Sääjohdannaiset riskienhallinnan välineenä

Sääjohdannaiset ovat rahoitusvälineitä, joita organisaatiot tai yksityishenkilöt voivat käyttää osana riskienhallintastrategioita suojautuakseen odottamattomien säämuutosten aiheuttamilta riskeiltä. Nämä työkalut toimivat kuten sopimukset, joissa yksi osapuoli (sijoittaja) suostuu maksamaan toiselle osapuolelle (ostajalle), jos tietyt sääolosuhteet tapahtuvat, kuten ennalta määritetty sademäärä tai lämpötila. Vastineeksi tästä lupauksesta sijoittaja saa ennakkomaksun. Sääjohdannaiset perustuvat tiettyyn ”sääilmiöön” (esim. lämmitysastepäiviin) eivätkä todisteeseen menetyksestä (esimerkiksi lämpötila tietyn kynnysarvon ja ajanjakson aikana), minkä vuoksi niiden hallinnointi on yksinkertaisempaa (ja halvempaa) kuin muiden vaihtoehtojen.

Viljelijät voivat esimerkiksi käyttää sääjohdannaisia suojautuakseen huonoilta sadoilta, jotka johtuvat esimerkiksi sateen puutteesta kasvukauden aikana tai liiallisesta sateesta sadonkorjuun aikana. Persikoita Keski-Euroopassa kasvattava maanviljelijä luottaa siihen, että lämpötila ei koskaan laske tietyn lämpötilan (5 °C) alapuolelle hallanherkkien puiden kukinnan aikana. Mitä kauemmin lämpötila on alle 5 °C, sitä alhaisempi on sadonkorjuu. Viljelijä voi siirtää liiketoimintariskinsä pankille tekemällä pankin kanssa asianmukaisen sääjohdannaisen. Sopimus voitaisiin suunnitella siten, että viljelijälle korvataan tietty määrä huhti- ja toukokuun jokaisena päivänä (kuukaudet, joina pakkasensitiiviset persikkapuut kukkivat), jolloin lähimmällä sääasemalla mitattu lämpötila laskee alle 5 celsiusasteen. Se, maksaako hän optiopreemion tästä sopimuksesta vai onko hänellä maksuvelvollisuus pankille, kun lämpötila on yli viisi astetta, riippuu siitä, mikä tietty suojausinstrumentti valitaan.

Sääjohdannaiset ovat samanlaisia kuin vakuutukset, mutta ne toimivat eri tavalla. Vakuutus kattaa epätodennäköiset, katastrofaaliset sääilmiöt, kuten hurrikaanit, maanjäristykset ja tornadot. Sen sijaan johdannaiset kattavat odotettua suuremman todennäköisyyden tapahtumia, kuten kuivausrummun odotettua kesää. Sääjohdannaisia käytetään tällä hetkellä huomattavasti vähemmän kuin vakuutusjärjestelmiä EU:ssa. Niitä pidetään kuitenkin tehokkaina välineinä sään vaihteluun liittyvän riskin hallitsemiseksi nykyisessä ilmastossa. Niistä voi tulla entistä houkuttelevampia tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän sekä sään vaihtelua että äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistiheyttä.

Liiketoiminnan johtamiskäytäntöihin liittyy luonnollisesti riskien hajauttamisstrategioita, ja sääjohdannaisia on jo käytössä maatalousalalla. Koska ilmastoon liittyvät riskit ovat yhä tärkeämpiä, yritysten olisi harkittava oman toimialansa mukaan räätälöityjen sääjohdannaisten käyttöä. Tämä on tärkeää, koska nämä riskit voivat vahingoittaa fyysistä omaisuutta ja häiritä liiketoimintaa. Samalla käytettävissä olevien sääjohdannaisten valikoimaa olisi laajennettava kattamaan laajempi valikoima taloudellisia toimintoja, jotka ovat yhä alttiimpia ilmastoon liittyville riskeille.

Sidosryhmien osallistumisella ei yleensä ole erityistä roolia sääjohdannaisten laadinnassa ja käytössä.

Sääjohdannaiset ovat ainutlaatuisia kunkin osapuolen kaupoissa, mikä tarkoittaa, että niiden soveltuvuus riippuu suurelta osin kyseessä olevan liiketoiminnan tyypistä. Sääjohdannaisten käyttö on EU:ssa tällä hetkellä vähäistä, ja niiden tehokkuudesta on saatavilla vain vähän tietoa. Vaikka niiden onnistumisesta ja haasteista on jonkin verran tietoa, se on usein puutteellista eikä sitä ole analysoitu yksityiskohtaisesti.

Yleensä sääjohdannaisia käytetään kattamaan matalan riskin ja korkean todennäköisyyden tapahtumia, kun taas säävakuutukset käsittelevät tyypillisesti korkean riskin ja alhaisen todennäköisyyden tapahtumia erittäin räätälöityjen käytäntöjen avulla. Vaikka sääjohdannaisia pidetään usein edullisena välineenä, niitä pidetään myös korkean riskin vaihtoehtona.

EU:n Solvenssi II -direktiivissä (2009/138/EY) vahvistetaan EU:n vakuutusalaa koskevat säännöt. Se sisältää myös sen, miten vakuutusyhtiöiden olisi käytettävä johdannaisia ja kuinka paljon pääomaa niillä on oltava konkurssiriskin minimoimiseksi. Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ehdotti Solvenssi II:n kestävyyttä koskevassa lausunnossaan, että vakuutusalan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin arvioidessaan varoja, velkoja, sijoituksia, vakuutuskäytäntöjä ja pääomavaatimuksia. EIOPA toteaa myös, että Solvenssi II -direktiivi ei estä vakuutuksenantajia ottamasta huomioon ilmastoriskejä, mutta toteaa, että ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutuksia ei voida täysin ottaa huomioon Solvenssi II -pääomavaatimusten yhden vuoden aikajänteellä. Lisäksi Euroopan markkinarakenneasetuksella (EMIR) säännellään OTC-johdannaisia Euroopassa. Siihen sisältyy vaatimuksia, jotka koskevat johdannaissopimuksista ilmoittamista ja riskinhallintastandardien täytäntöönpanoa. Siihen sisältyy johdannaissopimuksista ilmoittamista ja riskien hallintaa koskevia sääntöjä, joilla pyritään vähentämään rahoitusjärjestelmän romahtamismahdollisuuksia asettamalla keskusvastapuolille ja kauppatietorekistereille yhteiset standardit. On huomattava, että EMIR-asetuksessa ei käsitellä erityisesti ilmastonmuutosta.

Johdannaistuotteen kehittäminen kestää yleensä useita kuukausia. Kun sopimus on allekirjoitettu, se tulee voimaan välittömästi.

Sääjohdannaiset ovat uutena rahoitusvälinelajina vielä kehitysvaiheessa. Kun niitä käytetään, ne pysyvät yleensä voimassa vakuutuksenantajan ja vakuutetun välisessä sopimuksessa määritellyn ajan.