Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan politiikan uudet tasot: Itämeren alueen institutionaalisen vuorovaikutuksen analysointi

Kansainvälisen politiikan kehittäminen ja ilmastonmuutoksen odotetut vaikutukset, kuten tulvat, maanvyörymät ja herkkien lajien sukupuutto, ovat pakottaneet Itämerta ympäröivät maat aloittamaan kansallisten ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien politiikkojen laatimisen. Samanaikaisesti EU rakentaa sekä keskeistä että makroalueellista Itämeren laajuista sopeutumisstrategiaa kansallisen politiikan kehityksen tukemiseksi. On kuitenkin edelleen epäselvää, miten nämä EU:n strategiat täydentävät toisiaan tai kansallisia politiikkoja. Tässä artikkelissa analysoidaan tämän uuden institutionaalisen vuorovaikutuksen asettamia rajoituksia ja mahdollisuuksia sekä keskustellaan tulevien EU:n strategioiden mahdollisuuksista tukea kansallista politiikkaa. Se tekee tämän kartoittamalla, miten sopeutuminen institutionalisoidaan kahdessa tapauksessa, Ruotsissa ja Suomessa, ja miten sopeutuminen organisoidaan kahdessa EU:n lähestymistavassa. Asteikkojen välistä vertikaalista institutionaalista vuorovaikutusta analysoidaan kolmen tekijän perusteella: pätevyys, kapasiteetti ja yhteensopivuus.