2.2 Riskit ja haavoittuvuudet Euroopan sektoreilla ja alueilla

2.2 Riskit ja haavoittuvuudet Euroopan sektoreilla ja alueilla

Havaitut lämpötilan nousut ja muuttuvat sademäärät vaikuttavat jo nyt Euroopan eri alueisiin ja tekevät niistä alttiita erilaisille sääilmiöille. Monilla Euroopan alueilla ja toimialoilla on jo tehty vaikutusten ja haavoittuvuuden arviointeja, joissa analysoidaan odotettuja vaikutuksia, riskejä ja alueen tai toimialan kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta. Tässä osiossa annetaan pääsy keskeisiin haavoittuvuusarviointeihin ja ohjeisiin, jotka on jo laadittu ensimmäisenä vaiheena arvioitaessa haavoittuvuutta tulevalle ilmastonmuutokselle.

Haavoittuvuusarviointi on muutakin kuin mahdollisten haittojen mittaamista ilmastovaikutuksia koskevien tietojen avulla. Siinä arvioidaan alueen tai toimialan sopeutumiskykyä. Ilmastonmuutoksen yhteydessä IPCC määrittelee haavoittuvuuden ilmastonmuutokselle sen mukaan, missä määrin järjestelmä on altis tai kykenemätön selviytymään ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista, mukaan lukien ilmaston vaihtelu ja ääri-ilmiöt. Haavoittuvuus on sen ilmaston vaihtelun luonteen, suuruuden ja nopeuden funktio, jolle järjestelmä altistuu, sen herkkyyden ja sen sopeutumiskyvyn funktio. Usein ilmastonmuutos ei ole ainoa haavoittuvuuden syy. Ihmiset voivat lisätä haavoittuvuuttaan tulvatasanteiden kaupungistumisen, mäenrinteiden metsäkadon tai riskialttiille alueille kertyvän omaisuuden avulla.

Alttiuden arviointi nykyiselle ilmaston vaihtelulle ja ääri-ilmiöille on välttämätön lähtökohta sopeutumiselle. Aiempien sääilmiöiden, kuten rankkasateiden tai äärilämpötilojen, arviointi ja niihin liittyvien reaktioiden analysointi voivat auttaa saamaan käsityksen onnistuneista tai tehottomista aloitteista. Tällaisista harjoituksista saatuja kokemuksia voidaan käyttää perustana ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien suunnitelmien laatimisessa. Perusteellisen haavoittuvuusarvioinnin suorittamiseksi on kerättävä ja arvioitava paljon tietoa. Tähän sisältyy aiempien ja nykyisten sääsuuntausten, tulevan ilmastonmuutoksen ja epävarmuuden analysointi.

Haavoittuvuusindikaattoreita on monia, mutta useimmat niistä eivät noudata tiukasti edellä esitettyä määritelmää, koska sopeutumiskykyä on usein vaikea määrittää. Useimmat haavoittuvuusindikaattorit ovat tosiasiallisesti vaikutusindikaattoreita, joilla mitataan ilmastonmuutoksen vaikutusta sosioekologiseen järjestelmään.

Ilmastonmuutokseen liittyvien haavoittuvuuksien tai riskien analysointiin on olemassa erilaisia menetelmiä. Luonnonvaaran riskin analysointia koskeva yhteinen määritelmä on seuraava:

Vaaran riski = Vaaran oletettu vaurio x Vaaran todennäköisyys.

Ilmastonmuutosta koskevissa ennusteissa riskifunktion laskeminen on huomattavan monimutkaista. Nämä liittyvät todennäköisyyden osoittamiseen tietyille ilmastonmuutosskenaarioille ja oletusten tekemiseen tulevan sosioekonomisen kehityksen vaikutuksista.

Koska haavoittuvuus- ja riskiarviointien määrittelyssä ja soveltamisessa on eroja, CLIMATE-ADAPT ei noudata tiukkaa haavoittuvuusmääritelmää, ja tässä jaksossa esitetään laaja yleiskatsaus haavoittuvuus- ja luonnonriskien arvioinneista. Lisäksi CLIMATE-ADAPT tarjoaa ohjeita haavoittuvuusarvioinnin tekemiseen.

Haavoittuvuusohjausta on kehitetty eri käyttötarkoituksia ja käyttäjäryhmiä varten. Kokemukset eroavat toisistaan, eikä tällä hetkellä ole sovittuja menetelmiä. Olemassa oleviin arviointeihin perustuvia suosituksia ovat muun muassa seuraavat:

• Tehdään selkeä ero arvioinnin akateemisten ja poliittisten näkökohtien välillä.
• Otetaan potentiaaliset käyttäjät mukaan kaikkiin metodologisiin ja analyyttisiin valintoihin, jotka vaikuttavat lopputulokseen.
• Pidä haavoittuvuusindikaattorit yksinkertaisina, läpinäkyvinä ja helposti kommunikoitavina.
• Anna käyttäjille kaikki saatavilla olevat tiedot, mutta anna heidän päättää, mitä käyttää ja miten se tulisi punnita.
• Kerro selkeästi haavoittuvuusarvioinnin tarkoituksesta ja siitä, miten sitä käytetään, esimerkiksi
  • Määritetään hotspot-alueet yksityiskohtaisempaa analyysia varten.
  • Tietoisuuden lisääminen haavoittuvuutta aiheuttavasta ongelmasta
  • Parantaa ymmärrystä järjestelmän dynamiikasta
  • Tiedottaa suunnitelmista ja päätöksistä haavoittuvuuden vähentämiseksi
  • Haavoittuvien järjestelmien tai sijaintien vertailu ja priorisointi
• Haavoittuvuusarviointi on askel kohti sopeutumissuunnittelua, joka voi olla aikaa vievää. Myös muut toimet, kuten sopeutumisvaihtoehtojen arviointi ja täytäntöönpano, edellyttävät resursseja, eikä niitä pidä jättää huomiotta.