ikiroudan sulaminen

Ihmisasutukset, joilla on ikiroudan sulamisriski vuoteen 2060 mennessä

_{Lähde: Ramage et al., 2021}

Kartassa esitetään nykyiset ikiroudan asutusalueet (2017), i) joita uhkaa ikiroudan sulaminen ja joissa ihmisten on sopeuduttava ikiroudan häviämiseen liittyviin muutoksiin vuoteen 2060 mennessä (ruskeat pisteet) ja ii) jotka säilyvät ikiroudan asutusalueina vuonna 2060 (vihreät pisteet). Kaikista Euroopan ikiroudan asutuskeskuksista vain kaksi Norjassa ja alle puolet Grönlannin nykyisistä asutuskeskuksista sijaitsee edelleen ikiroudan päällä vuoteen 2060 mennessä.

Terveyskysymykset

Ikirouta on ympärivuotinen jäätynyt maa- ja kivikerros, joka kattaa neljänneksen maapallon pohjoisesta pallonpuoliskosta. Sitä peittää ”aktiivinen maaperäkerros”, joka sulaa ja jäätyy kausiluonteisesti, voi tukea kasvien kasvua ja samalla toimia ikiroudan lämpötilan pitämiseksi alle 0 °C:ssa. Euroopassa ikiroutaa esiintyy Huippuvuorten napa-alueilla ja Pohjoismaiden pohjoisosissa sekä Pohjoismaiden ja Alppien korkeilla vuorilla. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ikiroudan sulamista, mikä voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen useiden väylien kautta, mukaan lukien veden laatu, fysikaaliset vaarat, infrastruktuurivauriot, vaarallisten jätteiden päästöt, maatalous, elintarviketurva ja -turvallisuus sekä altistuminen taudinaiheuttajille.

Veden laatu

Ikiroudan sulaminen vapauttaa pohjavettä jäätyneestä maaperästä, muuttaa hydrologisia reittejä, lisää valumia ja vaikuttaa pohjaveden muodostumisprosessiin. Permafrost sulattaa myös luonnollisesti varastoituneita hivenaineita (mukaan lukien elohopea) ja suuria ioneja vesistöihin (Colombo et al., 2018; Lamontagne-Hallé et al., 2018). Tämä heikentää juomaveden laatua, joka suurina määrinä käytettynä voi johtaa kehitys-, immuuni- ja lisääntymishäiriöihin, neurotoksisuuteen, syöpään ja muihin terveysvaikutuksiin (WHO, 2022).

Fysikaaliset vaarat, infrastruktuurivauriot ja vaarallisen jätteen päästöt

Ikiroudan hajoaminen ja sulaminen voivat aiheuttaa jäätyneiden roskien ja maanvyörymien liikkumista, mikä on suora uhka ihmisille. Se myös heikentää infrastruktuurin vakautta (mukaan lukien rakennukset, tiet ja rautatiet), mikä voi johtaa siihen, että jo ennestään syrjäisten yhteisöjen mahdollisuudet saada keskeisiä palveluja heikkenevät. Tämä voi vaikuttaa vakavasti paikallisyhteisöjen toimeentuloon, mikä johtaa psyykkisiin (Bell et al., 2010) ja fyysisiin terveysvaikutuksiin, mukaan lukien loukkaantumiset ja kuolemantapaukset (IPCC, 2022). Ikiroudan sulaminen voi myös horjuttaa teollisuuslaitosten vakautta (mukaan lukien jätteiden varastointi- ja loppusijoitusinfrastruktuuri) ja aiheuttaa vahinkoa kaatopaikoille, porauspaikoille, varastointisäiliöille ja putkille ja aiheuttaa siten terveysuhkia ihmisille. Lisäksi ikiroutaan aiemmin varastoituja vaarallisia aineita, kuten kemiallisia ja radioaktiivisia jätteitä, voi vapautua (Langer et al., 2023). Kosketus näihin vaarallisiin materiaaleihin voi johtaa useisiin terveysriskeihin, kuten säteilysairauteen, syöpään ja fysiologisiin vammoihin (Miner ym., 2021).

