Siitepöly

Rastan siitepölylle herkistyneen kannan mallinnettu prosenttiosuus perustasolla (vasemmalla) ja tulevaisuudessa olettaen, että kasvihuonekaasupäästöt ovat kohtalaiset (RCP 4.5; oikealle)

Lähde: Järvi et al., 2017

Terveyskysymykset

Tuhannet kasvilajit päästävät siitepölyä ilmaan vuosittain. Vaikutus ihmisten terveyteen on ilmeinen pääasiassa allergisissa sairauksissa, koska altistuminen allergeeneille ilmassa olevasta siitepölystä tai niiden hengittämisestä voi laukaista allergisen reaktion nenästä (allerginen nuha, joka tunnetaan yleisesti heinänuhana), silmistä (rinon sidekalvotulehdus) ja keuhkoputkista (keuhkoastma). Siitepölyallergian esiintyvyyden Euroopan väestössä arvioidaan olevan 40 prosenttia, mikä tekee siitä yhden yleisimmistä allergeeneista Euroopassa (D’Amato et al., 2007). Jopa alhaiset siitepölypitoisuudet ilmassa voivat jo aiheuttaa allergiaoireita erittäin herkillä henkilöillä. Siitepölyn aiheuttamat allergiset reaktiot ovat merkittävä syy unihäiriöihin, henkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen ja elämänlaadun heikkenemiseen, lasten tuottavuuden heikkenemiseen tai heikompaan koulumenestykseen sekä niihin liittyviin terveydenhuoltokustannuksiin. Suurimman osan allergiapotilaista (90 %) uskotaan olevan hoitamattomia tai huonosti hoidettuja, vaikka allergisiin sairauksiin on saatavilla asianmukaista hoitoa melko alhaisin kustannuksin (Zuberbier ym., 2014).

Siitepölyn rooli allergisten sairauksien kehittymisessä ja vakavuudessa riippuu monista tekijöistä, kuten altistumisen kestosta (suhteessa siitepölykauden pituuteen ja allergiaa aiheuttavassa ympäristössä vietettyyn aikaan), altistumisen voimakkuudesta (suhteessa ilman siitepölypitoisuuteen) sekä siitepölyn allergiasta. Näillä tekijöillä on suuri maantieteellinen ja ajallinen vaihtelu, mikä johtaa siitepölyyn liittyvän allergisen nuhan esiintyvyyden eroihin sijaintipaikkojen ja ajanjaksojen välillä (Bousquet, 2020).

Euroopassa heinäkasvit (Poaceae-heimo) ovat siitepölystä johtuvien allergisten reaktioiden pääasiallinen syy (García-Mozo, 2017), kun otetaan huomioon niiden laaja maantieteellinen levinneisyys. Puista eniten allergisoivaa siitepölyä tuottaa Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan koivu sekä Välimeren alueen oliivipuu ja sypressi. Allergeenista siitepölyä tuottavat myös useat ruohokasvit. Ragweed (Ambrosia artemisiifolia) vaatii erityistä huomiota mahdollisena, erittäin allergiaa aiheuttavana haitallisena vieraslajina Euroopassa.

Siitepölyallergiat ovat tyypillisesti erittäin kausiluonteisia. Useimmissa Euroopan maissa tärkein siitepölykausi, joka kattaa eri kasvilajien siitepölypäästöt, kestää noin kuusi kuukautta keväästä syksyyn, ja maantieteelliset erot riippuvat ilmastosta ja kasvillisuudesta (Bousquet, 2020). European Academy of Allergy and Clinical Immunology (EAACI) määrittelee eri lajien siitepölykauden alkamisen ihmisten terveyteen vaikuttavien ilman siitepölypitoisuuksien perusteella. Esimerkiksi ruohon siitepölykauden alku määritellään, kun viidessä seitsemästä peräkkäisestä päivästä on enemmän kuin 10 ruohon siitepölyn jyvää/m3 ilmaa, ja näiden viiden päivän siitepölyn summa on enemmän kuin 100 siitepölyn jyvää/m3 ilmaa (Pfaar et al., 2017). Ensiapukäynnit ja sairaalahoidot lisääntyvät, kun ruohon siitepölypitoisuudet ylittävät 10 ja 12 jyvää / m3 ilmaa (Becker et al., 2021). Vastaavia kriteerejä on olemassa koivun, sypressin, oliivin ja ragweedin osalta (Pfaar et al., 2020).

