Sopeutumisvajetta koskeva kertomus 2022: Liian vähän, liian hitaasti – epäonnistuminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa vaarantaa maailman

Raportissa tarkastellaan sopeutumistoimien suunnittelun, rahoituksen ja täytäntöönpanon edistymistä. Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolista vähintään 84 prosenttia on laatinut sopeutumissuunnitelmia, -strategioita, -lakeja ja -politiikkoja, mikä on 5 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Välineet ovat yhä paremmassa asemassa heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten alkuperäiskansojen, asettamisessa etusijalle.

Rahoitusta näiden suunnitelmien ja strategioiden toteuttamiseksi ei kuitenkaan ole saatu. Kehitysmaihin suuntautuvat kansainväliset sopeutumisrahoitusvirrat ovat 5–10 kertaa arvioituja tarpeita pienemmät, ja ero kasvaa. Vuotuiset sopeutumistarpeet ovat arviolta 160–340 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2030 mennessä ja 315–565 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä.

Sopeutumistoimien – jotka keskittyvät maatalouteen, veteen, ekosysteemeihin ja monialaisiin aloihin – täytäntöönpano on lisääntymässä. Ilman merkittävää muutosta tukeen sopeutumistoimet voitaisiin kuitenkin ylittää nopeuttamalla ilmastoriskejä, mikä kasvattaisi entisestään sopeutumistoimien täytäntöönpanovajetta.

Raportissa tarkastellaan sellaisten toimien priorisoinnin hyötyjä, jotka sekä vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä että auttavat yhteisöjä sopeutumaan, kuten luontoon perustuvat ratkaisut, ja kehotetaan maita lisäämään sopeutumistoimien rahoitusta ja täytäntöönpanoa. Lisäksi raportissa käsitellään sopeutumisen tehokkuutta ja tarkastellaan sopeutumisen ja hillitsemisen välisiä yhteyksiä ja sivuhyötyjä.