Vakuutus riskienhallinnan välineenä

Katastrofiriskit ja -tappiot ovat suuri huolenaihe yhteiskunnalle, koska ne ovat lisääntyneet viime vuosina. Näiden tapahtumien odotetaan voimistuvan entisestään muun muassa väestökehityksen, maankäytön muutosten, asuin- ja taloudellisen toiminnan laajenemisen katastrofialttiilla alueilla ja ennustetun ilmastonmuutoksen vuoksi. On näyttöä siitä, että ilmastonmuutos on jo lisännyt tiettyjen säähän ja ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, helleaaltojen ja rankkasateiden, esiintymistiheyttä ja vakavuutta useilla Euroopan alueilla. Näiden suuntausten odotetaan jatkuvan, ellei tehokkaita toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi toteuteta (Euroopanympäristökeskuksen raportti 15/2017). Lisäksi ilmaston aiheuttamat riskit vaikuttavat myös vakuutusalaan ja muuttavat sitä (EVLEV,2022). Siksi puristavan riskinhallintamekanismin (kuten vakuutusten) täytäntöönpano saa yhä enemmän merkitystä.

Vakuutus siirtää riskin vakuutetulta henkilöltä, esineeltä tai organisaatiolta vakuutuksenantajalle. Korvaus riippuu määritettyjen vaaratapahtumien aiheuttamien menetysten arvioinnista. Tällaisia ovat esimerkiksi maatalouden sadonmenetykset, tulvien aiheuttamat talojen menetykset, myrskyistä tai metsäpaloista johtuvat metsänmenetykset. Äärimmäisissä sääolosuhteissa vakuutus on arvokas väline, koska se auttaa estämään sen, että taloudelliset tappiot eivät muutu pitkäaikaisiksi taloudellisiksi vahingoiksi. Jos talo tai yritys on vaurioitunut, vakuutus voi kattaa uudelleenrakentamisen tai korvauksen kustannukset, jolloin asianomaiset henkilöt voivat toipua nopeasti. Ennen kuin vakuutus voidaan myöntää äärimmäisille sääilmiöille, vakuutuksenantajan on tunnistettava riski, määritettävä, kuinka paljon vahinkoa se voi aiheuttaa, ja pystyttävä vastaamaan kustannuksista, jos äärimmäinen tapahtuma tapahtuu. Vakuutuksen saamiseksi äärimmäisille sääolosuhteille sen on oltava arvaamaton.  Tapahtuman tarkkaa ajankohtaa ja paikkaa ei tiedetä etukäteen.

Euroopan komission vuonna 2013 julkaisema vihreä kirja luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien varalta otettavasta vakuutuksesta on osa sopeutumisstrategiapakettia. Sen tavoitteena on parantaa sitä, miten vakuutuksenantajat hallitsevat ilmastonmuutosriskejä, laajentavat katastrofivakuutusten saatavuutta ja vapauttavat vakuutusten hinnoittelun ja muiden rahoitustuotteiden täyden potentiaalin.

Euroopan komission kertomuksessa säähän ja ilmastoon liittyvien katastrofiriskien vakuuttamisesta analysoidaan useissa jäsenvaltioissa perustettuja erilaisia vakuutusjärjestelmiä. Vakuutusmarkkinat (eri maissa ja eri aloilla) voidaan niiden arvioinnin perusteella jakaa kolmeen laajaan ryhmään:

• Vapaaehtoiset vakuutusmarkkinat: Näillä markkinoilla vakuutuksenottajat päättävät, ostavatko he vakuutusturvan, ja vakuutuksenantajat päättävät, tarjoavatko he vakuutusturvan.
• Puolivapaaehtoisten vakuutusten markkinat: Se on samanlainen kuin vapaaehtoiset markkinat, joilla sekä vakuutuksenantaja että vakuutuksenottaja voivat halutessaan osallistua. Kyse voi kuitenkin olla epäsuorasta paineesta, kuten kiinnelainojen myöntäjien vaatimuksista tai epävirallisista sopimuksista, jotka kannustavat yksityishenkilöitä osallistumaan vakuutusmarkkinoille.
• Pakolliset markkinat: Näillä markkinoilla joko vakuutuksenantajalla tai vakuutuksenottajalla on lakisääteinen velvollisuus osallistua. Esimerkiksi vakuutuksenantajilla voi olla lakisääteinen velvollisuus tarjota vakuutusturvaa äärimmäisille sääolosuhteille, ja vakuutuksenottajia voidaan lain mukaan vaatia ostamaan palovakuutus, joka sisältää vakuutusturvan äärimmäisille sääolosuhteille.

Joillakin mailla (esim. Ranska ja Sveitsi) on valtion tai lähes valtion monopolivakuutus, kun taas toisilla mailla (esim. Saksa, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta) on kaupallisesti jäsenneltyjä ”vapaiden markkinoiden ratkaisuja”, joihin yhdistetään järjestelmällisesti valtion rahoittama tapauskohtainen helpotus. Muissa maissa (esim. Itävallassa ja Tanskassa) on veronmaksajien rahoituksella rahoitettuja julkisia katastrofirahastoja, ja toisissa taas on erilaisia yksityisten vakuutusten tarjoajien yhdistelmäratkaisuja, joita täydennetään julkisilla katastrofirahastoilla (esim. Belgiassa, Alankomaissa ja Norjassa) (Schwarze et al., 2009). Espanjassa on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusohjelma, jossa julkinen elin (Consorcio de Compensación de Seguros - CSS) kattaa poikkeukselliset ilmastoriskit (ja muut) ja kerää palkkionsa yksityisten yritysten laskuihin sisältyvällä suhteellisella lisämaksulla (ETA,2017).

Ilmastoriskeiltä suojautumisesta on nopeasti tulossa yksityishenkilöiden ja yritysten ensisijainen tavoite. Liiketoiminnan johtamiskäytäntöihin liittyy luonnollisesti riskien hajauttamisstrategioita. Kun otetaan huomioon ilmastoon liittyvien riskien kasvava merkitys fyysiselle omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen ja liiketoiminnan keskeytymisen kannalta, on suositeltavaa, että yritykset harkitsevat vakuutusten hankkimista luonnonkatastrofien tai muiden niiden toimintaan todennäköisesti vaikuttavien ilmastovaikutusten varalta.