Rannikon eroosiota ja kasaantumista koskevat maailmanlaajuiset pitkän aikavälin havainnot

Rannikon morfologian muutoksilla on laajoja seurauksia rannikkoyhteisöjen, -rakenteiden ja -ekosysteemien kestävyydelle. Vaikka rannikkoja seurataan paikallisesti monissa paikoissa, pitkän aikavälin muutosten ymmärtäminen maailmanlaajuisesti on edelleen haaste. Tässä artikkelissa esitetään kokonaisvaltainen ja johdonmukainen arvio rannikon morfodynamiikasta 32 vuoden ajalta (1984–2015) satelliittihavaintojen perusteella. Maa-alueiden menetykset ja voitot arvioitiin veden läsnäolon muutoksista yli 2 miljoonan virtuaalisen väylän varrella. Havaitsemme, että eroosion kokonaispinta-ala on noin 28 000 km², kaksi kertaa saadun maan pinta-ala, ja että usein eroosion ja kertymisen laajuus on kilometrien luokkaa. Ihmisen toimintaan liittyvät tekijät nousevat selvästi esiin muutoksen tärkeimpinä tekijöinä sekä rannikkoalueiden luonnonvarojen suunnitellussa hyödyntämisessä, kuten rannikkorakenteiden rakentamisessa, että ihmisen toiminnan odottamattomina sivuvaikutuksina, kuten patojen, kastelujärjestelmien ja sedimenttien virtaa muuttavien rakenteiden eristämisessä tai rannikon ekosysteemien, kuten mangrovemetsien, raivaamisessa. Toinen tärkeä tekijä on luonnonkatastrofien, kuten tsunamien ja äärimmäisten myrskyjen, esiintyminen. Merenpinnan nousu ja ääri-ilmiöiden yleistyminen muuttuvassa ilmastossa voisivat voimistaa rannikoiden eroosion havaittua maailmanlaajuista suuntausta.