Allergiariski riippuu siitepölyn pitoisuudesta ilmassa. Siitepölyviljan vapauttamien allergeenien määrä (joka heijastuu ns. siitepölyallergeenitehoon) voi kuitenkin vaihdella alueen, vuodenajan, ilman epäpuhtauksien, kosteuden ja myrskykausien mukaan (Tegart et al., 2021). Siitepölyn jyvät vapauttavat allergeenien lisäksi monenlaisia bioaktiivisia aineita, kuten sokereita ja lipidejä. Kun näitä aineita hengitetään, ne voivat myös stimuloida allergisia reaktioita ja määrittää allergisen reaktion vakavuuden siitepölylle (ns. siitepölyallergia) (Gilles et al., 2018). Lisäksi ympäristötekijät, kuten ilman epäpuhtaudet, voivat lisätä tiettyjen siitepölylajien allergeenisuutta. Pitkän aikavälin korkeat NO2-tasot kaupunkiympäristöissä liittyvät useiden lajien, kuten koivun, siitepölyn lisääntyneeseen allergeenisuuteen (Gilles ym., 2018; Plaza ym., 2020). Myös otsoni voi lisätä allergeenisuutta (Sénéchal et al., 2015). Näin ollen yhteisaltistumisella ilman epäpuhtauksille ja allergeeneille voi olla synergistinen vaikutus sekä astmaan että allergioihin (Rouadi ym., 2020).

Siitepölyaltistus voi myös aiheuttaa limakalvojen tulehdusta, mikä lisää hengitystieinfektioiden todennäköisyyttä myös ei-allergisilla henkilöillä (Becker ym., 2021). Tutkimus: Damialis et al. (2021)testasi covid-19-tartuntojen määrän ja siitepölypitoisuuksien välistä korrelaatiota kevään 2020 ensimmäisen pandemia-aallon aikana ja otti huomioon sekoittavat tekijät, kuten kosteuden, lämpötilan, väestötiheyden ja sulkutoimenpiteet. Siitepölypitoisuuksien havaittiin selittävän keskimäärin 44 prosenttia infektioasteen vaihtelusta, kun siitepölypitoisuudet olivat suurempia (Damialis ym., 2021).

Havaitut vaikutukset

Viime vuosikymmeninä siitepölyn aiheuttamien allergioiden esiintyvyys on lisääntynyt Euroopassa. Kasvua ei voida selittää pelkästään väestön genetiikan tai terveydentilan muutoksilla (D’Amato ym., 2007, 2020; Becker ym., 2021). Näiden sairauksien yleistyminen voi liittyä hygienian paranemiseen, antibioottien käytön ja rokotusten lisääntymiseen sekä elintapojen, ruokailutottumusten ja ilmansaasteiden muutoksiin (de Weger et al., 2021). Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin siitepölylle altistumiseen ja allergiseen herkistymiseen, mukaan lukien siitepölykauden siirtyminen ja pidentyminen, siitepölypitoisuuden ja allergeenisuuden muutokset sekä siitepölyn maantieteellisen jakautumisen muutokset.

