Kansanterveyttä koskevat ohjeet paikallisesti hankittujen Aedes-välitteisten virustautien riskin arvioimiseksi ja vähentämiseksi EU:ssa/ETA:ssa

Vuosina 2021–2024 alkuperäisten dengueesiintymien ja -tapausten määrä kasvoi huomattavasti. Intensiivinen kansainvälinen matkustaminen on helpottanut hyttysvälitteisten virusten tuontia endeemisiltä, trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta, kun taas toissijainen, paikallinen virusten leviäminen tuontitapauksista johtuu pääasiassa invasiivisista Aedes-hyttyslajeista. Aasian tiikerihyttysen (Ae.albopictus) vakiintuneita populaatioita on raportoitu 13 maassa Euroopan unionissa. Keltakuumehyttysiä (Ae.aegypti)on havaittu myös osissa Euroopan unionia (esim. Kyproksella, Kanariansaarilla (Espanjassa) ja Madeiralla (Portugalissa)). Viime vuosien kesäsääolosuhteet ovat olleet suotuisat invasiivisten Aedes-hyttysten leviämiselle Euroopan maissa ja Aedes-välitteistenvirusten lisääntymiselle vektoreissa. Ilmastonmuutosten vuoksi ajanjaksojen, joiden ympäristöolosuhteet ovat suotuisat invasiivisten Aedes-hyttysten maantieteelliselle leviämiselle ja lisääntymiselle, odotetaan pidentyvän. Lämpimämpi sää helpottaa myös näiden hyttysten aiheuttamaa virusten paikallista leviämistä. Sen vuoksi Aedes-välitteistenvirustautien alkuperäisten taudinpurkausten riskin odotetaan kasvavan Euroopassa. Samaan aikaan valmiustaso ja kokemus Aedes-viruksenaiheuttaman virustaudin ehkäisemisestä ja torjunnasta vaihtelevat Euroopan maissa. This public health guidance provides information to support the assessment and mitigation of the risk of locally acquired Aedes-borne viral diseases for public health experts in the European Union/European Economic Area (EU/EEA).

Ohjeet laadittiin alan asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen. Kansanterveyden asiantuntijoita kuultiin maista, joihin Aedes-tartunnansaaneiden virustautien alkuperäiset tartunnat vaikuttivat (Ranska, Italia, Portugali ja Espanja), sekä riskimaista, joiden epidemiologinen tilanne vaihteli (Belgia, Saksa ja Kreikka). Lisäksi ohjeiden laatimiseen osallistui laboratorioasiantuntijoita, lääketieteellisiä entomologeja ja ECDC:n asiantuntijoita uusista ja vektorivälitteisistä taudeista, ihmisestä peräisin olevista aineista sekä hätävalmius- ja reagointituesta. Huhtikuussa 2024 järjestettiin työpaja, jossa kehitettiin ohjeiden pääperiaatteet. Työpajan jälkeen kuultiin kirjallisesti asianomaisia asiantuntijoita. Kehittynyt luonnos ohjeista jaettiin sen jälkeen kehittymässä olevien ja vektorivälitteisten tautien verkoston ja ihmisestä peräisin olevien aineiden verkoston (veriverkosto) kansallisille yhteyspisteille kommentteja varten.

