Makean veden luonnonvarojen käyttö Euroopassa

Keskeiset viestit:

Kaiken kaikkiaan vedenotto ja talouskasvu EU:ssa olivat täysin irtikytkettyjä vuosina 2000–2017. Veden kokonaisotto väheni 17 prosenttia, kun taas kaikkien talouden alojen kokonaisbruttoarvonlisäys kasvoi 59 prosenttia. Veden niukkuusolosuhteet ja kuivuus aiheuttavat kuitenkin edelleen merkittäviä riskejä Etelä-Euroopassa sekä tietyillä Euroopan alueilla.

Maatalous oli edelleen ala, joka aiheutti suurimman paineen uusiutuville makean veden luonnonvaroille, sillä sen osuus Euroopan veden kokonaiskulutuksesta oli 59 prosenttia vuonna 2017. Tämä johtuu pääasiassa Etelä-Euroopan maatalouden tasosta.

Vuonna 2017 veden kokonaisotosta 64 prosenttia oli peräisin joista ja 24 prosenttia pohjavedestä.

Vuosittaiset uusiutuvat makean veden luonnonvarat asukasta kohti vähenivät vuosina 1990–2017 kaikilla alueilla Itä-Eurooppaa lukuun ottamatta. Lasku oli huomattavaa Espanjassa (-65 %), Maltassa (-54 %) ja Kyproksessa (-32 %). Ilmastonmuutos ja väestönkasvu aiheuttivat tänä aikana suuria paineita Euroopan uusiutuville makean veden luonnonvaroille.

Äärimmäisten kuivuuskausien ja tulvien yleistyminen ja laajuus lisäävät riskiä siitä, että uusiutuvien makean veden luonnonvarojen määrä vähenee tulevaisuudessa.