Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vuoden 2013 jälkeen

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vuoden 2013 jälkeen

Laajan julkisen keskustelun jälkeen komissio esitti 18. marraskuuta 2010 tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020", jossa hahmotellaan vaihtoehtoja tulevalle yhteiselle maatalouspolitiikalle ja käynnistetään keskustelu muiden toimielinten ja sidosryhmien kanssa. Komissio esitti 12. lokakuuta 2011 joukon säädösehdotuksia, joiden tarkoituksena on tehdä YMP:stä tehokkaampi politiikka kilpailukykyisemmän ja kestävämmän maatalouden ja elinvoimaisempien maaseutualueiden edistämiseksi.

Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät 26. kesäkuuta 2013 poliittiseen yhteisymmärrykseen YMP:n uudistuksesta. Sopimus liittyy neljään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston perusasetukseen, jotka koskevat i) suoria tukia, ii) yhteistä markkinajärjestelyä, iii) maaseudun kehittämistä ja iv) YMP:n rahoitusta, hallinnointia ja seurantaa koskevaa horisontaalista asetusta.

Maaseudun kehittämispolitiikan nykyinen, menestyksekäs perusajatus säilyy: Jäsenvaltiot tai alueet suunnittelevat edelleen omia monivuotisia ohjelmiaan EU:n tasolla käytettävissä olevien toimenpiteiden perusteella ja omien maaseutualueidensa tarpeisiin vastaamiseksi. Nämä ohjelmat yhteisrahoitetaan kansallisista määrärahoista, joissa yhteisrahoituksen määriä ja osuuksia käsitellään monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä. Jäsenvaltiot/alueet päättävät luotettavien analyysien perusteella, mitä toimenpiteitä ne käyttävät (ja miten) saavuttaakseen tavoitteet, jotka on asetettu kuuden laajan painopisteen ja niiden yksityiskohtaisempien painopisteiden (alapainopisteiden) perusteella. Kuusi painopistettä kattavat seuraavat:

• tietämyksen siirron ja innovoinnin edistäminen;
• kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn ja kestävän metsänhoidon parantaminen;
• Edistetään elintarvikeketjun organisointia, mukaan lukien jalostus ja markkinointi, & riskinhallinta; ennallistaminen, säilyttäminen ja vahvistaminen; ekosysteemien parantaminen;
• Resurssitehokkuuden ja -tehokkuuden edistäminen, siirtyminen vähähiiliseen talouteen, ja
• Sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla.

Jäsenvaltioiden on käytettävä vähintään 30 prosenttia EU:n talousarviosta saamastaan maaseudun kehittämisrahoituksesta tiettyihin maankäyttöön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin toimenpiteisiin ja vähintään 5 prosenttia Leader-lähestymistapaan.