Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vuoden 2013 jälkeen

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vuoden 2013 jälkeen

Laajan julkisen keskustelun jälkeen komissio esitti 18. marraskuuta 2010 tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020", jossa hahmotellaan vaihtoehtoja tulevalle YMP:lle ja käynnistettiin keskustelu muiden toimielinten ja sidosryhmien kanssa. Komissio esitti 12. lokakuuta 2011 joukon lainsäädäntöehdotuksia, joiden tarkoituksena on tehdä YMP:stä tehokkaampi politiikka kilpailukykyisemmän ja kestävämmän maatalouden ja elinvoimaisempien maaseutualueiden edistämiseksi.

Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät 26. kesäkuuta 2013 poliittiseen yhteisymmärrykseen YMP:n uudistuksesta. Sopimus liittyy neljään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston perusasetukseen – i) suorista tuista, ii) yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ), iii) maaseudun kehittämisestä ja iv) YMP:n rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettavaan horisontaaliseen asetukseen.

Maaseudun kehittämispolitiikka säilyttää nykyisen, menestyksekkään perusajatuksensa: Jäsenvaltiot tai alueet jatkavat omien monivuotisten ohjelmiensa suunnittelua EU:n tasolla käytettävissä olevien toimenpiteiden pohjalta – omien maaseutualueidensa tarpeisiin vastaamiseksi. Nämä ohjelmat yhteisrahoitetaan kansallisista määrärahoista, joissa yhteisrahoituksen määriä ja osuuksia käsitellään monivuotisen rahoituskehyksen (monivuotinen rahoituskehys) yhteydessä. Jäsenvaltioiden/alueiden on päätettävä perusteellisen analyysin perusteella, mitä toimenpiteitä ne käyttävät (ja miten) saavuttaakseen tavoitteet, jotka on asetettu kuuden laajan "prioriteetin" ja niiden yksityiskohtaisempien "painopisteiden" (alaprioriteettien) perusteella. Kuusi painopistettä kattavat seuraavat:

• tietämyksen siirron ja innovoinnin edistäminen;
• kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn parantaminen ja metsien kestävä hoito;
• Edistetään elintarvikeketjun organisointia, mukaan lukien jalostus ja markkinointi, & riskinhallinta; ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja vahvistaminen;
• Resurssitehokkuuden ja -tehokkuuden edistäminen; siirtyminen vähähiiliseen talouteen; ja
• Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla.

Jäsenvaltioiden on käytettävä vähintään 30 prosenttia maaseudun kehittämisrahoituksestaan EU:n talousarviosta tiettyihin maankäyttöön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin toimenpiteisiin ja vähintään 5 prosenttia Leader-lähestymistapaan.