Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) mukauttaminen

Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN-T) on EU:n politiikka, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVI osaston 170–172 artiklaan. TEN-T-verkon avulla sisämarkkinat voivat toimia, Euroopan alueet voivat olla yhteydessä toisiinsa ja Eurooppa voi olla yhteydessä maailman muihin osiin.

TEN-T-politiikan tärkeimmät EU:n laajuiset välineet ovat suuntaviivat, joissa asetetaan tavoitteet ja painopisteet, sekä liikenneinfrastruktuurirahasto hankkeiden tukemiseksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ensimmäiset liikennettä koskevat suuntaviivat vuonna 1996. Vuonna 2009 käynnistettiin merkittävä politiikan uudelleentarkastelu, joka johti vuonna 2014 voimaan tulleeseen uuteen lainsäädäntökehykseen, jossa vahvistettiin liikennepolitiikan kehittämisen puitteet vuosille 2030–2050.

Nykyiset suuntaviivat hyväksyttiin unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013 nojalla. Niissä kehotetaan varmistamaan, että "ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä riskien ehkäisemistä ja hallintaa edistetään yhteistä etua koskevien hankkeiden valmistelussa, suunnittelussa ja täytäntöönpanossa". Suuntaviivoissa määritellään ydinliikenneverkko, jonka ensisijaisia käytäviä kehitetään työsuunnitelmien avulla. Näihin työsuunnitelmiin olisi sisällyttävä "ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset infrastruktuuriin ja tarvittaessa ehdotetut toimenpiteet, joilla parannetaan kykyä sietää ilmastonmuutosta".