Periaatteet ja menestystekijät

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on paikallisviranomaisille suhteellisen uusi toiminta-ala. Kaupunkien kahden viime vuosikymmenen aikana sekä Euroopassa että sen ulkopuolella saamien kokemusten perusteella voidaan kuitenkin tehdä johtopäätöksiä sopeutumisessa huomioon otettavista periaatteista (eli siitä, miten asiat tehdään) ja menestystekijöistä (eli siitä, mikä toimii). Periaatteilla sovitetaan sopeutuminen yhteen muiden kestävyystavoitteiden kanssa, mukaan lukien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Mukautuvien toimien kehittäminen perustuu luotettavaan dataan ja tietoon. Keskeisiä menestystekijöitä ovat vahva mestaruus ja poliittinen johtajuus sopeutumisessa, yhteistyö muiden kanssa koko kaupungissa ja sen ulkopuolella, myös korkeammilla hallintotasoilla; ja oppia toisten kokemuksista.

Useiden sopeutumispolitiikan periaatteiden katsotaan auttavan sopeutumistavoitteiden saavuttamisessa ja minimoivan kompromisseja muiden toimintaohjelmien kanssa. Ne ovat seuraavat:

• sopeutumisenkestävyys. Ensinnäkin sopeutumistoimet eivät saisi vaarantaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä lisäämällä päästöjä esimerkiksi käyttämällä liikaa ilmastointia (ks. vaihe 5.4, jossa kerrotaan, miten sopeutuminen ja hillitseminen voidaan suunnitella ja toteuttaa yhdessä). Toiseksi sopeutumistoimet yhdessä paikassa eivät saisi vaikuttaa kielteisesti kykyyn sopeutua muissa paikoissa (esim. ohjaamalla tulvavedet alavirtaan); Näin ollen on tärkeää ottaa huomioon kaupunkia ympäröivien alueiden rooli sopeutumisessa (ks. vaihe 2.5). Kolmanneksi sopeutumisella olisi ihannetapauksessa edistettävä muita kestävän kehityksen ohjelmia, kuten siirtymistä resurssitehokkuuteen tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
• Näyttöön perustuva suunnittelu ja toimet – hyödyntämällä uusinta tutkimusta, paikallisesti saatavilla olevaa tietoa (ks. vaihe 1.2) ja tekemällä yhteistyötä tutkijoiden kanssa tietämyksessä olevien puutteiden korjaamiseksi (ks. vaihe 1.6) mahdollistetaan tietoon perustuva päätöksenteko.
• Puututaan sekä menneisiin että nykyisiin ilmaston vaihteluihin ja sään ääri-ilmiöihin sekä ennustettuihin tuleviin muutoksiin. Aiempiin ja nykyisiin ilmaston vaihteluihin ja äärimmäisiin sääolosuhteisiin puuttuminen (ks. vaihe 2.1) on hyvä lähtökohta. Tulevat ilmastovaikutukset voivat kuitenkin olla erilaisia, ja niiden esiintymistiheyteen ja laajuuteen liittyy epävarmuutta (ks. vaihe 2.2). Kustannustehokkuuteen (ks. vaihe 4.2) liittyvät valitettavat tai vähän valitettavat ja kaikkia osapuolia hyödyttävät sopeutumisvaihtoehdot sekä lukuisat hyödyt voivat auttaa toteuttamaan toimia tuleviin ilmastoennusteisiin liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta.
• Räätälöidyt vastaukset . Sopeutumistoimet olisi räätälöitävä sijaintipaikan mukaan – arvioimalla paikallisesti esiintyvät ja ennustetut ilmastoriskit ja haavoittuvuudet (ks. vaihe 2) mutta myös ottamalla huomioon erityinen organisaatiorakenne (ks. vaihe 1.3) tai käytettävissä olevat resurssit (ks. vaiheet 1.4 ja 1.5). Vastaukset olisi asetettava tärkeysjärjestykseen (ks. vaihe 4.3) esimerkiksi sen mukaan, mitä aloja tai yhteiskuntaryhmiä asia koskee (ks. vaihe 2.3).
• Sopeutumistoimien toimivuutta – niiden vaikuttavuutta, tehokkuutta, tasapuolisuutta ja legitimiteettiä – on tarpeenseurata, jotta niitä voidaan asteittain parantaa näytön kehityksen mukaisesti (ks. vaihe 6).

Esimerkkejä sopeutumisen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä ovat seuraavat:

• Vahva johtajuus ja sopeutumisen mestaruus. Paikallisen johtajan poliittinen sitoutuminen ja sitoutuminen ovat avainasemassa, jotta voidaan lisätä sopeutumisen asemaa paikallisten painopisteiden luettelossa. Poliittinen sitoutuminen voidaan varmistaa esimerkiksi liittymällä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen tai muihin ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin aloitteisiin (ks. vaihe 1.1).
• Yhteistyö. Osastojenvälinen yhteistyö paikallisviranomaisten sisällä, yhteistyö sidosryhmien, kuten paikallisten yritysten, kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten, kanssa (ks. vaihe 1.6) ja kansalaisten osallistaminen asianmukaisen viestinnän avulla (ks. vaihe 1.7) auttavat lisäämään tietoisuutta suunniteltujen toimien mukauttamisesta ja hyväksymisestä, turvaamaan tärkeiden eturyhmien osallistumisen, mobilisoimaan resursseja ja saamaan käyttöönsä asiaankuuluvia tietoja.
• toisilta oppiminen. Kokemusten vaihto muiden kaupunkien kanssa verkostoitumalla tai osallistumalla EU:n rahoittamiin hankkeisiin (esim. Interreg-ohjelman kautta) antaa mahdollisuuden oppia muilta, mikä toimii ja mikä ei sopeutumisessa. Lisäksi Climate-ADAPT-sivuilla on lukuisia kaupunkialueiden sopeutumista koskevia tapaustutkimuksia sekä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen resurssikirjasto (haku resurssityypin mukaan – tapaustutkimus).