Maatalous, elintarviketurva ja -turvallisuus

Ikiroudan muutokset vaikuttavat maatalouteen ja porotalouteen, mikä vaikuttaa suoraan näistä käytännöistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen toimeentuloon, mikä johtaa korkeaan stressitasoon ja huonoon mielenterveyteen sekä huonoon fyysiseen terveyteen veden ja elintarvikkeiden saatavuuden vähenemisen vuoksi (Jungsberg et al., 2022). Ikiroudan sulaminen voi myös johtaa elintarvikkeiden saastumiseen ja siihen liittyviin elintarvikeperäisiin sairauksiin paikallisyhteisöissä, koska ikiroudan teho luonnollisessa elintarvikkeiden jäähdytyksessä on pienempi (Parkinson ja Evengård, 2009).

Ikiroudan sulamisen vapauttama elohopea voi myös aiheuttaa terveysriskejä elintarvikeketjun kautta, koska erittäin voimakas neurotoksiinimetyylielohopea kerääntyy kaloihin ja nivelnisäkkäisiin, kuten hylkeisiin (WHO, 2017). Arktiksella asuvat ihmiset ovat erityisen alttiita elohopeamyrkytykselle ja siihen liittyville kehityshäiriöille ja neurologisille sairauksille (kuten Minamatan taudille), koska kalat ja nivelnisäkkäät muodostavat suuren osan ruokavaliosta (Nedkvitne et al., 2021).

Lisääntynyt altistuminen patogeeneille

Ikiroudan sulaminen voi myös lisätä altistumista taudinaiheuttajille sekä suoraan ikiroutaan aiemmin jäätyneiden taudinaiheuttajien vapautumisen kautta (Miner et al., 2021) että välillisesti tautien leviämisolosuhteiden parantumisen kautta (esim. kostea tai suomainen maaperä suosii hyttysten lisääntymisolosuhteita ja vektorivälitteisten tautien leviämistä; ikiroudan sulamisesta johtuva ravinnerikkaampi vesi lisää kalojen taudinaiheuttajien virulenssia ja lisää elintarvikevälitteisten tautien riskiä (Wu et al., 2022; Wedekind et al., 2010). Erityisen lämpimiin vuosiin on liittynyt lisääntynyt riski aiemmin jäädytettyjen pernaruttobakteerien ja pernaruttoepidemioiden vapautumisesta, mikä on vakava uhka sekä ihmisten terveydelle että arktisten paimenyhteisöjen karjalle (eli niiden tulonlähteelle) (Stella et al., 2020).

Havaitut vaikutukset

Ikiroudan lämpötilat ovat nousseet useimmilla alueilla 1980-luvun alusta lähtien ilman lämpötilan nousun ja lumipeitteen muutosten vuoksi (IPCC, 2022). Erityisesti eteläisellä arktisella alueella, Pohjoismaissa, on havaittu laajalle levinnyttä ikiroudan hajoamista. Kuitenkin järjestelmällinen Euroopan laajuinen arviointi ikiroudan sulamisen vaikutuksista Euroopan ihmisiin puuttuu, ja sen sijaan on olemassa enimmäkseen satunnaista näyttöä. Euroopan korkealla arktisella alueella ikiroudan sulaminen vaikuttaa ihmisten terveyteen pääasiassa yhdyskunta- ja elinkeinovaikutusten kautta veden laadun heikkenemisen fyysisten ja psyykkisten vaikutusten, patogeenialtistuksen, elintarviketurvallisuuteen kohdistuvien uhkien ja infrastruktuurivahinkojen kautta, mutta näistä vaikutuksista on vain vähän kirjattua näyttöä. Korkeilla alueilla Pohjoismaissa ja Alpeilla ikiroudan sulamisen havaitut terveysvaikutukset liittyvät pääasiassa infrastruktuurin vaurioitumiseen, mukaan lukien lumivyöryjen puolustusrakenteet, ja kallion putoamiseen (Fischer et al., 2012; Ravanel et al., 2017), koska kärsineet alueet ovat usein virkistysalueita eikä yhteisöasutuksia. Heinäkuussa 2022 korkealla vuorella tapahtunut ikiroudan sulaminen johti Marmolada-jäätikön romahtamiseen Pohjois-Italian Alpeilla, 11 ihmistä sai surmansa ja 8 loukkaantui (Bondesan ja Francese, 2023).