Siitepöly: kausiluonteiset siirrot ja kauden pidentäminen

Sekä siitepölykausien alkamiseen että kestoon vaikuttavat meteorologiset muuttujat, pääasiassa lämpötila. Vastauksena ilmaston lämpenemiseen kasvit siirtävät kehitysvaiheidensa ajoitusta, mukaan lukien kukinta ja siitepölyn vapautuminen. Kattava tutkimus maailmanlaajuisista siitepölytietoaineistoista toi esiin siitepölykauden keston (keskimäärin 0,9 päivää vuodessa) ja siitepölykuormituksen lisääntymisen viimeisten 20 vuoden aikana (Ziska et al., 2019). Kaupunkialueilla, joilla suurin osa eurooppalaisista asuu, kaupunkien lämpösaarekevaikutuksen pahentamat korkeammat lämpötilat johtavat siitepölykauden aiempaan alkamiseen (D’Amato ym., 2014). Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu visualisoi ilman lämpötilatietojen perusteella koivun siitepölykauden alkamisen vuosina 2010–2019 ja osoittaa alueelliset erot siitepölykauden alkamisen etenemisessä. Säteily, sademäärä ja kosteus vaikuttavat kuitenkin myös siitepölyn vapautumiseen ja kulkeutumiseen ilmassa, joskin vähemmän kuin lämpötila.

Siitepöly: pitoisuus ja allergeenisuus

Lämpimät olosuhteet ja kohonneet ilmakehän CO2-pitoisuudet stimuloivat kasvien kasvua. Tämä voi lisätä siitepölyn ja allergeenien pitoisuuksia ilmassa sekä siitepölyallergiaa, mikä lisää allergisten reaktioiden riskiä (Beggs, 2015; Ziska ym., 2019). Myös muuttuneet kosteusolosuhteet, äärimmäiset sääolot ja ukkosmyrskyt siitepölykauden aikana aiheuttavat korkeammat siitepöly- ja allergeenipitoisuudet ilmassa, mikä johtaa vakavampiin allergisiin reaktioihin ja astmakohtauksiin (Shea et al., 2008; Wolf et al., 2015; D’Amato et al., 2020).

Siitepöly: maantieteelliset muutokset

Ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvä kasvukauden pidentyminen mahdollistavat haitallisten kasvilajien, myös allergisoivaa siitepölyä vapauttavien lajien, siirtymisen pohjoiseen Euroopassa. Uusien allergeenien käyttöönotto voi lisätä paikallista herkistymistä eli allergeenialtistuksesta johtuvaa ihmisten herkistymistä tai allergisoitumista (Confalonieri ym., 2007). Erityinen esimerkki on Ragweed (Ambrosia),joka tuotiin Eurooppaan useita vuosikymmeniä sitten Amerikan mantereelta kuljetusten mukana. Ragweed-siitepöly on erittäin allergisoivaa ja vapautuu suhteellisen myöhään kauden aikana (syyskuun alussa), mikä voi aiheuttaa ylimääräisen allergia-aallon ja pidentää allergisen kauden (Vogl et al., 2008; Chen et al., 2018). Merkittäviä terveys- ja talousvaikutuksia on jo raportoitu Keski- ja Itä-Euroopassa, Ranskassa ja Italiassa rämeiden valtaamilla alueilla (Makra et al., 2005). Vaikka ragweedin leviäminen Euroopassa johtuu pääasiassa liikenteestä ja maataloustoiminnasta, ilmaston muutokset helpottavat uusien alueiden asuttamista. Lisäksi ragweed-siitepölyn jyviä voidaan helposti kuljettaa satoja tuhansia kilometrejä ilmateitse, mikä aiheuttaa siitepölyhuippuja ja niihin liittyviä allergiaoireita alueilla, joilla ragweed ei ole vielä laajalle levinnyt (Chen et al., 2018).

Ennustetut vaikutukset

Ilmastonmuutoksen vaikutusten siitepölykausiin, pitoisuuksiin ja allergeenisuuteen odotetaan lisäävän Euroopan väestön altistumista siitepölylle ja aeroallergeeneille tulevaisuudessa. Tämä lisää uusien allergisten herkistymisten todennäköisyyttä, myös alun perin heikkojen allergeenien osalta (de Weger et al., 2021). Keskipitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöskenaariossa (RCP 4.5) rämeiden herkistymisen odotetaan leviävän kaikkialle Eurooppaan ja kasvavan joissakin maissa jopa 200 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä (Lake et al., 2017).

