Ilmastoahdistus

Ilmastoahdistus on osa laajempaa ekoahdistuksen ilmiötä: se sisältää haastavia tunteita, joita koetaan merkittävässä määrin ympäristökysymysten ja niiden aiheuttamien uhkien vuoksi. Laajemmassa mittakaavassa sekä ekoahdistus että ilmastoahdistus ovat osa ilmiötä, jossa maailman tila (eli ns. makrososiaaliset tekijät) vaikuttaa mielenterveyteen. 

Ilmastoahdistus voi olla ongelma, jos se on niin voimakasta, että henkilö voi halvaantua, mutta ilmastoahdistus ei ole ensisijaisesti sairaus. Sen sijaan se on ymmärrettävä reaktio meitä ympäröivien ympäristöongelmien suuruuteen. Ilmastoahdistus voi usein olla myös tärkeä resurssi, mutta tämä tarkoittaa, että henkilö löytää yhdessä muiden kanssa a) riittävästi aikaa ja tilaa käsitellä tunteitaan ja b) tarpeeksi rakentavaa toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Raportin mukaan ilmastoahdistus on yksi ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista (luku 2). Kaksi keskeistä psykologista haastetta ja tehtävää (luku 3) ovat a) sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin elitoimivuuden palauttaminenja b) oman eettisen vastuun hyväksyminen ja terveen näkökulman säilyttäminen eli monitulkintaisuus. Raportissa julkaistaan ensimmäistä kertaa suomenkielinen katsaus ilmastoahdistuksen eri oireista kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten (luku 4). Oireet voidaan sijoittaa asteikolla lievimmästä vakavimpaan ja ne voivat ilmetä myös psykofyysisinä oireina. Oireiden tunnistamista vaikeuttaa se, että ne ovat moniulotteisia (ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen). Ilmastonmuutokseen liittyvät sosiaaliset paineet vaikuttavat myös tähän.

Luvussa 5 käsitellään haavoittuvuuksia ja sosiaalisen kontekstin roolia ilmastonmuutoksesta selviytymisessä. Luvussa on luettelo ihmisistä, jotka ovat erityisen haavoittuvia, ja elämäntilanteista, jotka luovat haavoittuvuuksia. Jotkut näistä ihmisryhmistä samaistuvat ilmastoahdistukseen (esim. nuoret) ja jotkut (esim. maanviljelijät) kokevat ilmiöön liittyviä oireita, mutta kutsuvat sitä joksikin muuksi.

Kuudes luku nostaa esiin kysymyksen elämän mielekkyyden kokemisen tärkeydestä käsiteltäessä ilmastoahdistusta (merkityskeskeinen selviytyminen, eksistentiaalinen hyvinvointi). Luvussa 7 käsitellään erilaisia tunteita, kuten surua, pelkoa ja syyllisyyttä, jotka voivat mahdollisesti liittyä ilmastoahdistukseen. Ilmastoahdistusta voidaan lähestyä myös shokin ja trauman näkökulmasta. Tunnetaidot ja mielenterveystaidot voivat auttaa ilmastoahdistusta käsiteltäessä. Raportissa korostetaan myös, että voimakkaat tunteet voivat olla voimakas voimavara.

Luku 8 tarjoaa laajan katsauksen erilaisiin aloitteisiin ja resurssimateriaaleihin, joita on kehitetty viime vuosina ilmastoahdistuksen käsittelemiseksi sekä kansainvälisesti että Suomessa. Painopiste on kolmannen sektorin aloitteissa. Perusformaatteja ovat a) oma-apu- ja tukimateriaalit, b) ryhmätoiminta, c) tapahtumat ja d) vertaistuki. Mietinnössä tarkastellaan laajasti esimerkiksi Australia:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa luotuja resursseja ja aloitteita. Psykologijärjestöjen aloitteiden lisäksikeskustellaan ympäristöjärjestöjen, ekopsykologien, taiteilijoiden ja ympäristökasvattajien tekemistä aloitteista.