Ennustetut vaikutukset

Ilmaston lämpenemisen vuoksi noin 70–75 prosenttia ikiroudan alueella tällä hetkellä asuvista ihmisistä ja infrastruktuurista kärsii todennäköisesti pinnan lähellä olevasta ikiroudan sulamisesta vuoteen 2050 mennessä (Hjort et al., 2018). Tulevien ikiroudan sulamisvaikutusten kvantitatiiviset arvioinnit ovat harvinaisia, mutta olemassa olevissa tutkimuksissa mainitaan sellaisia vaikutuksia kuin jokien virtausreittien ja valumien muuttuminen (Rogger et al., 2017), kallioiden putoaminen vuoristoalueilla (Mourey ja Ravanel, 2017), teollisuuden saastumisesta johtuva veden laadun heikkeneminen (Langer et al., 2023) ja elohopeapäästöjen lisääntyminen pohjoisen pallonpuoliskon ikiroudan eli maailman suurimman elohopeavaraston vuoksi (Schuster et al., 2018). Ikiroudan sulamisen odotetaan myös pahentavan taudinpurkauksia, jotka vaikuttavat ihmisten ja eläinten terveyteen sekä pohjoisen Euroopan väestön toimeentuloon ja hyvinvointiin (Stella et al., 2020).

Policy -vastaukset

EU:n nykyisissä poliittisissa toimissa keskitytään lähinnä ikiroudan sulamisilmiöön eikä niinkään sen terveysvaikutuksiin. Sitoumukset ikiroudan sulamisen ja sen ympäristö-, ilmasto- ja sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen sisältyvät EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan ja EU:n arktiseen politiikkaan. EU:n rahoittamassa NUNATARYUK-hankkeessa käsitellään näitä sitoumuksia tutkimalla, miten ikiroudan sulaminen maalla, rannikolla ja meren alla muuttaa arktisen alueen ihmisten maailmanlaajuista ilmastoa ja elämää. Jotta ikiroudan sulamisen terveysvaikutuksiin voitaisiin puuttua tehokkaasti EU:n tai kansallisella tasolla mukautuvilla toimilla, olisi hyödyllistä hankkia enemmän (määrällistä) tietoa riskiyhteisöistä ja niiden altistumisreiteistä ikiroudan sulamiselle.

Linkit lisätietoihin

• Resurssiluettelon kohteet

Referenssit

• Bell, J., et ai., 2010, Ilmastonmuutos ja mielenterveys: Alaskan alkuperäiskansojen epävarmuus ja haavoittuvuus, ilmasto- ja terveystiedotteen keskus, Alaska Native Tribal Health Consortium. Saatavilla osoitteessa https://anthc.org/wp-content/uploads/2016/01/CCH-Bulletin-No-3-Mental-Health.pdf

• Bondesan, A. ja Francese, R. G., 2023, The climate-driven disaster of the Marmolada Glacier (Italia), Geomorphology 431, 108687. https://doi.org/10.1016/j.geomorph.2023.108687

• Colombo, N., et al., 2018, arvostelu: Ikiroudan hajoamisen vaikutukset makean pintaveden epäorgaaniseen kemiaan, maailmanlaajuinen ja planetaarinen muutos 162, 69–83. https://doi.org/10.1016/j.gloplacha.2017.11.017

• Fischer, L., et al., 2012, On the impact of topographic, geological and cryospheric factors on rock avalanches and rockfalls in high-mountain areas, Natural Hazards and Earth System Sciences 12(1), 241-254. https://doi.org/10.5194/nhess-12-241-2012 (englanniksi)

