Terveysalan kaupunkisuunnittelu – kokemuksia selviytymiskyvyn kehittämisestä 12 kaupungissa

Hätätilanteista voi tulla kaupungeille mullistavia kokemuksia: mahdollisuus pohtia uudelleen, suunnitella uudelleen ja rakentaa uudelleen sekä edistää muutoksia, jotka voivat tehdä niistä terveempiä, kestävämpiä, oikeudenmukaisempia ja selviytymiskykyisempiä. Paluu ”normaaliin” ei ehkä riitä, vaan kaupunkien olisi pyrittävä rakentamaan parempaa kaupunkitulevaisuutta. Tässä raportissa esitetään tulokset WHO:n Euroopan alueen kaupunkien haastatteluista, joissa pyrittiin keräämään paikallisia näkemyksiä siitä, miten voidaan asettaa painopisteitä selviytymiskyvyn parantamiseksi ja ympäristö- ja terveyskriiseihin valmistautumiseksi (tai niihin vastaamiseksi). Haastatteluissa haastateltiin kaupunkisuunnitteluun, ympäristöön tai terveyteen liittyviä paikallishallinnon edustajia. Niissä keskityttiin siihen, miten kaupungit olivat suhtautuneet kaupunkisuunnitteluun ja infrastruktuurin suunnitteluun vastauksena tiettyihin katastrofeihin – tai ennaltaehkäisevästi tulevia katastrofeja varten – ja miten näillä toimilla voitaisiin edistää terveellisempää ja kestävämpää kaupunkitulevaisuutta.

Yhteensä 12 tapaustutkimuskaupunkia 11:stä WHO:n Euroopan alueen maasta haastateltiin etukäteen lähetetyllä kyselylomakkeella. Niihin kuului kolme pientä (< 100 000 kansalaista), viisi keskisuurta (100 000–500 000 kansalaista) ja neljä suurta kaupunkia (> 500 000 kansalaista). Näistä 10 oli kokenut vähintään yhden hätätapahtuman viime vuosikymmenen aikana, mukaan lukien suuret tulvat, metsäpalot, maanjäristykset, hurrikaanit, teollisuusonnettomuudet, sähkökatkokset, helleaallot ja lumimyrskyt. Useissa kaupungeissa oli samanaikaisesti koettu useita katastrofeja – suuntaus, joka todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessakin. Nämä tapahtumat aiheuttivat monenlaisia vaikutuksia, muun muassa merkittäviä terveysvaikutuksia. Haastatteluotteisiin sovellettiin temaattista analyysia yhteisten aiheiden, ideoiden ja mallien tunnistamiseksi.

Hätävalmius on keskeinen osa terveydenhuoltojärjestelmien ja muiden järjestelmien häiriönsietokyvyn kehittämistä ja keskeinen osa hätätilanteiden hallintakehyksiä. Haastattelujen otteet analysoitiin siten käyttäen neljää erillistä mutta toisiinsa liittyvää vaihetta hätätilanteiden hallintakehyksissä. Näihin kuuluu kaksi vaihetta, jotka tapahtuvat hätätilanteessa ja sen jälkeen (vaste ja toipuminen), ja kaksi vaihetta, jotka on toteutettava ennen uusia hätälakkoja (lieventäminen ja varautuminen).

Haastattelun tuloksissa tunnistettiin joitakin keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat elpymiseen tapahtuman jälkeen, kuten taloudellisten resurssien ja varautumisbudjettien saatavuus, vakuutusturva, paikallisten toimitus- ja jakeluketjujen joustavuus sekä yhteiskunnallinen tietoisuus ympäristön erilaisista altistuksista ja terveysriskeistä. Lisäksi haastatteluissa hahmoteltiin useita tekijöitä selviytymiskyvyn rakentamisessa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä täysimääräisen ja nopean elpymisen kannalta, mukaan lukien pitkän aikavälin investoinnit kriittiseen infrastruktuuriin, taloudellisen mallin muuttaminen siten, että se perustuu enemmän kestävään ja vihreään teollisuuteen, ja kehityspaineiden hallinta.