Ohjeissa annetaan keskeisiä tietoja Aedesinlevittämistä viruksista (erityisesti dengue-, chikungunya- ja Zika-viruksista), näiden virusten laboratoriodiagnoosin periaatteista ja Aedesinlevittämän virustaudin epidemiologiasta Euroopassa. Alueet, joilla on alkuperäisten hyttysten välityksellä tarttuvien tartuntojen riski EU:ssa/ETA:ssa, on jaettu neljään riskitasoon (tasot 1–4 ja kaksi alatasoa tasoille 2 ja 3). Alueet, joilla ei ole vakiintuneita Aedes-viruksenlevittäjiä, luokitellaan tasolle 1. Altistuneet alueet, joilla on todettu Aedes-viruksenlevittämiä viruksia (eli on näyttöä Aedes-vektoreiden populaatioiden talvehtimisesta ja lisääntymisestä), mutta joilla kyseisen taudinaiheuttajan vektorivälitteistä tartuntaa ei ole havaittu kuluvan tartuntakauden aikana, luokitellaan tasolle 2. Tällä tasolla määritettiin kaksi alatasoa alueen vastaanottokyvyn ja haavoittuvuuden mukaan. Hyväksyttävyys määräytyy Aedes-vektoreiden ja muiden Aedes-viruksen leviämistä suosivien ekologisten ja ilmastollisten tekijöiden esiintymisen ja tiheydenperusteella. Haavoittuvuudella tarkoitetaan tartunnan saaneiden matkustajien tulvaa ja terveydenhuoltojärjestelmän kykyä havaita tartunnat oikea-aikaisesti ja ottaa käyttöön toimenpiteitä tartuntojen leviämisen estämiseksi. Alttiit alueet, joilla on alhainen vastaanottokyky ja/tai haavoittuvuus (esim. vain paikallisesti vakiintuneet vektorit, alhainen vektoritiheys, epäsuotuisa ilmasto, alhainen matkustajien määrä tason 3 ja tason 4 alueilta), katsotaan tason 2a alueiksi, kun taas alueet, joilla vastaanottokyky ja haavoittuvuus ovat keskitasoa tai korkeaa, katsotaan tason 2b alueiksi. Alueiden, joilla on esiintynyt satunnaisia, alkuperäisiä tartuntoja aiempina vuosina, katsotaan myös olevan tällä riskitasolla. Riskialueet, joihin Aedes-viruksenaiheuttamat alkuperäiset tartunnat vaikuttavat kuluvana tartuntakautena, luokitellaan tasolle 3, jossa on kaksi alatasoa taudinpurkausten/klustereiden määrän ja tartuntaketjujen jäljitettävyyden mukaan. Jos alueella on todettu kuluvan vuoden aikana vähintään yksi vahvistettu Aedes-viruksen aiheuttaman virustaudin kotoperäinen tapaus paikallisen ja todennäköisen hyttysvälitteisen tartunnan seurauksena, mutta tapausten/klustereiden lukumäärää pidetään alhaisena ja tartuntaketjut ovat jäljitettävissä, alueen katsotaan olevan tasolla 3a. Jos tapausten/klustereiden määrää pidetään suurena ja niihin liittyy ylivoimainen jäljityskapasiteetti, alueen katsotaan olevan tasolla 3b. Endemoepidemia-alueet, joilla Aedes-välitteistenvirustautien synnynnäinen leviäminen ei riipu virusten tuonnista, luokitellaan tasolle 4.

Kansanterveyttä koskevissa ohjeissa esitetään kunkin riskitason osalta uudelleenarvioinnin käynnistävät tekijät sekä asiaankuuluvat seuranta-, ehkäisy-, valmius-, reagointi- ja valvontatoimet (mukaan lukien laboratoriovalmius, tietoisuuden lisääminen ja valmiuksien kehittäminen, monialainen koordinointi ja vektorien hallintatoimet). Tasoilla 1 ja 2 kansanterveystoimissa keskitytään seurantaan ja ennaltaehkäisyyn, kun taas tasoilla 3 ja 4 painotetaan enemmän reagointi- ja valvontatoimenpiteitä. Koska riskitasot määritellään epidemiologisten, entomologisten ja ympäristöolosuhteiden perusteella, asiakirjassa täsmennetään myös luokkien uudelleenarvioinnin laukaisevat tekijät. Ohjeissa esitetään myös tiiviit yhteenvedot Aedes-välitteistenvirustautien ja niiden vektorien taudeista ja entomologisesta seurannasta sekä selitykset ehdotetuista ennaltaehkäisy-, valmius-, reagointi- ja torjuntatoimista.