Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan politiikan uudet tasot: Itämeren alueen institutionaalisen vuorovaikutuksen analysointi

Kansainvälisen politiikan kehitys ja odotettavissa olevat ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten tulvat, maanvyörymät ja herkkien lajien sukupuutto, ovat pakottaneet Itämeren maat aloittamaan kansallisten ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikkojen laatimisen. Samaan aikaan EU rakentaa sekä keskeistä että makroalueellista Itämeren laajuista sopeutumisstrategiaa kansallisen politiikan kehityksen tueksi. Vielä on kuitenkin epäselvää, miten nämä EU:n strategiat täydentävät toisiaan tai kansallisia politiikkoja. Tässä artikkelissa analysoidaan tämän uuden institutionaalisen vuorovaikutuksen tarjoamia rajoitteita ja mahdollisuuksia ja keskustellaan tulevien EU:n strategioiden mahdollisuuksista tukea kansallista politiikkaa. Siinä kartoitetaan, miten sopeutuminen on institutionalisoitu kahdessa esimerkkimaassa, Ruotsissa ja Suomessa, ja miten se on organisoitu kahdessa EU:n lähestymistavassa. Asteikkojen välistä vertikaalista institutionaalista vuorovaikutusta analysoidaan kolmen tekijän avulla: pätevyys, kapasiteetti ja yhteensopivuus.