Euroopan Alpeilla havaitut lumen syvyyssuuntaukset: 1971–2019

Euroopan Alpit ulottuvat useille ilmastovyöhykkeille, jotka vaikuttavat lumen alueelliseen jakautumiseen. Aikaisemmat asemahavaintojen analyysit rajoittuivat alueellisiin analyyseihin. Tässä esitetään alppialueen laajuinen analyysi lumen syvyydestä kuudessa alppimaassa – Itävallassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Sloveniassa ja Sveitsissä – mukaan lukien yhteensä yli 2 000 asemaa, joista yli 800:aa käytettiin trendin arvioinnissa. Pääkomponenttianalyysin ja k-keinojenryhmittelyn avulla yksilöitiin viisi pääasiallista vaihtelevuuden muotoa ja viisi aluetta, jotka vastaavat ilmastollisia pakotusvyöhykkeitä: pohjoiseen ja korkealle alppialueelle, koilliseen, luoteeseen, kaakkoon sekä etelään ja korkealle alppialueelle. Lumen kuukausittaisen keskimääräisen syvyyden lineaariset trendit vuosina 1971-2019 osoittivat lumen syvyyden vähenemistä useimmilla asemilla marraskuusta toukokuuhun. Keskimääräinen trendi kaikilla asemilla vuodenajan (marraskuusta toukokuuhun) keskimääräisellä lumensyvyydellä oli −8,4 % vuosikymmenessä, vuodenajan enimmäislumensyvyydellä −5,6 % vuosikymmenessä ja vuodenajan lumipeitteen kestolla −5,6 % vuosikymmenessä. Vahvempia ja merkittävämpiä suuntauksia havaittiin ajanjaksoilla ja korkeuksilla, joilla siirtyminen lumesta lumettomaan tapahtuu, mikä on sopusoinnussa parannetun albedo-palautteen kanssa. Lisäksi alueelliset suuntaukset vaihtelivat huomattavasti samalla korkeudella, mikä haastaa ajatuksen tulosten yleistämisestä alueelta toiselle tai koko Alpeille. Tässä tutkimuksessa analysoidaan asemalumen syvyyssarjoja, joilla on tähän mennessä kattavin alueellinen kattavuus Euroopan Alpeilla.