Globaalit muutokset kuivuusolosuhteissa eri lämpenemistasoilla

Tämä julkaisu Nauman et al. (2018) esittelee tuloksia tutkimuksesta, jossa tutkitaan maailmanlaajuisten kuivuusolosuhteiden ilmastoa eri ilmaston lämpenemistasoilla. Pariisin sopimuksessa hillitsemistavoitteiksi on asetettu 1,5 ja 2 celsiusasteen lämpeneminen sekä 3 celsiusasteen lämpeneminen, jos ne otetaan huomioon tutkimuksessa, ja todettiin, että kuivuuden laajuus voisi kaksinkertaistua 30 prosenttiin maailman maa-alasta tiukkojen hillitsemispolitiikkojen mukaisesti.

Tekijöiden mukaan nykyinen 1-in-100-vuoden kuivuus tapahtuisi kahden tai viiden vuoden välein suurimmassa osassa Afrikkaa, Australiaa, Etelä-Eurooppaa, Etelä- ja Keski-Yhdysvaltoja, Keski-Amerikkaa, Karibiaa, Luoteis-Kiinaa ja osia Etelä-Amerikkaa. Noin kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kokee kuivuuden vaaran kasvavan asteittain lämpenemisen myötä. Kuivuvilla alueilla kuivuuden keston ennustetaan pitenevän nopeasti.

Pohjaveden ja altaiden vedenkorkeuden alenemista kuvataan tärkeimmiksi vaikutuksiksi, jotka haittaavat vesivarojen täydentämistä ja voivat johtaa vaikeaan elpymiseen ja pitkittyneisiin sosioekonomisiin vaikutuksiin vakavan kuivuuden jälkeen. Tämä voi aiheuttaa huomattavia haasteita vesivarajärjestelmien suunnittelulle monilla maailman alueilla, jotta voidaan selviytyä tiheämmistä ajanjaksoista, jolloin veden saatavuus on heikentynyt.