2.6 Keskeisten sopeutumiskysymysten tunnistaminen ja strategisen suunnan määrittäminen

2.6 Keskeisten sopeutumiskysymysten tunnistaminen ja strategisen suunnan määrittäminen

Strateginen suunta olisi määriteltävä sen perusteella, mitä on tarkoitus saavuttaa ja mitkä ovat tavoitteet ja päämäärät (lyhyellä aikavälillä 2030-luvulle mennessä, keskipitkällä aikavälillä 2050-luvulle mennessä, pitkällä aikavälillä 2080/2100-luvulle mennessä), jotka perustuvat ilmastonmuutokseen, sosioekonomiseen kehitykseen ja muihin ei-ilmastollisiin tekijöihin.

Suurimpia huolenaiheita voivat olla vaikutukset ja riskit, jotka

• jotka kohtaavat jo nyt;
• kasvaa ilmastonmuutoksen vuoksi;
• vaikuttaa järjestelmiin, joiden käyttöikä on pitkä, tai keskeisiin infrastruktuureihin (esim. liikenneinfrastruktuuriin ja rakennettuun ympäristöön);
• vaikuttaa järjestelmiin peruuttamattomasti;
• kasvu johtuu muiden kuin ilmastoon liittyvien tekijöiden lisääntymisestä (esim. terveysongelmat lisääntyvät ilmastonmuutoksen ja haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten kasvavan ryhmän vuoksi).

Päättäjien tehtävänä on kääntää ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia koskeva tiede poliittisten tavoitteiden ja suunnitelmien asettamiseksi niiden valmiuksien ja kontekstien perusteella. Sidosryhmiltä puuttuu kuitenkin tukivälineitä, joilla ne voisivat muuttaa mieltymyksiään ja rajoitteitaan sopeutumissuunnittelun tavoitteiden ja strategioiden toteuttamiskelpoisuuden arvioimiseksi. Mallien käyttö on hyödyllistä jälkikäteisen, tutkivan päätöksenteon tukena. Mallit voivat tehdä erilaisia laskennallisia kokeita simuloidakseen, miten erilaiset epävarmuustekijät voivat muotoutua, ja ne voivat auttaa valitsemaan strategisen suunnan.

.