Tulvariskien ja vesienhoidon sopeutuminen ilmastonmuutokseen Kalajoen vesistöalueella

Suomessa sijaitsevallaKalajoen vesistöalueella sataa vuosittain keskimäärin noin 560 mm, josta 200 mm on lunta. Kalajoki on keskikokoinen alankojoki, jonka kokonaispituus on 130 km ja pudotus 113 m. Kalajoen vesistöalueen maankäyttö on noin 80 % metsä- ja turvemaasta ja 15 % maataloudesta. Siirtokunnat sijaitsevat pääjoen varrella. Järvien vähäisen määrän vuoksi vesistöalueelle on ominaista suuret kausittaiset vaihtelut päästöissä, mikä johtaa usein tulviin ja alhaisiin päästöihin kuivina aikoina. Vesistöalueen ojitus- ja ruoppaushankkeet ovat kiristäneet valumaa. Lisäksi tulvasuojelutoimenpiteet, pääasiassa tulvapenkereet, ovat vähentäneet luonnollisia tulvatasankoja.

Tässä kertomuksessa yksilöidään mahdollisuuksia saada aikaan ”ilmastonkestävät” tulvariskien hallintasuunnitelmat ja vesipiirien hoitosuunnitelmat. Alueellinen vesienhoitoviranomainen vastaa suunnitelmista. BASE-hankkeella tuettiin käynnissä olevia suunnitteluprosesseja ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimenpiteiden (kuten järvien säännöstely, tulvatasanteet, pysyvät tulvasuojelurakenteet) sisällyttämistä suunnitelmiin. Vaihtoehtoisia hoitovaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia vesistöalueeseen vertailtiin. Toimenpiteiden arvioinnin ja sidosryhmien osallistumisen tueksi kansalaisille järjestettiin kyselylomake tulvariskien käsityksistä ja toimenpiteiden hyväksyttävyydestä sekä kaksi sidosryhmätyöpajaa. Vesipiirin hoitosuunnitelmassa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia jokien maatalouden kuormitukseen ja kuormitusta vähentävien toimenpiteiden kustannustehokkuutta.