Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus (UNFCCC)

Vuonna 1992 maat liittyivät kansainväliseen sopimukseen, ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC), pohtimaan yhdessä, mitä ne voisivat tehdä rajoittaakseen keskimääräistä maapallon lämpötilan nousua ja siitä johtuvaa ilmastonmuutosta ja selviytyäkseen siihen mennessä väistämättömistä vaikutuksista. UNFCCC:n perimmäisenä tavoitteena on estää ihmisen ”vaarallinen” puuttuminen ilmastojärjestelmään. UNFCCC tuli voimaan 21. maaliskuuta 1994. Nykyään se on lähes universaali jäsen. Yleissopimuksen on ratifioinut 195 maata, joita kutsutaan yleissopimuksen osapuoliksi. UNFCCC:n virallisella verkkosivustolla tuetaan ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen puitteissa järjestettävien kokousten järjestelyjä. Sen tarkoituksena on toimittaa virallisia asiakirjoja ja raportteja sekä avustaa sopimuspuolia muiden yleissopimukseen liittyvien tietojen toimittamisessa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevillä UNFCCC:n verkkosivuilla tuodaan esiin useita kysymyksiä, joita osapuolet käsittelevät yleissopimuksen eri elimissä. Näitä ovat muun muassa seuraavat:
•Cancúnin sopeutumiskehys, joka perustuu neuvotteluihin tehostetuista sopeutumistoimista osana Balin toimintasuunnitelmaa yleissopimuksen mukaista pitkän aikavälin yhteistyötä käsittelevän ad hoc -työryhmän (AWG-LCA) puitteissa
•Nairobin työohjelma vaikutuksista, haavoittuvuudesta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, teknologian kehittämisestä ja siirrosta, tutkimuksesta ja järjestelmällisestä seurannasta tieteellistä ja teknologista neuvontaa varten perustetun avustavan elimen (SBSTA) puitteissa
•Asiat, jotka liittyvät sopeutumisen täytäntöönpanoon, mukaan lukien kansalliset sopeutumisohjelmat (NAPA), ja tukemiseen rahoituksen, teknologian ja valmiuksien kehittämisen avulla täytäntöönpanoa varten perustetun avustavan elimen (SBI) puitteissa

Onnistunut sopeutuminen ei riipu ainoastaan hallituksista vaan myös sidosryhmien aktiivisesta ja jatkuvasta sitoutumisesta (Nairobin työohjelma), mukaan lukien kansalliset, alueelliset, monenväliset ja kansainväliset järjestöt, julkinen ja yksityinen sektori (yksityisen sektorin aloite), kansalaisyhteiskunta ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät.