Kalastusta ja vesiviljelyä koskevien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien suunnitelmien laatimista koskevat suuntaviivat

Ilmastonmuutoksella on merkittävä vaikutus kalakantojen ja vesiviljelylajien biologiaan ja ekologiaan, ja se vaikuttaa tulevaisuudessa kalojen ja äyriäisten toimitusketjujen tuottavuuteen. Haasteet korostuvat entisestään, kun kalastus- ja vesiviljelyalan toimijoilla on hyvin erilaisia ajatuksia ja oletuksia ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista. Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiseksi useat maat ovat laatineet kansallisia sopeutumissuunnitelmia. Kalastus ja vesiviljely sisältyvät kuitenkin harvoin näihin suunnitelmiin, minkä vuoksi useimmissa maissa ei ole dokumentoituja sopeutumisstrategioita näillä aloilla.

Asiakirjassa esitetään suuntaviivat, joissa esitetään käytännönläheinen vaiheittainen lähestymistapa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien suunnitelmien (YMP) laatimiseen kalastusta ja vesiviljelyä varten. Siinä esitetään yksityiskohtaiset tiedot kunkin vaiheen teoreettisesta taustasta ja lähestymistavasta ottaen huomioon muut olemassa olevat sopeutumisvälineet ja korostetaan kalastuksen ja vesiviljelyn välisiä eroja YMP:n kehittämisprosessissa.

Ehdotettu prosessi koostuu kolmesta päätehtävästä: 1) arvioida riskejä ja mahdollisuuksia; 2) yksilöidä sopeutumistoimenpiteitä; ja 3) toteuttaa sopeutumistoimenpiteitä. Sovelletaan yhteiskehittämiseen perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla eri sidosryhmät, joilla on erilaiset taustat ja kannat, voivat yhdessä laajentaa ja suunnitella sopeutumistoimiaan. Suuntaviivoja on testattu ja prototyypitetty soveltamalla niitä seitsemässä kalastusta ja vesiviljelyä koskevassa tapaustutkimuksessa eri puolilla Eurooppaa (Italiassa, Kreikassa, Unkarissa, Skotlannissa, Espanjassa ja kahdessa Koillis-Atlantilla).

Tämän prosessin avulla asianomaisten tapaustutkimusten sidosryhmät ovat vahvistaneet niiden käytännön sovellettavuuden. Suuntaviivat ovat siirrettävissä eri maantieteellisille alueille ja eri mittakaavoissa yksittäisistä lajeista ekosysteemitasoille. Tällä yhteiskehittämiseen perustuvalla lähestymistavalla varmistetaan realistiset ja osallistavat YMP:t, joita sovelletaan täysimääräisesti valitulla alalla ja jotka lisäävät onnistumisen todennäköisyyttä. 

Kolmivaiheinen prosessi on myös osa laajempaa sykliä, johon sisältyy toteutus, seuranta ja arviointi, ja se tuottaa jälleen iteratiivisia takaisinkytkentöjä ajan mittaan. Saaduista kokemuksista keskustellaan, ja YMP:n kehittämisen etuja ja haasteita korostetaan. Vaikka suuntaviivat on suunniteltu kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmiä varten ja niitä testataan niissä, YMP:n lähestymistapaa voidaan soveltaa myös muihin luonnonvaroihin perustuviin järjestelmiin.