Veden kysynnän ja saatavuuden skenaarioiden mallintaminen Savan vesistöalueen nykyistä ja tulevaa maankäyttöä ja ilmastoa varten

170 Simulaatioita LISFLOOD-vesivaroilla 30 vuoden ajalta erilaisilla maankäytön muutoksen ja ilmastonmuutoksen yhdistelmillä on arvioitu sen perusteella, miten ne vaikuttavat Savan vesistöalueen veden, ruoan, energian ja ympäristön väliseen yhteyteen.
Savan vesistöalueen osalta tässä tutkimuksessa havaittiin, että intensiivisemmällä kastellulla maataloudella on potentiaalia lisätä satoa huomattavasti, mutta tämän toteuttamiseksi ei ole käytettävissä riittävästi vesivaroja. Jos kastelua lisättäisiin tuntuvasti, sillä olisi kielteisiä vaikutuksia myös muihin aloihin, kuten energia-alaan (jäähdytysveden saatavuuden heikkeneminen, vedentuotannon ajoittainen väheneminen), vesiliikenteeseen (tiheämmät ja pienemmät virtaukset) ja ympäristöön (ympäristö- tai vähimmäisvirtausolosuhteiden heikkeneminen).
Vesivaroihin kohdistuvat vaikutukset olisivat merkittävämpiä, jos esimerkiksi maissin satoa lisättäisiin lisäämällä kastelua. Tämä johtaisi veden kysynnän kasvuun 2216 miljoonasta kuutiometristä 3337 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Savan altaan veden kokonaiskysyntä kasvaisi edelleen noin 6000 Mm3:een vuodessa, jos yhdistäisimme sekä lisääntyneen kastelun että ilmastoennusteet vuoteen 2100 saakka. Maissin keskimääräinen simuloitu tuotos voi nousta nykyisistä 5,7 tonnista/ha 9,9 tonniin/ha, jos kastelua lisätään ja se on optimaalista. Tämä kastelun merkittävä lisääntyminen, joka johtaisi myös sadon huomattavaan kasvuun, johtaisi veden niukkuuteen Savan altaan osissa. Lisäksi ei vain ole riittävästi vettä kastelemaan kaikkia alueita, jotka ovat vesirajoitteisia viljelykasvien kasvua varten.

Nykyiset kastelusuunnitelmat ja aiemmin kasteluun varustettujen alueiden kastelu (FAO:n mukaan) vaikuttavat vesivarojen kannalta toteuttamiskelpoisemmilta.
Tulvahuippujen ennustetaan pysyvän muuttumattomina Savan altaan ennakoitujen maankäytön muutosten seurauksena vuoteen 2050 saakka. Ilmastonmuutosennusteiden avulla simuloimme kuitenkin tulvahuippujen kokonaiskasvua 13 prosentilla vuosina 2011–2040 ja 23 prosentilla vuosina 2071–2100.
Jokien matalat virtaukset vähenevät hieman vuosien 2011–2040 skenaarioissa. Vuosisadan 2071-2100 lopulla matalavirtausarvojen ennustetaan kasvavan kohtalaisesti verrattuna vuosien 1981-2010 ilmasto-olosuhteisiin. Liiallinen kastelu vähentäisi merkittävästi matalavirtauspäästöjä 50–60 prosentilla. Vastaavia havaintoja voidaan tehdä myös ekologisista virroista.

Nämä suuntaukset voivat vaikuttaa navigointiin Sava-pääjoella.
Energiantuotantoon tarkoitetun
veden – vesivoiman ja lämpö- ja ydinvoimaloiden jäähdytysveden – saatavuuden arvioidaan vähenevän keskimäärin 3,3 prosenttia vuonna 2030 RCP4.5:n mukaisesti, kun taas RCP8.5:n ennustetaan johtavan 1,3 prosentin kasvuun. Vuosisadan lopun simulaatiot tuottavat 17,6% korkeamman Q50: n RCP4.5: lle ja 23,1% korkeamman RCP8.5: lle. Liiallinen kastelu voi vaikuttaa veden saatavuuteen sähköntuotannossa, erityisesti lämpövoimaloiden jäähdytyksessä. Vesivoimavarannot voitaisiin muuttaa monikäyttöisiksi varannoiksi, jotka palvelisivat myös alajuoksun kastelutarpeita ja tulvien hallintaa ja palvelisivat siten monia tarkoituksia.