Todisteet ihmisen vaikutuksesta pohjoisen pallonpuoliskon lumihäviöön

Lumipeitteen vähenemisen nopeuden, suuruuden ja syiden dokumentointi on olennaisen tärkeää, jotta voidaan verrata ilmastonmuutoksen vauhtia ja hallita lumipeitteen vähenemisen aiheuttamia vesiturvallisuusriskejä. Toistaiseksi lumimassan havainnointiin liittyvät epävarmuustekijät ovat kuitenkin tehneet ihmisen pakottamien lumihävikkien havaitsemisen ja osoittamisen vaikeaksi, mikä heikentää yhteiskunnallista varautumista. Tässä osoitamme, että ihmisen aiheuttama lämpeneminen on aiheuttanut laskua pohjoisen pallonpuoliskon mittakaavassa maaliskuun lumipeitteessä vuosina 1981–2020. Käyttämällä lumipakkausten rekonstruktioita tunnistamme vahvoja lumitrendejä 82: ssa 169: stä Pohjoisen pallonpuoliskon suuresta vesistöalueesta, joista 31: n voimme varmasti katsoa johtuvan ihmisen vaikutuksesta. Tärkeintä on, että osoitamme lumipakkauksen yleistettävissä olevan ja erittäin epälineaarisen lämpötilaherkkyyden, jossa lumi muuttuu hieman herkemmäksi yhden asteen lämpenemiselle, kun ilmastolliset talvilämpötilat ylittävät miinus kahdeksan astetta. Tällainen epälineaarisuus selittää laajalle levinneen lumen häviämisen tähän mennessä ja ennakoi paljon jyrkempiä laskuja ja vesiturvallisuusriskejä väkirikkaimmilla altailla. Yhdessä tulokset korostavat, että ihmisen pakottamat lumihävikit ja niiden vesivaikutukset johtuvat ihmisen vaikutuksesta – vaikka niitä ei havaittaisi selkeästi yksittäisissä lumituotteissa – ja ne nopeutuvat ja homogenoituvat lyhyen aikavälin lämpenemisen myötä, mikä aiheuttaa riskejä vesivaroille ilman merkittävää ilmastonmuutoksen hillintää.