Jo herkistyneillä henkilöillä allergisten oireiden keston ja vakavuuden odotetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen aikana pidempien siitepölykausien ja suuremman siitepölyallergian vuoksi. Jos aika, jonka ihmiset altistuvat siitepölylle, pitenee, allergeenien välttäminen selviytymisstrategiana monimutkaistuu, mikä vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.

Aeroallergeenien ilmastoon liittyvien muutosten ja niihin liittyvien laukaisevien allergisten reaktioiden ennustetaan vaikuttavan astman esiintyvyyteen ja siihen liittyviin lääketieteellisiin kustannuksiin (lääkitys, kiireelliset sairaalakäynnit) (Anderegg ym., 2021). Lisäksi korkeat lämpötilat ja helleaallot, joiden odotetaan lisääntyvän ja kestävän muuttuvassa ilmastossa, pahentavat hengityselinongelmia ja lisäävät astmasta ja muista allergioista johtuvista hengityselinongelmista kärsivien kuolleisuutta (D’Amato et al., 2020). Myös ihmisten alttius virusinfektioille voi lisääntyä, kun hengitysteiden tulehdus pahenee ja allergeenien ja siitepölyn aiheuttama immuunivaste heikkenee (Gilles ym., 2020).

Kaupunkien vihreä infrastruktuuri, joka on asennettu ilmastonmuutokseen sopeutumistoimenpiteinä, voi myös lisätä siitepölykuormitusta ja allergisia reaktioita tulevaisuudessa (Cheng ja Berry, 2013). Brysselin 18 viheralueella tehty tapaustutkimus osoitti, että kaupunkipuistojen allergisoivan potentiaalin odotetaan kaksinkertaistuvan siitepölykausien keston, siitepölyn allergisoivuuden ja väestön herkistymisasteen yhdistettyjen muutosten seurauksena (Aerts ym., 2021). Kaupunkiympäristöön soveltuvien puulajien huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää suunniteltaessa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimenpiteitä ja osallistuttaessa aluesuunnitteluun, jotta vältetään allergiariskien paheneminen.

Policy -vastaukset

Erilaisten puiden ja heinäkasvien siitepölypitoisuuksia seurataan rutiininomaisesti kaikissa Euroopan maissa. Mittauksia käytetään siitepölykauden alkamisen ja keston sekä intensiteetin määrittämiseen. Mittauksia käytetään yhdessä kemiallisten kuljetusmallien kanssa myös siitepölyinformaatiossa tai varhaisvaroitusjärjestelmissä käytettävien allergiariskijärjestelmien perustamiseen. Euroopan Aeroallergen-verkoston ja Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelun (CAMS) kumppanuuteen perustuva siitepölyinfo-portaali tarjoaa päivittäin päivitettäviä siitepölypitoisuusennusteita ja allergiariskien arviointeja kaikissa Euroopan maissa.

Siitepölytasosta poiketen allergeenitasolla ei tehdä rutiinimittauksia, ei siitepölyviljan allergeenien lukumäärän eikä ilman allergeenipitoisuuden osalta. Tämäntyyppisen indikaattorin saatavuus auttaisi kuitenkin selittämään kausia edeltävien allergiaoireiden esiintymistä erityisesti olosuhteissa, joissa korkeat ilmansaastetasot osuvat yhteen pienten siitepölypitoisuuksien kanssa (Cabrera ym., 2021).