• Hjort, J. ym., 2018, Degrading permafrost puts Arctic infrastructure risk by mid-century, Nature Communications 9(1), 5147. https://doi.org/10.1038/s41467-018-07557-4

• IPCC, 2022, Valtameri ja kryosfääri muuttuvassa ilmastossa: Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityiskertomus, Pörtner, H.-O. et al. (toim.), Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta ja New York, Yhdysvallat, 755 s. https://doi.org/10.1017/9781009157964

• Jungsberg, L., et al., 2022, Adaptive capacity to manage permafrost degradation in Northwest Greenland, Polar Geography 45(1), 58–76. https://doi.org/10.1080/1088937X.2021.199506

• Lamontagne-Hallé, P., et al., 2018, Changing groundwater discharge dynamics in permafrost regions, Environmental Research Letters 13(8), 084017. https://doi.org/10.1088/1748-9326/aad404

• Langer, M., et al., 2023, Thawing permafrost poses environmental threat to thousands sites with legacy industrial contamination, Nature Communications 14(1), 1721. https://doi.org/10.1038/s41467-023-37276-4

• Miner, K. R., et al., 2021, Emergent biogeochemical risks from Arctic permafrost degradation, Nature Climate Change 11(10), 809-819. https://doi.org/10.1038/s41558-021-01162-y

• Mourey, J. ja Ravanel, L., 2017, Evolution of Access Routes to High Mountain Refuges of the Mer de Glace Basin (Mont Blanc Massif, Ranska), Journal of Alpine Research ⁇ Revue de géographie alpine, 105–4. https://doi.org/10.4000/rga.3790

• Nedkvitne, N., et al., 2021, Mercury in permafrost landscapes in the Norwegian Subarctic - current status and potential for increased release and methylation by permafrost thaw, in: EGU:n yleiskokous 2021 (vEGU21) Conference Proceedings, huhtikuu 2021. https://doi.org/10.5194/egusphere-egu21-11126

• Parkinson, A. J. ja Evengård, B., 2009, Climate change, its impact on human health in the Arctic and the public health response to threats of emerging infectious diseases, Global Health Action 2(1), 2075. https://doi.org/10.3402/gha.v2i0.2075

• Ramage, J., et al., 2021, Population living on permafrost in the Arctic”, Population and Environment 43(1), 22–38. https://doi.org10.1007/s11111-020-00370-6.

• Ravanel, L., et al., 2017, Impacts of the 2003 and 2015 summer heatwaves on permafrost-affected rock-walls in the Mont Blanc massif, Science of The Total Environment 609, 132–143. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2017.07.055

• Rogger, M., et al., 2017, Impact of mountain permafrost on flow path and runoff response in a high alpine valuma-alue, Water Resources Research 53(2), 1288-1308. https://doi.org/10.1002/2016WR019341

• Schuster, P. F., et al., 2018, Permafrost Stores a Globally Significant Amount of Mercury, Geophysical Research Letters 45(3), 1463-1471. https://doi.org/10.1002/2017GL075571.

• Stella, E., et al., 2020, Permafrost dynamics and the risk of anthrax transmission: mallinnustutkimus, Scientific Reports 10(1), 16460. https://doi.org/10.1038/s41598-020-72440-6

• Wedekind, C., et al., 2010, Elevated resource availability enough to turn opportunistic into virulent fish pathogens, Ecology 91(5), 1251-1256. https://doi.org/10.1890/09-1067.1 (englanniksi)

• WHO, 2017, elohopeaa ja terveyttä koskeva tietokooste. Saatavilla osoitteessa https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/mercury-and-health

• WHO, 2022, Guidelines for drinking-water quality, 4. painos, WHO, Geneve. Saatavilla osoitteessa https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/352532/9789240045064-eng.pdf?sequence=1

• Wu, R., et al., 2022, Permafrost as a potential pathogen reservoir”, One Earth 5(4), 351–360. https://doi.org/10.1016/j.oneear.2022.03.010