Selviytymiskykyä ja terveyttä edistävää kaupunkisuunnittelua tukevien indikaattorikehysten uudelleentarkastelu

Kansanterveydestä ja sen yhteyksistä kaupunkisuunnitteluun, riskienhallintaan, luonnonpääomaan ja kaupunkien rakennettuun ympäristöön on tullut viime vuosina merkityksellisempiä kuin koskaan. Euroopan kasvaessa yhä kaupunkimaisemmaksi sillä on edessään uusia terveyteen liittyviä haasteita, jotka johtuvat monista tekijöistä, kuten väestörakenteen muutoksista, muuttoliikkeen dynamiikasta, talouskasvusta, ympäristöpaineista, ilmastohätätilasta ja viimeaikaisesta covid-19-kriisistä. Tämä laaja terveysriskien aiheuttajien ja sisäisten paineiden kirjo tekee kaupunkijärjestelmistä hauraita, millä on kielteinen vaikutus kansalaisten elämänlaatuun ja hyvinvointiin.

Tässä tutkimuksessa arvioidaan nykyisten kaupunki-indikaattoreiden merkitystä ja sovellettavuutta selviytymiskykyisempien ja terveempien kaupunkien rakentamisessa kaupunkisuunnittelun avulla. Jotta voidaan tarjota kokonaisvaltaisempi näkökulma kaupunkien terveysriskeihin, siinä käytetään kaupunkien selviytymiskyvyn käsitettä uutena tapana suunnitella kaupunkeja, jotta voidaan ehkäistä, valmistautua, lieventää ja sopeutua paitsi häiriöihin myös stressiin ja haasteisiin. Tavoitteena on parantaa selviytymiskykyä parantamalla tiedonkeruuta, politiikkoja, suunnitelmia ja aloitteita. Koska indikaattorit ja tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä kaupunkien terveysriskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi, koska ne tarjoavat olennaista näyttöön perustuvaa tietoa, joka helpottaa päätöksentekoa ja toimien toteuttamista, tässä tutkimuksessa käsitellään useita kysymyksiä: Arvioidaanko nykyisissä indikaattorikehyksissä kaupunkisuunnitteluun, selviytymiskykyyn ja terveyteen liittyviä nykyisiä kaupunkien systeemisiä haavoittuvuuksia? Heijastavatko ne kaupunkien suuntauksia ja niiden yhteyksiä terveysriskeihin? Voisivatko ne auttaa paikallisia toimijoita määrittämään ensisijaiset toiminta-alat ja antaa ohjeita siitä, miten kaupunkisuunnittelua ja valmiutta voidaan parantaa terveyden ja selviytymiskyvyn parantamiseksi?

Analyysissä keskitytään kuuteen kehykseen, jotka valitaan arvioitaviksi sen perusteella, mikä on niiden merkitys aiheelle ja laajuudelle, poliittiselle ja alueelliselle merkittävyydelle, yleiselle saatavuudelle ja moninaisuudelle: kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattorit (mukaan lukien yhteydet Sendain kehykseen ja Pariisin sopimukseen); uusi kaupunkiagendan seurantakehys ja siihen liittyvät indikaattorit; Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston (UNDRR) kaupunkien katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskeva tulostaulu ja sen kansanterveysjärjestelmän häiriönsietokykyä koskeva lisäys; Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) selviytymiskykyisiä kaupunkeja koskevat indikaattorit; järjestelmäriskiä koskeva kyselylomake; ja ThinkHazard!-työkalu.

Arviointimenetelmä on järjestelmällinen, ja siinä analysoidaan indikaattoreiden suhdetta seuraaviin:

• kaupunkiympäristönnykytila – siinä yksilöidään olemassa olevat haavoittuvuudet ja ensisijaiset alat; ja
• riskilähtöinen kaupunkisuunnittelu ja kaupungin toimet – näin saadaan käsitys siitä, miten kaupungit valmistautuvatvaarojen vaikutuksiin ja/tai lieventävät niitä.
  

Toissijaisessa analyysissä tarkastellaan mahdollisuuksia kunkin kehyksen paikalliseen täytäntöönpanoon.