Vektorivälitteiset taudit

Climate Suitability for the transmission of Dengue - Muutos vektorikapasiteetissa denguen välittämiseksi perusviivasta 1950-1959 vektorikohtaisesti.
_{Lähde: Watts, N., et al., 2021
Huomautus: Tiedot koskevat WHO:n Euroopan aluetta}

Terveyskysymykset

Ilmasto-olosuhteet (lämpötila, kosteus ja sademäärät) rajoittavat tartuntatautien maantieteellistä ja kausittaista jakautumista, ja sää vaikuttaa tautiepidemioiden ajoitukseen ja voimakkuuteen. Tautia levittäviä vektoreita, joilla on erityistä merkitystä Euroopalle, ovat Aedes albopictus -hyttyset (Chikungunyan, denguen ja dirofilariaasin vektori), Aedes aegypti -hyttyset (Chikungunyan, denguen, keltakuumeen ja zikan vektori), Culex-hyttyset (Länsi-Niilinkuumeen vektori), Phlebotomus-hiekkakärpäset (Leishmaniaasiksen vektori) ja Ixodes ricinus -punkit (Lymen borrelioosin ja punkkien aiheuttaman enkefaliitin vektori). Ilmastotekijöiden lisäksi alueellisiin tautiriskeihin vaikuttavat myös sellaiset tekijät kuin maankäyttö, tartunnanlevittäjien torjunta, ihmisten käyttäytyminen, maailmankauppa ja matkustaminen sekä kansanterveysvalmiudet.

Havaitut vaikutukset

Lämpimät lämpötilat ovat antaneet monille tauteja kantaville vektoreille mahdollisuuden laajentaa levinneisyyttään pohjoiseen ja korkeampiin korkeuksiin Euroopassa. Paikallisesti levinneitä denguekuumeen, chikungunyan, Länsi-Niilin kuumeen ja jopa malarian taudinpurkauksia on esiintynyt Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa viime vuosina (enimmäkseen vuodesta 2010). Taudinlevittäjien parempi soveltuvuus ilmastoon on myötävaikuttanut näihin taudinpurkauksiin.

Dengue johtaa useimmiten kuumeiseen sairauteen, mutta vakavia muotoja ovat verenvuotokuumeet ja kuolema. Paikallisesti levinneitä denguekuumetapauksia esiintyy Manner-Euroopassa, jossa esiintyy A. albopictus -bakteeria, yhä useammin. Vuoteen 2010 asti Euroopassa ei ollut esiintynyt alkuperäistä denguekuumetta Kreikassa 82 vuotta aiemmin puhjenneen 1927/28-epidemian jälkeen. Ensimmäiset raportit paikallisesti sairastuneista denguetapauksista viime aikoina tapahtuivat Kroatiassa ja Ranskassa vuonna 2010. Sen jälkeen Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa on esiintynyt satunnaisia taudinpurkauksia vuosina 2013, 2014, 2015, 2018, 2019 ja 2020. Yksi hypoteesi siitä, miksi nämä taudinpurkaukset näyttävät yleistyvän, on se, että eteläisen Euroopan ilmastonmuutokset ovat parantaneet A. albopictus -lajin ilmastollista soveltuvuutta. Vaikka keskimääräinen soveltuvuus denguekuumeeseen pysyi Euroopassa alhaisena, vuosi 2018 oli tähän mennessä sopivin vuosi molemmille tartunnanlevittäjälajeille tällä alueella. Muutos 1950-luvun perustasosta oli A. aegypti -lajin osalta 25 prosenttia ja A. albopictus -lajin osalta 60 prosenttia. Suuntaukset ovat nousseet kaikissa EU-maissa.

Puutiaisaivotulehdus (TBE) ja borrelioosi (Lymen tauti) ovat Euroopassa kaksi merkittävintä puutiaisaivotulehdusta, jotka molemmat tarttuvat pääasiassa Ixodes ricinus -bakteerin välityksellä. Useat Euroopan maat ovat raportoineet, että Ixodes ricinus on siirtynyt pohjoiseen ja korkeammalle. Lymen esiintyvyys EU:ssa on noin 65 000 tapausta vuodessa. TBE-tapausten keskimääräinen vuosittainen raportointi on lisääntynyt noin 400 prosenttia Euroopan endeemisillä alueilla viimeisten 30 vuoden aikana, vaikka tämä on lähes varmasti tulosta vankemmista havaitsemismenetelmistä ja diagnoosista. Molempien sairauksien suuri esiintyvyys korreloi leutojen talvien ja lämpimien, kosteiden kesien kanssa.

Ennustetut vaikutukset

Lämpenevän ilmaston ennustetaan laajentavan vektorivälitteisten tautien leviämiseen soveltuvaa aluetta Euroopassa, pääasiassa pohjoiseen. Länsi-Niilin virusinfektioiden, denguekuumeen ja chikungunyan yksityiskohtaiset analyysit viittaavat siihen, että laajeneminen tapahtuisi pääasiassa nykyisten tartunta-alueiden reunamilla. Suuressa päästöskenaariossa 2000-luvulla suuri osa Etelä-Euroopasta on kuitenkin vaarassa joutua denguea levittävän Aedes aegyptin valtaamaksi.

Policy -vastaukset

Julkisten terveyspalvelujen parantaminen voi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä estää taudinvektoreiden, kuten Aedes-hyttysvektoreiden, leviämisen, mutta ilmastonmuutoksen vuoksi tällaiset toimet ovat yhä vaikeampia ja kalliimpia. Tehokkaiden terveydenhuoltojärjestelmien ja maankäytön muutosten pitäisi riittää estämään malarian palautuminen Eurooppaan ilmastollisen soveltuvuuden lisääntymisestä huolimatta.

Referenssit

• EASAC, 2019, The imperative of climate action to protect human health in Europe, EASAC:n toimintapoliittinen raportti 38, European Academies Science Advisory Council.

• Lillepold, K. ym., 2019, ”More arboviral disease outbreaks in continental Europe due to the warming climate?”, Journal of Travel Medicine 26(5), s. taz017 (DOI: 10.1093/jtm/taz017).

• Liu-Helmersson, J. ym., 2019, ”Climate change may enable Aedes aegypti infestation in major European cities by 2100”, Environmental Research 172, s. 693–699 (DOI: 10.1016/j.envres.2019.02.026).

• Semenza, J. C. ja Suk, J. E., 2018, ”Vector-borne diseases and climate change: a European perspective”, FEMS Microbiology Letters 365(2) (DOI: 10.1093/femsle/fnx244).

• Watts, N., et al., 2021, ”The 2020 report of The Lancet Countdown on health and climate change: responding to converging crises”, The Lancet 397(10269), s. 129–170.

• WHO Europe, 2018, Public health and climate adaptation policies in the European Union, Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimisto, Kööpenhamina.