Koheesiopolitiikka 2014–2020

Koheesiopolitiikka 2014–2020

Euroopan komissio hyväksyi 6. lokakuuta 2011 luonnoksen lainsäädäntöpaketiksi, joka muodostaa puitteet EU:n koheesiopolitiikalle kaudella 2014–2020. Uusien asetusten on määrä tulla voimaan vuonna 2014.

Koheesiopolitiikan lainsäädäntörakenne koostuu seuraavista osista:

• yleisasetus, jossa vahvistetaan Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto), Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) koskevat yhteiset säännöt sekä muita EAKR:ää, ESR:ää ja koheesiorahastoa koskevia yleisiä sääntöjä;
• kolme EAKR:ää, ESR:ää ja koheesiorahastoa koskevaa erityisasetusta ja
• kaksi asetusta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteesta ja eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY).

Toisin kuin ohjelmakaudella 2007–2013, vuosien 2014–2020 rahoitusvälineille ehdotetut säännöt eivät ole ohjeellisia tuettavien alojen, edunsaajien, hanketyyppien ja toimien osalta. Jäsenvaltiot ja hallintoviranomaiset voivat käyttää rahoitusvälineitä kaikkiin toimenpideohjelmien kattamiin temaattisiin tavoitteisiin ja kaikkiin rahastoihin, jos se on tehokasta ja vaikuttavaa.

Uusi kehys sisältää myös selkeät säännöt, joiden avulla rahoitusvälineet voidaan yhdistää paremmin muihin tukimuotoihin, erityisesti avustuksiin, sillä tämä edistää jäsenvaltioiden tai alueiden erityistarpeita vastaavien hyvin räätälöityjen tukijärjestelmien suunnittelua.

Koheesiopolitiikkaa koskevien 6. lokakuuta 2012 tehtyjen ehdotusten jälkeen komissio esitteli 14. maaliskuuta 2012yhteisen strategiakehyksenauttaakseen jäsenvaltioita valmistautumaan seuraavaan ohjelmakauteen. Sen tarkoituksena on auttaa määrittämään strateginen suunta seuraavalle rahoitussuunnittelukaudelle 2014–2020 jäsenvaltioissa ja niiden alueilla. Se mahdollistaa eri rahastojen paljon paremman yhdistämisen EU:n investointien vaikutuksen maksimoimiseksi. Kansalliset ja alueelliset viranomaiset käyttävät näitä puitteita perustana laatiessaan kumppanuussopimuksiaan komission kanssa.

Yksi yhteisen strategiakehyksen 11 temaattisesta tavoitteesta koskee nimenomaisesti ilmastonmuutokseen sopeutumista. EAKR:n ja koheesiorahaston osalta ehdotetaan temaattiseen tavoitteeseen 5 ”Ilmastonmuutokseensopeutumisen sekä riskien ehkäisemisen ja hallinnan edistäminen”kuuluvia keskeisiä toimia, joita ovat muun muassa seuraavat:

• strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatiminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä tietopohjan ja tiedonhavainnointivalmiuksien sekä tietojenvaihtomekanismien luomiseksi;
• lisäinvestoinnit ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä riskien ehkäisemiseen ja hallintaan, mukaan lukien vahinkojen välttäminen ja rakennetun ympäristön ja muun infrastruktuurin sietokyvyn parantaminen; ihmisten terveyden suojelu; vesivaroihin kohdistuvien tulevien paineiden vähentäminen; investoinnit tulvantorjuntaan ja rannikkoalueiden puolustukseen; ja ekosysteemien haavoittuvuuden vähentäminen ekosysteemien häiriönsietokyvyn parantamiseksi ja ekosysteemiin perustuvan sopeutumisen mahdollistamiseksi;
• välineiden kehittäminen (havaitsemis-, varhaisvaroitus- ja hälytysjärjestelmät, riskien kartoitus ja arviointi); ja investointien katastrofihallintajärjestelmien lisääminen, jotta voidaan helpottaa katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta sekä ehkäistä ja hallita luonnonriskejä, mukaan lukien säähän liittyvät riskit (kuten myrskyt, äärimmäiset lämpötilailmiöt, metsäpalot, kuivuus, tulvat) ja geofysikaaliset riskit (kuten lumivyöryt, maanvyöryt, maanjäristykset ja tulivuoret), sekä tukea yhteiskunnallisia toimia teollisiin riskeihin vastaamiseksi (varhaisvaroitusjärjestelmät, riskien kartoitus).

Maaseuturahaston keskeiset toimet:

• kestävä vesihuolto, mukaan lukien vedenkäytön tehokkuus (ekosysteemeihin nähden) perustamalla tilalla sijaitsevia vedenvarastointialueita; vedenkäytön kannalta tehokkaiden viljelymallien tukeminen; sekä metsänsuojeluvyöhykkeiden perustaminen ja hoito eroosiota vastaan;
• maaperän hoidon parantaminen tukemalla käytäntöjä, joilla ehkäistään maaperän huonontumista ja maaperän hiilivarastojen ehtymistä, kuten vähäistä maanmuokkausta, talven viherpeitettä sekä peltometsätalousjärjestelmien ja uusien metsien perustamista;
• varmistetaan hyvät mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen ja tauteihin ja säilytetään geneettinen monimuotoisuus erityisesti tukemalla paikallisia kasvilajikkeita ja kotieläinrotuja.