Luontoon perustuvat ratkaisut maatalouden vesihuoltoon ja elintarviketurvaan

Puhtaiden ja riittävien vesivarojen saatavuus maataloutta varten on avainasemassa maailman jatkuvasti kasvavan väestön ruokkimisessa kestävällä tavalla. Luontopohjaiset ratkaisut (NBS) tarjoavat lupaavan panoksen veden saatavuuden ja laadun parantamiseen tuotantotarkoituksiin ja ihmisten käyttöön pyrkien samalla säilyttämään ekosysteemien eheyden ja luontaisen arvon. Onnistuneen NBS: n käyttöönotto vesihuollossa ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, koska monet ekosysteemit ovat jo vakavasti heikentyneet ja niitä hyödynnetään yli niiden uusiutumiskyvyn. Lisäksi ekosysteemit ovat suuria ja monimutkaisia, ja monilla asianomaisilla sidosryhmillä voi olla eturistiriitoja. Näin ollen NBS: n täytäntöönpano edellyttää jäsenneltyä ja kattavaa lähestymistapaa, joka alkaa ekosysteemin tarjoamien palvelujen arvostamisesta. Koko käyttö- ja käyttämättömyysarvojen joukko rahamääräisesti tarkasteltuna tarjoaa tosiasioihin perustuvan perustan NBS: n täytäntöönpanon ohjaamiseksi. Ihannetapauksessa tämä tehdään monialaisten periaatteiden mukaisesti, eli sitä täydennetään ekosysteemin tieteellisellä ja tapauskohtaisella tietämyksellä mukautuvassa päätöksentekoprosessissa, johon osallistuvat asiaankuuluvat sidosryhmät.

Tässä tausta-asiakirjassa arvioitiin 21 NBS-tapaustutkimusta käyttämällä ei-edustavaa otosta, jotta voitiin oppia onnistuneista ja epäonnistuneista kokemuksista ja tunnistaa mahdolliset syy-seuraussuhteet NBS: n täytäntöönpanoa kuvaavien tekijöiden välillä. Tapaustutkimukset antavat vähäisen roolin ekosysteemipalvelujen arvonmääritykselle, jonka osalta kirjallisuudessa kehitetään edelleen ohjeistusta. Heikommin onnistuneet vesihuoltohankkeet kärsivät usein riittämättömistä tosiseikoista ja tieteellisistä perusteista, sidosryhmien koordinoimattomasta tai riittämättömästä osallistumisesta sekä pitkän aikavälin suunnittelun puutteesta. Onnistuneet tapaustutkimukset osoittavat, että ekosysteemien toiminnasta ja usean sidosryhmän foorumien merkityksestä, hyvin yksilöidyistä rahoitusjärjestelmistä, realistisista seuranta- ja arviointijärjestelmistä ja niiden toteuttajien kestävyydestä on saatu tyydyttävä käsitys.