Siitepölypitoisuuksien yleisten kynnysarvojen asettaminen kaikille väestöryhmille on vaikeaa, koska terveysvaikutukset riippuvat myös henkilön herkkyydestä (Becker ym., 2021). Siitepölytietopalveluilla voidaan kuitenkin tukea yksittäisiä potilaita kielteisten terveysvaikutusten välttämisessä erityisesti siitepölyn seurannan ja täsmällisten yksilöllisten oireiden dokumentoinnin yhteydessä. Esimerkiksi älypuhelinsovelluksia, joissa yhdistetään yksilöllisiä oiretietoja ja siitepölypitoisuuksia, voitaisiin käyttää yksilöllisten siitepölykynnysten määrittämiseen ja terveysvaikutusten vähentämiseen tehokkaammin (Becker ym., 2021).

Diagnoosi, hallinta ja selviytyminen

Siitepölyallergia on alidiagnosoitu ja usein hoitamaton tai huonosti hoidettu. Siksi tarvitaan tietoisuutta allergioiden vaikutuksista, jotta ihmiset voivat tunnistaa, ehkäistä ja hallita allergiaoireita. On tarpeen diagnosoida allergiaa aiheuttava siitepölytyyppi ja aloittaa allergialääkitys ennen siitepölykauden alkua. Siitepölykauden aikana oireiden ehkäisy ja selviytyminen perustuvat pääasiassa allergeeneille altistumisen välttämiseen. Suositukset vaihtelevat ulkona olemisen välttämisestä, aurinkolasien käytöstä, vaatteiden kuivaamisen välttämisestä ulkona, ikkunoiden pitämisestä suljettuina ja muista. EAACI: lla on oma verkkosivusto potilaille, joilla on suosituksia, ja useissa maissa on myös kansallisia potilasjärjestöjä, jotka voivat neuvoa allergiapotilaita.

Aluesuunnitteluun liittyvät näkökohdat

Hypoallergeenisten viheralueiden perustaminen kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen huolellisen puulajivalinnan avulla (Aerts et al., 2021) voi vähentää siitepölyallergian esiintyvyyttä. Mikä puulaji on sopiva, riippuu paikkakunnasta, ja valinnassa olisi otettava huomioon ennustetut ilmaston muutokset. Allergisoivien puiden poistamista olemassa olevilta viheralueilta ei suositella biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi, muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin korkeisiin lämpötiloihin sopeutumisen tukemiseksi (Aerts et al., 2021).

Valvontatoimenpiteet

Hiljattain tapahtunut erittäin allergisoivan rapsin (Ambrosia)invaasio sai useat Euroopan maat kehittämään ja ottamaan käyttöön kemiallisia ja mekaanisia valvontamenetelmiä. Haitallisista aineista eläinten rehuissa annetussa EU:n direktiivissä 2002/32/EY vahvistetaan myös oikeudellinen standardi Ambrosia-siementen pitoisuudelle rehussa, jotta estetään kasvin leviäminen edelleen. Vastaavasti linnuille tarkoitetuissa siemenseoksissa saa olla Ambrosia-siemeniä enintään 50 milligrammaa kilogrammaa kohti.

Biologisen torjunta-aineen, kuten Pohjois-Amerikan lehtikuoriaisen, käyttö Ambrosiaa vastaan voisi vähentää räsyruohojen esiintymistä Euroopassa ja vähentää potilaiden määrää noin 2,3 miljoonalla ja terveyskustannuksia 1,1 miljardilla eurolla vuodessa (Schaffner et al., 2020). Biologisten torjunta-aineiden käyttöönotolla voi kuitenkin olla kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, koska se vahingoittaa muita kuin kohdekasveja ja kotoperäisiä kasvilajeja, ja siihen olisi suhtauduttava varoen.

