Kaupunkisuunnittelun, -suunnittelun ja -hallinnan lähestymistavat selviytymiskyvyn kehittämiseen – näytön tarkastelu

Paikalliset kriisit ja hätätilanteet vaikuttavat taloudelliseen toimintaan, vahingoittavat ympäristöä, keskeyttävät kriittisen infrastruktuurin palvelut ja aiheuttavat suoria ja välillisiä terveysvaikutuksia. Kaupunkien on varmistettava tehokas reagointi ja toipuminen kriiseistä. Niiden on myös vähennettävä nykyistä ja tulevaa altistumista vaaroille ja haavoittuvuutta. Kaupunkisuunnittelulla, -hallinnalla ja -suunnittelulla on ennaltaehkäisevä ja riskejä lieventävä rooli. Ne olisi sen vuoksi sisällytettävä paikallisiin häiriönsietokykyä koskeviin strategioihin ja suunnitelmiin. Useissa viimeaikaisissa monenvälisissä raporteissa, kehyksissä ja suuntaviivoissa viitataan kaupunkeihin johtavina toimijoina vaarojen lieventämisessä ja niihin sopeutumisessa, painopisteiden asettamisessa ja sellaisten alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen mahdollistamisessa, joilla lisätään yhteisöjen osallistumista (ja lisätään paikallishallintojen vastuuvelvollisuutta) terveellisempien, kestävämpien, oikeudenmukaisempien ja selviytymiskykyisempien kaupunkien rakentamiseen.

Osana WHO:n hanketta ”Ympäristöjen ja terveyden suojelu kaupunkien selviytymiskykyä kehittämällä” toteutettiin laaja kirjallisuuskatsaus katastrofeihin liittyvästä kaupunkisuunnittelusta, -suunnittelusta, -hallinnasta ja -valmiudesta. Vuosina 2015–2021 julkaistiin WHO:n Euroopan alueen kaupunkeihin sovellettavaa tieteellistä kirjallisuutta ja poimittiin riskitietoisia kaupunkisuunnittelustrategioita paikallistason selviytymiskyvyn parantamiseksi. Lyhyt valikoima viimeaikaisia kansainvälisiä raportteja ja ohjeita sisällytettiin myös resursseiksi kontekstin ja vertailuanalyysin tarjoamiseksi.

Raportissa yksilöidään kirjallisuudessa käsitteellisiä lähestymistapoja, puitteita ja strategioita, joiden avulla kaupungit voivat vastata haasteisiin, jotka liittyvät paikallisten ääri-ilmiöiden vaikutusten todennäköisyyteen ja vakavuuteen valmistautumiseen ja niiden ehkäisemiseen. Siinä tarkastellaan, miten (ja missä määrin) kaupunkisuunnittelu, -hallinto ja -suunnittelu voivat olla mekanismi, jolla parannetaan varautumista ja selviytymiskykyä.

Tulokset osoittavat, että yksittäiseen vaaratyyppiin perustuvat julkaistut tutkimukset ovat yleisiä: noin 60 prosenttia tarkastetuista asiakirjoista todettiin vaarakohtaisiksi. Raportissa käsitellään useita strategioita, jotka ovat erityisen merkityksellisiä tiettyjen vaaratyyppien kannalta, ja erotetaan toisistaan ne, joihin liittyy fyysisen infrastruktuurin muuttamista tai suunnittelua, ja ne, jotka liittyvät hallintoon, viestintään ja yleisön osallistumiseen. Esimerkiksi helleaallot ja kaupunkien lämpösaarekevaikutus liittyvät usein tiheisiin ja läpäisemättömiin kaupunkirakenteisiin ja edellyttävät laajempaa vihreää kattavuutta luontoon perustuvien ratkaisujen avulla. Tässä mielessä paikalliset kaavoitusmääräykset (kuten pakolliset viheralueiden vähimmäisosuudet) voisivat auttaa lisäämään viheralueiden kattavuutta kaupungeissa. Tämä puolestaan voisi olla erittäin tärkeää tulvien ehkäisemiseksi (tai niiden vaikutusten lieventämiseksi) kaupunkiympäristöissä, jotka ovat perinteisesti olleet riippuvaisia yksinomaan harmaasta infrastruktuurista, joka ei ehkä pysty selviytymään ilmastonmuutoksen vuoksi ennustetuista tulevista tasoista. Maanjäristysvalmiuteen kuuluu kaupungin avoimien tilojen optimaalinen suunnittelu suojatiloiksi
sekä tieverkon ja rakennuskannan ajantasaiset inventoinnit. Rakennuksen kestävyyden parantaminen on ratkaisevan tärkeää, kun kohdataan sekä seismisiä tapahtumia että voimakkaita tuulia myrskyjen aikana. Jälkimmäisen osalta myrskyihin liittyvän yleisen tietämyksen ja riskitietoisuuden lisääminen voi parantaa henkilökohtaisia ja kotitalouksien varautumistoimenpiteitä, joiden todettiin myös olevan mahdollisesti merkityksellisiä vaikutusten lieventämisessä ja palautumisajan lyhentämisessä.