensaatioista voitiin tarjota muuttovapaaehtoisille, mikä oli yksi tärkeimmistä menestystekijöistä. Paikallisviranomaiset nimesivät myös joitakin rajallisia erityisiä siirtoalueita ja kiinteitä maan hintoja välttääkseen maan hintakeinottelua.

Ihmiset, joihin uudelleensijoittaminen vaikuttaa, kohtaavat syvällisiä muutoksia elämässään. Tämä edellyttää emotionaalisen kiintymyksen poistamista paikkaan ja erityisesti uuteen ympäristöön sopeutumista sekä taloudellisen taakan kantamista ja uuden naapuruuden sosiaalisen verkoston rakentamista uudelleen.

Ei-muuttajat olivat todennäköisimmin ikääntyneitä ja vähemmän liikkuvia ihmisiä, jotka ovat itse asiassa vähemmän kestäviä selviytymään tulevista tulvatapahtumista. Seuraukset olivat suurempi haavoittuvuus jäljellä olevissa yhteisöissä, sillä nuoret ihmiset (todennäköisempää selviytymiskykyä) siirtyivät pois. Uudelleensijoittamisprosessia voidaan kuitenkin pitää menestystarinana, jossa altistuminen ja alttius ilmastonmuutokselle tulva-alttiilla alueilla väheni.

Toinen menestystekijä näyttää olevan se, että jokainen kiinteistön omistaja voi itse päättää, hyväksyykö hän tarjouksen. Tämä eroaa olennaisesti muista Itävallassa toteutettavista uudelleenkohdentamistoimista, joissa yhteisön oli päätettävä yhteisesti uudelleenkohdentamisen puolesta tai sitä vastaan (esim. Marchland).

Lääninhallitus (aluehallitus) ja liittohallitus (kansallinen hallitus) sopivat yhteensä 250 miljoonan euron budjetista. Uudelleensijoittamisesta aiheutuvat kustannukset jaetaan liittovaltiotason (50 prosenttia rakennusten lasketusta aika-arvosta, hävittämiskustannukset mukaan luettuina), maakuntatason (30 prosenttia) ja omistajan (20 prosenttia) kesken.

Kaiken kaikkiaan on saavutettu keskeinen tavoite vähentää tulvariskiä ja säilyttää vedenpidätyskyky Tonavan varrella. Tammikuussa 2016 kotitalouksien altistuminen tulvariskille alueella väheni yli 50 prosenttia (ottaen huomioon niiden kotitalouksien määrä, jotka ovat jo päättäneet siirtää), mikä kasvaa, kun yhä useammat asunnonomistajat hyväksyvät siirtotarjoukset. Siirtoprosessia tuki kustannus-hyötyanalyysi, joka ei kuitenkaan ole julkisesti saatavilla.

Kiinteistöt, joista kansalaiset kohdennetaan uudelleen, eivät muuta omistajuutta. Kiinteistöomistus säilyy, mutta kaavoitus muuttuu rakennusalasta nurmeksi ja tulevaa rakennustoimintaa rajoitetaan voimakkaasti (esim. maataloustuotantoon tarkoitetut rakennukset ovat sallittuja, jos maataloustuotantoa koskeva lainsäädäntö sitä edellyttää).

Kustannusten jakamista liittovaltion ja osavaltioiden välillä säännellään erityisellä Itävallan sisäisellä sopimuksella Itävallan perustuslain mukaisesti.

Rakennuksen rakennusaika oli tärkeässä roolissa, jos varoja voidaan myöntää. Liittovaltion vesiväylien hallintoa koskevien teknisten suuntaviivojen (RIWA T BWS) mukaan Itävallassa ei voida rahoittaa 1.7.1990 jälkeen rakennettuja rakennuksia ja infrastruktuureja koskevia tulvasuojelutoimenpiteitä. Eferdinger Beckenin tapauksessa siirto ja siihen liittyvät korvaukset on määritelty mahdollisiksi oikeudellisen lausunnon mukaan.

Epäselvää, mutta kokemukset muista tapauksista Itävallassa osoittavat, että prosessi voi kestää yli 10 vuotta. Tammikuussa 2016 146 omistajaa 154:stä, jotka kuuluvat erityiseen riskialueeseen (tulviensuojelualue), ovat saaneet rahoitustarjouksen uudelleensijoittamisesta. Heistä 80 on hyväksynyt tarjouksen. Yhdeksän rakennusta tuhoutui kokonaan vuoden 2016 loppuun mennessä.

Uudelleensijoittaminen on pysyvää.

Amt der Oö. Landesregierung - Government of Upper Austria
Direktion Umwelt und Wasserwirtschaft - Directorate of Environment and Water Management
Abteilung Oberflächengewässerwirtschaft - Department of Surface Water Management
Kärntnerstraße 10-12
4021 Linz
E-mail: ogw-sw.post@ooe.gv.at