Referenssit

• Aerts, R., et al., 2021, ”Tree pollen allergy risks and changes across scenarios in urban green spaces in Brussels, Belgium”, Landscape and Urban Planning 207, s. 104001. https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2020.104001.
• Anderegg, W.R.L., et al., 2021, ”Anthropogenic climate change is worsening North American pollen seasons”, Proceedings of the National Academy of Sciences, 118(7), s. e2013284118. https://doi.org/10.1073/pnas.2013284118.
• Becker, J., et al., 2021, ”Threshold values of grass pollen (Poaceae) concentrations and increase in emergency department visits, hospital admissions, drug consumption and allerg symptoms in patients with allerg rhinitis: a systematic review”, Aerobiologia, 37(4), s. 633–662.  https://doi.org/10.1007/s10453-021-09720-9.
• Beggs, PJ, 2015, ”Environmental Allergens: from Asthma to Hay Fever and Beyond”, Current Climate Change Reports, 1(3), s. 176–184.https://doi.org/10.1007/s40641-015-0018-2.
• Bousquet, 2020, ”Allergic rhinitis”, Nature Reviews Disease Primers, 6 artiklan 1 kohta, s. 1–1. https://doi.org/10.1038/s41572-020-00237-y.
• Cabrera, M., et al., 2021, ”Influence of environmental drivers on allergy to pollen grains in a case study in Spain (Madrid): meteorologiset tekijät, epäpuhtaudet ja aeroallergeenien pitoisuudet ilmassa”, Environmental Science and Pollution Research International, 28(38), s. 53614–53628. https://doi.org/10.1007/s11356-021-14346-y.
• Cariñanos, P., Casares-Porcel, M. ja Quesada-Rubio, J.-M., 2014, ”Estimating the allergenic potential of urban green areas: A case-study in Granada, Spain”, Landscape and Urban Planning, 123, s. 134–144. https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2013.12.009.
• Chen, K.-W., et al., 2018, ”Ragweed Pollen Allergy: Burden, Characteristics, and Management of an Imported Allergen Source in Europe”, International Archives of Allergy and Immunology, 176(3–4), s. 163–180. https://doi.org/10.1159/000487997.
• Cheng, JJ ja Berry, P., 2013, ”Health co-benefits and risks of public health adaptation strategies to climate change: a review of current literature”, International Journal of Public Health, 58(2), s. 305–311. https://doi.org/10.1007/s00038-012-0422-5.
• Confalonieri, U., et al., 2007) Ihmisen terveys. Ilmastonmuutos 2007: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Työryhmän II panos hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljänteen arviointiraporttiin, M.L. Parry, O.F. Canziani, J.P. Palutikof, P.J. van der Linden ja C.E. Hanson, Eds., Cambridge University Press, Cambridge, UK, 391-431.
• D’Amato, G. ym., 2007, ”Allergenic pollen and pollen allergy in Europe”, Allergy, 62(9), s. 976–990. https://doi.org/10.1111/j.1398–9995.2007.01393.x.
• D’Amato, G. ym., 2014, ”Climate change and respiratory diseases”, European Respiratory Review, 23(132), s. 161–169. https://doi.org/10.1183/09059180.00001714.
• D’Amato, G. ym., 2020, ”The effects of climate change on respiratory allergy and asthma induced by pollen and home allergens”, Allergy, 75(9), s. 2219–2228. https://doi.org/10.1111/all.14476.
• Damialis, A. ym., 2021, ”Higher airborne pollen concentrations correlated with increased SARS-CoV-2 infection rates, as evidenced from 31 countries across the world”, Proceedings of the National Academy of Sciences, 118(12), s. e2019034118. https://doi.org/10.1073/pnas.2019034118.
• García-Mozo, H., 2017, "Poaceae siitepöly johtavana aeroallergeenina maailmanlaajuisesti: A review”, Allergy, 72(12), s. 1849–1858. https://doi.org/10.1111/all.13210
