Maanvyörymät

Havaitut vaikutukset

Vuosina 1995–2014 Euroopan alueen 27 maassa[1] kirjattiin 1 370 kuolemantapausta ja 784 loukkaantumista 476 kuolettavassa maanvyörymässä (Haque et al., 2016). Kun maanvyörymän syy tunnistettiin, se johtui yleisimmin äärimmäisistä sääilmiöistä, kuten rankkasateista ja tulvista. Joissakin muissa tapauksissa maanvyörymät johtuivat kaivostoiminnasta, teollisesta toiminnasta tai maanjäristyksistä (Haque et al., 2016). Yleisesti ottaen maanvyörymät vaikuttavat eniten vuoristoalueilla, kuten Alpeilla tai Turkin vuoristoalueilla, asuviin ihmisiin, mutta myös muut tekijät, kuten maaperän ominaisuudet, maanpeite ja veden virtaus, vaikuttavat maanvyörymien todennäköisyyteen. Vuosina 1995–2014 maanvyörymät lisääntyivät, mikä oli voimakkainta vuosina 2008–2014. Joissakin maissa, kuten Italiassa ja Turkissa, joissa kirjattiin 43 prosenttia kaikista tappavista maanvyörymistä, havaittiin paljon enemmän maanvyörymiä kauden 1995–2014 jälkipuoliskolla ja erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana, ja ne johtuivat enimmäkseen luonnonilmiöistä, kuten rankkasateista ja tulvista (Haque et al., 2016). Maanvyörymien terveysvaikutuksista kuolemantapauksia tai loukkaantumisia lukuun ottamatta on saatavilla hyvin vähän määrällistä tietoa, eikä maanvyörymien psykososiaalisista ja mielenterveydellisistä vaikutuksista Euroopassa ole juurikaan tietoa (Kennedy et al., 2015).

[1] Maanvyörymiä raportoitiin 37:ssä Euroopan alueen maassa vuosina 1995–2014, mutta vain 27 ilmoitti kuolonuhreista: Turkissa, Italiassa, Portugalissa, Venäjällä, Georgiassa, Sveitsissä, Bulgariassa, Espanjassa, Itävallassa, Norjassa, Romaniassa, Ranskassa, Bosniassa, Saksassa, Sloveniassa, Armeniassa, Azerbaidžanissa, Englannissa, Kreikassa, Serbiassa, Makedoniassa, Islannissa, Ukrainassa, Andorrassa, Irlannissa, Puolassa, Ruotsissa, Liechtensteinissa, Belgiassa ja Moldovassa.

Ennustetut vaikutukset

On odotettavissa, että ilmastonmuutoksen myötä maanvyörymät yleistyvät ja laajenevat edelleen erityisesti alppialueilla ja että ne johtuvat suurelta osin äärimmäisten sademäärien lisääntymisestä (Haque et al., 2016; Auflič et al., 2023). Monien erilaisten mekanismien ja ympäristötekijöiden monimutkaisuus hämärtää kuitenkin johdonmukaista käsitystä ilmastonmuutoksen tulevista vaikutuksista maanvyörymiin ja niiden terveysvaikutuksiin Euroopassa (Olsson et al., 2019). Esimerkiksi rankkasateiden ja tulvien toistuminen aiheuttaa todennäköisesti lisää maanvyörymiä. Korkeilla vuoristoalueilla lämpeneminen voi myös johtaa ikiroudan sulamiseen ja siihen liittyviin maanvyörymiin. Toisaalta alemmilla vuorilla, joilla lämpeneminen vähentää jäätymis-sulamissyklien määrää ja siten kallioputouksia edistäviä sääolosuhteita, kallioputouksiin liittyvien maanvyörymien odotetaan vähenevän (Nissen et al., 2023). Lisäksi maanvyörymien määrän kasvu ei välttämättä johtaisi terveysvaikutusten suhteelliseen lisääntymiseen. Tuloksena olevat terveysvaikutukset riippuvat myös maanvyörymän laajuudesta ja vaarassa olevien ihmisten määrästä (Franceschini et al., 2022), joka johtuu maanpeitteen, väestötiheyden ja väestöjakauman muutoksista (Casagli et al., 2017). EU:n rahoittamassa Euroopan maanvyörymäriskiä koskevassa SAFELAND-hankkeessa arvioitiin esimerkiksi, että riskiväestö kasvaa 15 prosenttia vuoteen 2090 mennessä vuoteen 2010 verrattuna (kokonaisväestön vähenemisestä huolimatta), kun taas vain 1,5 prosenttia alueesta altistuu maanvyörymille (jotka johtuvat pääasiassa sademäärien muutoksista) (Jaedicke et al., 2011).

Poliittiset toimet

Seuranta ennen maanvyörymää, mukaan lukien riskivyöhykkeen tunnistus-, seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmät, voi estää ihmishenkien, omaisuuden ja elinkeinojen menetykset. Euroopan maanvyörymien riskialueet on määritelty Euroopan maanvyörymien herkkyyskartassa (ELSUSv2). EU:n rahoittamassa GIMS-hankkeessa kehitettiin kehittynyt ja edullinen maanvyörymien ja maanvyörymien seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan havaita, milloin rinteet pohjustetaan liukumista varten, ja antaa varhaisia viitteitä nopeasta ja katastrofaalisesta liikkumisesta. Norjalla ja Italialla on kansalliset maanvyörymien ennakkovaroitusjärjestelmät, kun taas Italiassa useat aluehallitukset käyttävät myös ennakkovaroitusjärjestelmiä (Guzzetti et al., 2020).

Maanvyörymän jälkeen toteutettavilla välittömillä toimilla, kuten varhaisvaroitusten antamisella ja etsintä- ja pelastuspalvelujen aktivoinnilla sekä loukkaantuneille annettavalla ensiavulla (usein osa olemassa olevista katastrofisuunnitelmista), voidaan vähentää merkittävästi maanvyörymien terveysvaikutuksia. Hallituksen tuki maanvyörymien kaltaisten tapahtumien aiheuttaman pakkomuuton jälkeen voi myös vähentää pitkän aikavälin mielenterveysvaikutuksia (Baseler ja Hennig, 2023).

EU:n tasolla ei ole erityisiä toimintapolitiikkoja, joilla puututtaisiin yksinomaan maanvyörymiin. Maanvyörymät mainitaan kuitenkin usein osana vaaraluetteloa muutamissa lainsäädäntöasiakirjoissa, kuten yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, jolla säännellään kahdeksaa EU:n rahastoa. Erityisesti maanvyörymiä ei mainita ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa.