Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja katastrofiriskien vähentäminen Euroopassa. Tietopohjan, politiikkojen ja käytäntöjen johdonmukaisuuden parantaminen

Raportissa arvioidaan nykyisiä käytäntöjä ja taitotiedon tasoa ja tuodaan esiin uusia innovatiivisia välineitä, joita kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset käyttävät säähän ja ilmastoon liittyvien vaarojen vaikutusten torjumiseksi.

Maailmanlaajuisella, eurooppalaisella ja kansallisella tasolla on syntymässä tarve lisätä johdonmukaisuutta ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskin vähentämisen välillä ottamalla huomioon niiden samankaltaiset tavoitteet ja erot ja edistämällä siten parempaa varautumista ja reagointia katastrofeihin sekä kestävää kehitystä. Yhteiset tavoitteet liittyvät ilmastoriskien (vaihtelu- ja muutosriskien) hallintaan ja ilmastonmuutosta kestävien yhteiskuntien rakentamiseen. Nykyisten käytäntöjen tarkastelun perusteella raportissa esitetään, että vaikka innovatiivisia esimerkkejä on olemassa, katastrofiriskin vähentämisen ja kustannusten jakoa koskevan lähestymistavan paremman integroinnin koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty.

Säähän ja ilmastoon liittyvien luonnonuhkien esiintymistiheyden ja/tai voimakkuuden lisääntymisen lisäksi myös sosioekonomiset muutokset ja altistuminen vaaroille lisäävät vahinkoja ja taloudellisia menetyksiä. Tästä syystä eurooppalaisen yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien on ymmärrettävä ilmastonmuutoksen rooli äärimmäisten sääilmiöiden aikaansaamisessa sekä äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden vuorovaikutus ja keskinäinen riippuvuus muiden luonnonilmiöiden ja ihmisen toiminnan kanssa. Raportissa keskitytään aiempiin ja ennakoituihin vaikutuksiin. Siinä tarkastellaan nykyisiä häviöitä koskevia tietojärjestelmiä Euroopassa ja muualla sekä tehdään yhteenveto YK:n OIEWG:n työstä, joka koskee katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen edistymisindikaattoreita.

Raportissa tarkastellaan kuutta tapaustutkimusta, jotka edustavat CCA- ja DRR-käytäntöjen välistä johdonmukaisuutta. Keskeiset viestit ovat seuraavat:

• Ohjelmallisella lähestymistavalla, joka käynnistetään ylhäältä alaspäin, toteutetaan alhaalta ylöspäin ja jota tuetaan riittävällä rahoituksella ja pitkän aikavälin strategialla, voidaan saada aikaan tehokas kustannusten jakoa ja katastrofiriskin vähentämistä koskeva integrointi.
• Vakuutuksenantajat ovat CCA:n ja DRR:n keskeisiä toimijoita eri tavoin.
• Kansallisten toimintasuunnitelmien laatiminen yhdessä paikallisen täytäntöönpanon ja yhdentämisen kanssa johtaa kustannusten jakoa ja katastrofiriskin vähentämistä koskevien strategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon.
• Kansalliset riskiarviot voivat toimia tehokkaana pohjana kustannusten jakoa koskevalle yhteistyölle ja katastrofiriskin vähentämiselle, koska ne antavat laajemman riskikuvan ja antavat viitteitä sietorajoista.
• Verkostot ovat avainasemassa kaupunkien motivoinnissa ja ilmastopolitiikan valmiuksien kehittämisessä. Institutionaalisissa, kulttuurisissa ja taloudellisissa puitteissa vallitsevia eroja ei saa jättää huomiotta.