• Gilles, S., et al., 2018, "Ympäristötekijöiden rooli allergiassa: A critical reappraisal”, Experimental Dermatology, 27(11), s. 1193–1200. https://doi.org/10.1111/exd.13769.
• Gilles, S. ym., 2020, ”Pollen exposure weakens innate defence against respiratory viruses”, Allergy, 75(3), s. 576–587. https://doi.org/10.1111/all.14047.
• Lake, I.R., et al., 2017, ”Climate Change and Future Pollen Allergy in Europe”, Environmental Health Perspectives, 125(3), s. 385–391. https://doi.org/10.1289/EHP173.
• Makra, L., et al., 2005, ”The history and impacts of airborne Ambrosia (Asteraceae) pollen in Hungary”, Grana, 44(1), s. 57–64. https://doi.org/10.1080/00173130510010558.
• Pfaar, O., et al., 2017, ”Defining pollen exposure times for clinical trials of allergen immunotherapy for pollen-induced rhinoconjunctivitis – an EAACI position paper”, Allergy, 72(5), s. 713–722. https://doi.org/10.1111/all.13092.
• Pfaar, O., et al., 2020, ”Pollen season is reflect on symptom load for grass and birch siitepölyn aiheuttama allerginen nuha eri maantieteellisillä alueilla – An EAACI Task Force Report”, Allergy, 75(5), s. 1099–1106. https://doi.org/10.1111/all.14111.
• Plaza, M.P., et al., 2020, ”Atmospheric pollutants and their association with olive and grass aeroallergen concentrations in Córdoba (Spain)”, Environmental Science and Pollution Research International, 27(36), s. 45447–45459. https://doi.org/10.1007/s11356-020-10422-x.
• Rouadi, P.W., et al., 2020, ”Immunopathological features of air pollution and its impact on inflammatory airway diseases (IAD)”, The World Allergy Organization Journal, 13(10), s. 100467. https://doi.org/10.1016/j.waojou.2020.100467.
• Schaffner, U. ym., 2020, ”Biological weed control to relieve millions from Ambrosia allergies in Europe”, Nature Communications, 11(1), s. 1745. https://doi.org/10.1038/s41467-020-15586-1.
• Sénéchal, H. ym., 2015, ”A Review of the Effects of Major Atmospheric Pollutants on Pollen Grains, Pollen Content, and Allergenicity”, The Scientific World Journal, 2015, s. e940243. https://doi.org/10.1155/2015/940243.
• Shea, K.M. ym., 2008, ”Climate change and allergic disease”, The Journal of Allergy and Clinical Immunology, 122(3), s. 443–453; tietokilpailu 454–455. https://doi.org/10.1016/j.jaci.2008.06.032.
• Tegart, L.J., et al., 2021, ”Pollen potency”: The relationship between atmospheric pollen counts and allergen exposure”, Aerobiologia, 37(4), s. 825–841. https://doi.org/10.1007/s10453-021-09726-3.
• Vogl, G., et al., 2008, ”Modelling the spread of ragweed: Effects of habitat, climate change and diffusion”, The European Physical Journal Special Topics, 161(1), s. 167–173. https://doi.org/10.1140/epjst/e2008-00758-y.
• de Weger, L.A. ym., 2021, ”Long-Term Pollen Monitoring in the Benelux: Evaluation of Allergenic Pollen Levels and Temporal Variations of Pollen Seasons”, Frontiers in Allergy, 2. https://doi.org/10.3389/falgy.2021.676176
• Wolf, T. ym., 2015, ”The Health Effects of Climate Change in the WHO European Region”, Climate, 3(4), s. 901–936. https://doi.org/10.3390/cli3040901
• Ziska, L.H., et al., 2019, ”Temperature-related changes in airborne allergenic pollen abundance and seasonality across the northern pallonpuolisko: a retrospective data analysis”, The Lancet Planetary Health, 3 artiklan 3 kohta, s. e124–e131. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(19)30015-4
• Zuberbier, T., et al., 2014, ”Economic burden of inadequate management of allerg diseases in the European Union: a GA2LEN review”, Allergia, 69(10), s. 1275–1279. https://doi.org/10.1111/all.12470.