Periaatteet ja menestystekijät

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen koskee politiikkoja, käytäntöjä ja hankkeita, joilla voidaan joko vähentää riskejä vähentämällä haavoittuvuutta ja/tai altistumista ja/tai toteuttaa ilmastonmuutokseen liittyviä mahdollisuuksia. Sopeutuminen vaikuttaa päätöksenteon kaikkiin tasoihin, kaikkiin alueisiin ja useimpiin aloihin. Sopeutuminen on rakennettava monialaiseksi, monitasoiseksi ja alueiden väliseksi toiminnaksi, joka kokoaa yhteen toimijoita, joilla on erilaiset tiedot, edut ja arvot. Sopeutumisessa ei ole kyse vain siitä, että tehdään enemmän, vaan uusista ajattelutavoista ja riskien ja vaarojen, epävarmuuden ja monimutkaisuuden käsittelystä. Sopivien sopeutumispolkujen tutkiminen nykyisten haavoittuvuuksien korjaamiseksi ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi edellyttää ihmisten ja organisaatioiden jäsenneltyä oppimisprosessia. Vaikka jokaisen sopeutumisprosessin on oltava kontekstisidonnainen, useat jäljempänä esitetyt keskeiset periaatteet tunnustetaan yleisesti hyvän sopeutumisen tueksi.

Useita sopeutumispolitiikan periaatteita pidetään yleisesti hyvän sopeutumisen keskeisinä tekijöinä. Nämä periaatteet (perustuu UKCIP:hen, 2005; Adger et al. 2005; Prutsch et al. 2010; Brown ym. 2011, Southern Voices on Adaptation, CARE 2015) ovat:

Sopeutumisen on oltava kestävää – sopeutumistoimet eivät saisi lisätä ilmastonmuutosta tai rajoittaa hillitsemistoimia, joten olisi hyödynnettävä synergioita ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteiden kanssa ja vältettävä konflikteja. Se ei myöskään saisi heikentää luonnonympäristön muiden osien, yhteiskunnan tai yritysten kykyä sopeutua muualla (esim. pohjaveden käyttö kasteluun kuivilla alueilla, mikä alentaa pohjaveden tasoa ja rajoittaa käytettävissä olevan juomaveden määrää). Edistetään mahdollisuuksien mukaan sopeutumistoimia, joilla parannetaan luonnollisten järjestelmien kykyä parantaa häiriönsietokykyä (esim. ekosysteemeihin perustuvat lähestymistavat ja luontoon perustuva ratkaisu) puskuroimalla ilmastoriskejä.
Yhteistyökumppanuus – kartoitetaan asianomaiset toimijat (esim. viranomaiset, kansalaisjärjestöt, yritykset, paikallisyhteisöt ja ihmiset) ja tehdään niiden kanssa yhteistyötä kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla ja varmistetaan, että ne saavat riittävästi tietoa ja että niitä kannustetaan työskentelemään sopeutumisen parissa. Laaditaan, määritellään vaihtoehtoja ja priorisoidaan niitä, pannaan täytäntöön ja seurataan sopeutumispolitiikkoja ja suunnitellaan osallistavalla ja osallistavalla tavalla.
Sopeutumisen on perustuttava näyttöön, ja siinä on hyödynnettävä täysimääräisesti uusimpia tutkimuksia, tietoja ja käytännön kokemuksia, jotta päätöksentekoa voidaan tukea ja siitä voidaan saada tietoa.
Hallinnoidaan ilmastoriskejä ja muita riskejä tasapainoisella lähestymistavalla – ilmastonmuutos on vain yksi monista jännitteistä, jotka vaikuttavat sosiaaliseen, luonnolliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Näin ollen sopeutumisessa on noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy sekä ilmastoriskien että muiden riskien hallinta.
Puututaan riskeihin, jotka liittyvät aiempaan ja nykyiseen ilmaston vaihteluun ja äärimmäisiin sääilmiöihin – tämän olisi oltava lähtökohtana ennakoiville toimille, joilla puututaan pitkän aikavälin ilmastonmuutokseen liittyviin riskeihin ja mahdollisuuksiin. On tärkeää varmistaa koordinointi ja tiiviit synergiat katastrofiriskien vähentämisen/hallinnan kanssa (esim. raportti ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja katastrofiriskien vähentämisestä Euroopassa).
Ilmastovaikutusten torjunta olisi asetettava etusijalle – esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota aloihin, joihin sää ja ilmasto vaikuttavat eniten, joilla on pitkän aikavälin elinkaari tai vaikutuksia, joihin liittyy merkittäviä investointeja tai suuria arvoja tai joihin liittyy tukea kriittiselle kansalliselle infrastruktuurille.
Sopeutuminen on räätälöitävä ilmastonmuutoksen asettaman haasteen edellyttämään mittakaavaan (esim. kansallinen/alueellinen/paikallinen/alakohtainen/rajat ylittävä) – ratkaisuja on muutettava yksittäisten tilanteiden mukaan ottaen huomioon myös vastuut ja rahoitus.
Sopeutumisen olisi oltava joustavaa – vaikka tulevaan ilmastoon liittyy edelleen epävarmuutta, tietyillä aloilla (esimerkiksi aloilla, joilla on pitkän aikavälin suunnitteluhorisontti) olisi nyt harkittava vaihtoehtoja ja tehtävä helposti mukautettavia päätöksiä. Näin ollen olisi tunnustettava valittamatta jättämisen tai vähäisten katumusten ja kaikkia osapuolia hyödyttävien sopeutumisvaihtoehtojen arvo kustannustehokkuuden ja useiden hyötyjen kannalta sekä sopeutumista koskevan vaiheittaisen lähestymistavan arvo.
Sopeutumisen on oltava avointa – eri sopeutumisvaihtoehtojen vaikutuksista ja kustannuksista on tiedotettava kattavasti sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Sopeutumispäätökset ovat myös arvopainotteisia, esimerkiksi hyväksyttävän riskitason osalta. Siksi on olennaisen tärkeää, että päätöksistä ja resurssien jakamisesta tehdään avoimia, jotta voidaan sopia oikeudenmukaisista ja tasapainoisista ratkaisuista.
Tarkastellaan jatkuvasti sopeutumispäätösten vaikuttavuutta, tehokkuutta, tasapuolisuutta ja legitimiteettiä, jotta niitä voidaan asteittain parantaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevan näytön ja tietämyksen kehityksen mukaisesti. Tämä edellyttää riskien sekä sopeutumispoliittisten toimenpiteiden seurantaa ja uudelleenarviointia.