Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan politiikan koordinointi Euroopassa: Kaikki prosessit, mutta vähän voimaa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan useiden Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden (Alankomaat, Italia, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta (Englanti)) lähestymistapoja koordinoidumman lähestymistavan soveltamiseksi ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan politiikkaan.

Tässä tutkimuksessa käsitellään erityisesti koordinointimenetelmiä, joita valitut jäsenvaltiot käyttävät kehittääkseen ja pannakseen täytäntöön kansallisia ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia politiikkojaan välittömästi EU:n vuoden 2013 sopeutumisstrategian julkaisemisen jälkeen. Analyysi osoittaa, että vaikka analysoiduissa EU:n jäsenvaltioissa on luotu hyödyllisiä koordinointiprosesseja, niiden on vaikea kyseenalaistaa olemassa olevia institutionaalisia hierarkioita ja päätöksentekosääntöjä. Näin ollen pitkän aikavälin mahdollisuudet hallita CCA-konflikteja ja alakohtaisten politiikkojen välisiä synergioita ovat tähän mennessä olleet rajalliset. Lisääntyvä kiinnostus näyttää alkavan sopeutumisessa, jossa yhdistyvät maankäytön suunnittelu, tulvariskien hallinta ja luontopohjaisten ratkaisujen käyttö, mikä edellyttää positiivista koordinointia ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.