Luonto Älykkäät kaupungit yli kahden meren (Nature Smart Cities)

Paikallisviranomaisilla onselkeä tietovaje, joka estää niitä ottamasta käyttöön vihreää infrastruktuuria sellaisessa mittakaavassa, että kaupunkimaisemat voivat sopeutua ilmastonmuutoksen tuleviin vaikutuksiin ja rakentaa kestävämpiä yhteisöjä. Kaupungit eivät investoi vihreään infrastruktuuriin, eivätkä paikallisviranomaiset yksinkertaisesti käytä arviointivälineitä, joilla vihreää infrastruktuuria perustellaan taloudellisin, sosiaalisin, kulttuurisin ja ympäristöön liittyvin perustein, vaan ne turvautuvat EU:n ja kansallisiin tukiin tai toteuttavat vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita kertaluonteisesti. Poikkeuksena ovat pääkaupungit/suuremmat kaupungit (noin yli 550 000 asukasta), joilla on käytettävissään enemmän rahoitusta ja resursseja kuin pienemmillä kaupunkialueilla. Maantieteellisten merkintöjen arviointivälineitä ei käytetä, eikä paikallisviranomaisilla ole valmiuksia ottaa asianmukaisesti huomioon maantieteellisten merkintöjen suoria rahahyötyjä. Paikallisviranomaisille on annettava mahdollisuus poistaa markkinaesteet, jotka haittaavat niiden oman kaupunkirahoituksen käyttöä vihreään infrastruktuuriin tehtävien ilmastoinvestointien rahoittamiseen, ja päästä eroon tukiriippuvuudesta.

Hankkeen tavoitteena on antaa kahden meren paikallisviranomaisille mahdollisuus käyttää omaa ”kaupunkirahoitustaan” vihreään infrastruktuuriin liittyvien ilmastoinvestointiohjelmien rahoittamiseen ja vähentää ja poistaa riippuvuutta tuista vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden rahoittamiseksi kaupungeissa. Sillä pyritään valtavirtaistamaan paikallisviranomaisten omarahoitusmenetelmä vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden rahoittamiseksi osoittamalla, että ne voivat vaikuttaa positiivisesti paikallisviranomaisten tulokseen. Hanke mahdollistaa lisäinvestoinnit ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviin toimenpiteisiin osoittamalla, miten paikallisviranomaiset voivat saada suoria ja ”käteishyötyjä” vihreään infrastruktuuriin tekemiensä ilmastoinvestointien ansiosta ja samalla hyötyä myös epäsuorista ja muista kuin käteishyödyistä – vihreän infrastruktuurin lisäarvosta (sosiaalinen, yhteisöllinen, ympäristöön liittyvä).

Tärkein tuotos on liiketoimintamalli, jonka avulla kahden meren alueen paikallisviranomaiset voivat ymmärtää, miten ne voivat rahoittaa itse vihreään infrastruktuuriin tehtäviä ilmastoinvestointeja ja vähentää riippuvuutta tuista parantaakseen kaupunkiensa ilmastokestävyyttä.