Kelluvat tai korkeat tiet

Kelluvien tai korotettujen teiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon osallistuvat päätoimijat ovat samanlaisia kuin muun tieliikenneinfrastruktuurin kehittämiseen osallistuvat toimijat. Niihin kuuluvat aluesuunnittelijat ja kaupunkikehittäjät, tieverkosta vastaavat kansalliset tai valtiotasoa alemmat hallintoelimet sekä rakennusyritykset ja ympäristönsuojelusta vastaavat laitokset ja organisaatiot. Tutkimuslaitosten osallistuminen on myös erittäin tärkeää sekä teknologisten näkökohtien että ilmastonmuutokseen liittyvien haavoittuvuus- ja riskianalyysien kannalta. Liikenneinfrastruktuurien kansalaisille ja käyttäjille on tiedotettava asianmukaisesti kelluvien ja korotettujen teiden sijainnista ja niiden käytöstä tulvien tai muiden hätätilanteiden sattuessa. 

Keskeisiä menestystekijöitä ovat riittävän rahoituksen varmistaminen, tuen saaminen liikenneinfrastruktuurista vastaavilta hallintoelimiltä ja sidosryhmien, myös liikenne- ja ympäristöasiantuntijoiden, osallistaminen korkealla sijaitsevien tai kelluvien teiden suunnitteluun ja rakentamiseen. 

Tärkeimmät rajoittavat tekijät liittyvät ristiriitoihin muun maankäytön kanssa (maatalous-, asuin- ja virkistyskäyttö), yhteensopimattomuuteen alueellisten liikennestrategioiden kanssa ja riittämättömiin taloudellisiin resursseihin tieinfrastruktuurin asianmukaisen ylläpidon varmistamiseksi rakentamisen jälkeen. Kuten kaikessa muussakin tieinfrastruktuurissa, ympäristövaikutukset (esim. melu ja ilman pilaantuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen tai pirstoutuminen) rakennus- ja käyttövaiheessa ja niihin liittyvät lieventävät toimenpiteet on otettava huolellisesti huomioon vaihtoehtojen arvioinnissa. Ekosysteemeihin kohdistuvat vaikutukset voivat olla pienempiä kuin maanpinnan tasoisilla teillä, kun taas korkeat tiet voivat vaikuttaa merkittävämmin maiseman koskemattomuuteen.  

Kelluvat tiet ovat halvempia kuin sillat, kun taas korkeat tiet penkereen päällä ovat yleensä halvempia kuin sillan kaltaisen tien rakentaminen. Rakentamisen jälkeen sekä kelluvat että korkeat tiet eivät tarvitse enemmän huoltoa kuin mikään muu tie. 

Korkeat tiet ovat tehokkaita hulevesien aiheuttamia tulvia vastaan, koska ne sijaitsevat yleensä vedenkorkeutta korkeammalla. Kelluvat tiet ja niihin liittyvät kulkurampit voivat sopeutua vaihtelevaan vedenkorkeuteen. Tulvien sattuessa näiden infrastruktuurien tärkeimmät hyödyt ovat seuraavat: varmistetaan pelastustoimen pääsy alueelle, tehdään yhteydestä yleiseen tieverkkoon ilmastokestävä ja siten säilytetään asukkaiden liikkuvuus ja mahdollistetaan tarvittaessa evakuointi alueelta. Kaupunkialueiden korkeat tiet ohjaavat myös liikennettä tiheään asuttujen alueiden ulkopuolelle ja auttavat siten pitämään pyöräilijät ja jalankulkijat turvassa teillä. Muun tieverkon osalta (ks. myös mukautusvaihtoehto Ilmastokestävät standardit teiden suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa) korotetut ja kelluvat tiet ovat tärkeitä tavaroiden ja palvelujen kuljetukselle ja siten kaupallisten yritysten ja teollisuustuottajien toiminnalle.

Paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset vastaavat kelluvien ja korotettujen teiden rakentamisesta ja hallinnoinnista. Korkeiden ja kelluvien teiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvät oikeudelliset näkökohdat ovat hyvin samankaltaisia kuin tavanomaisessa tieliikenneinfrastruktuurissa. 

Kelluvien tai korotettujen teiden rakentamisen valmisteluvaiheeseen sisältyy useita asiantuntija-analyysejä (mukaan lukien kustannus-hyötyarviointi), suunnittelu ja mitoitus, hallinnolliset prosessit, mukaan lukien ympäristövaikutusten arviointi ja arviointi, jossa keskitytään ilmastonmuutoksen kestävyyteen. Tämä vaihe kestää noin 1-2 vuotta. Rakennusvaiheen kesto vaihtelee useista kuukausista useisiin vuosiin riippuen rakentamisen laajuudesta, koosta ja monimutkaisuudesta. 

Jos rakentamisessa käytetään uusinta teknologiaa ja infrastruktuurin asianmukainen ja säännöllinen ylläpito varmistetaan, korkeat ja kelluvat tiet voivat kestää vuosikymmeniä. Ajan mittaan voi kuitenkin olla tarpeen rakentaa tiet osittain uudelleen tai mukauttaa niitä, jotta ne selviytyisivät paremmin muuttuvista kuljetustarpeista tai ilmastonmuutoksesta.