Maanvyörymät

Maanvyörymien suorat ja välilliset terveysvaikutukset

Terveyskysymykset

Maanvyörymillä tarkoitetaan erilaisia vaaroja, joihin liittyy maan liikettä, mukaan lukien mutavirta, kallionvyöry tai kallion pudotus. Niitä esiintyy usein muiden vaarojen, kuten tulvien, rinnalla, ja ne ovat yleisimpiä vuoristoalueilla. Maanvyörymät voivat aiheuttaa erilaisia suoria terveysvaikutuksia, kuten kuolonuhreja, vammoja (esim. luunmurtumia, sisäisiä vammoja, pään vammoja) ja vakavaa henkistä stressiä, kun tuhoutumista ja kuolemaa havaitaan (esim. psykologinen ahdistus, ahdistuneisuus, masennus, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)) (Kennedy et al., 2015). Vaikutusten vakavuus johtuu ainakin osittain maanvyörymän nopeudesta, joka yllättää ihmiset ja jättää vain vähän aikaa varoituksille ja hätätoimenpiteiden aktivoinnille (Petrucci, 2022).

Maanvyörymillä on myös epäsuora vaikutus ihmisten terveyteen. Infrastruktuurin, terveydenhuoltolaitosten ja liikenneverkkojen häiriöt voivat haitata hätätoimia, vähentää terveydenhuollon saatavuutta ja viivästyttää lääketieteellisiä hoitoja, mikä pahentaa terveysongelmia (Kennedy et al., 2015). Lisäksi häiriöt infrastruktuurissa, mukaan lukien sanitaatio- ja vesihuoltojärjestelmät, sekä ekologiset vaikutukset voivat heikentää veden laatua ja aiheuttaa infektioita, jos ihmiset joutuvat kosketuksiin saastuneen veden, maan tai elintarvikkeiden kanssa. Sosioekonomiset seuraukset, kuten maanvyörymän jälkeinen pakkomuutto ja työpaikan, omaisuuden ja toimeentulon menettäminen, voivat lisäksi johtaa pitkäaikaisiin mielenterveysvaikutuksiin (Kennedy et al., 2015). Maanvyörymiin liittyviin puhdistustoimiin osallistuvat pelastustyöntekijät ja vapaaehtoiset ovat erityisen alttiita terveysriskeille, kuten taudeille, loukkaantumisille ja kuolemantapauksille.

Havaitut vaikutukset

Vuosina 1995–2014 Euroopan alueen 27 maassa[1] kirjattiin 1 370 kuolemantapausta ja 784 loukkaantumista 476 hengenvaarallisessa maanvyörymässä (Haque et al., 2016). Kun maanvyörymän syy tunnistettiin, se johtui yleisimmin äärimmäisistä sääilmiöistä, kuten rankkasateista ja tulvista. Joissakin muissa tapauksissa maanvyörymiä aiheuttivat kaivostoiminta, teollinen toiminta tai maanjäristykset (Haque et al., 2016). Yleisesti ottaen maanvyörymät vaikuttavat eniten vuoristoalueilla, kuten Alpeilla tai Turkin vuoristoalueilla asuviin ihmisiin, mutta myös muut tekijät, kuten maaperän ominaisuudet, maanpeite ja veden virtaus, vaikuttavat maanvyörymien todennäköisyyteen. Vuosina 1995–2014 maanvyörymät lisääntyivät, mikä oli voimakkainta vuosina 2008–2014. Joissakin maissa, kuten Italiassa ja Turkissa, joissa 43 prosenttia kaikista kuolemaan johtaneista maanvyörymistä kirjattiin, havaittiin paljon enemmän maanvyörymiä kauden 1995–2014 jälkipuoliskolla ja erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana, mikä johtui pääasiassa luonnonilmiöistä, kuten rankkasateista ja tulvista (Haque et al., 2016). Maanvyörymien terveysvaikutuksista kuolemantapauksia tai loukkaantumisia lukuun ottamatta on saatavilla hyvin vähän määrällistä tietoa, eikä maanvyörymien psykososiaalisista ja mielenterveysvaikutuksista Euroopassa ole juurikaan tietoa (Kennedy et al., 2015).

Ennustetut vaikutukset

Ilmastonmuutoksen myötä maanvyörymien esiintymistiheyden ja laajuuden odotetaan kasvavan edelleen erityisesti alppialueilla, mikä johtuu suurelta osin äärimmäisten sateiden lisääntymisestä (Haque et al., 2016; Auflič et al., 2023). Monien erilaisten mekanismien ja ympäristötekijöiden monimutkaisuus hämärtää kuitenkin johdonmukaista käsitystä ilmastonmuutoksen tulevista vaikutuksista maanvyörymiin ja niiden terveysvaikutuksiin Euroopassa (Olsson ym., 2019). Esimerkiksi usein esiintyvät rankkasateet ja tulvat aiheuttavat todennäköisesti enemmän maanvyörymiä. Korkeilla vuoristoalueilla lämpeneminen voi myös johtaa ikiroudan sulamiseen ja siihen liittyviin maanvyörymiin. Toisaalta alemmilla vuorilla, joilla lämpeneminen vähentää jäätymis-sulamissyklien määrää ja edistää siten kallioperää edistäviä sääolosuhteita, kallioperään liittyvien maanvyörymien odotetaan vähenevän (Nissen et al., 2023). Lisäksi maanvyörymien määrän kasvu ei välttämättä johtaisi terveysvaikutusten suhteelliseen lisääntymiseen. Terveysvaikutukset riippuvat myös maanvyörymän laajuudesta ja vaarassa olevien ihmisten määrästä (Franceschini et al., 2022), mikä johtuu maanpeitteen, väestötiheyden ja väestöjakauman muutoksista (Casagli et al., 2017). EU:n rahoittamassa SAFELAND-hankkeessa, joka koski maanvyörymäriskiä Euroopassa, arvioitiin esimerkiksi, että vaarassa oleva väestö kasvaa 15 prosenttia vuoteen 2090 mennessä vuoteen 2010 verrattuna (väestön kokonaisvähenemisestä huolimatta), kun taas vain 1,5 prosenttia alueesta altistuu maanvyörymille (jotka johtuvat pääasiassa muuttuvista sademalleista) (Jaedicke et al., 2011).

Policy -vastaukset

Maanvyörymää edeltävällä valvonnalla, mukaan lukien riskivyöhykkeiden tunnistaminen, seuranta ja varhaisvaroitusjärjestelmät, voidaan estää ihmishenkien, omaisuuden ja elinkeinojen menetykset. Maanvyörymäriskivyöhykkeet on määritelty eri puolilla Eurooppaa Euroopan maanvyörymäalttiuskartassa (ELSUSv2). EU:n rahoittamassa GIMS-hankkeessa kehitettiin edistyksellinen ja edullinen maanvyörymien ja vajoamisen seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan havaita, milloin rinteet pohjustetaan liukumista varten, ja saada varhaisia merkkejä nopeasta ja katastrofaalisesta liikkeestä. Norjassa ja Italiassa on maanvyörymiä koskevia kansallisia ennakkovaroitusjärjestelmiä, kun taas Italiassa useat aluehallinnot käyttävät myös ennakkovaroitusjärjestelmiä (Guzzetti ym., 2020).

Välittömät toimet maanvyörymän jälkeen, kuten ennakkovaroitusten antaminen ja etsintä- ja pelastuspalvelujen ja ensiavun käynnistäminen loukkaantuneille (usein osa nykyisistä katastrofisuunnitelmista), voivat vähentää merkittävästi maanvyörymien terveysvaikutuksia. Valtion tuki maanvyörymien kaltaisten tapahtumien aiheuttaman pakkomuuton jälkeen voi myös vähentää pitkän aikavälin mielenterveysvaikutuksia (Baseler ja Hennig, 2023).

EU:n tasolla mikään erityinen politiikka ei vastaa yksinomaan maanvyörymiin. Maanvyörymät mainitaan kuitenkin usein osana vaaraluetteloa muutamissa lainsäädäntöasiakirjoissa, kuten yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, jolla säännellään kahdeksaa EU:n rahastoa. Maanvyörymiä ei mainita ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa ).

[1] Vaikka maanvyörymiä raportoitiin 37 maassa Euroopan alueella vuosina 1995-2014, vain 27 raportoitua uhria, eli Turkki, Italia, Portugali, Venäjä, Georgia, Sveitsi, Bulgaria, Espanja, Itävalta, Norja, Romania, Ranska, Bosnia, Saksa, Slovenia, Armenia Azerbaidžan, Englanti, Kreikka, Serbia, Makedonia, Islanti, Ukraina, Andorra, Irlanti, Puola, Ruotsi, Liechtenstein, Belgia, Moldova

Referenssit