Ultraviolettisäteily (UV)

Havaitut vaikutukset

Pahanlaatuisen melanooman esiintyvyys vaaleaihoisissa väestöissä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mikä liittyy suurelta osin auringonvaloon liittyviin henkilökohtaisiin tottumuksiin (DWD, 2015; Lucas et al., 2019). Maailmanlaajuisesti 76 prosenttia uusista melanoomatapauksista johtui ultraviolettisäteilystä pääasiassa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Oseaniassa (Hiatt ja Beyeler, 2021). Euroopassa, Norjassa, Alankomaissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa esiintyi vuonna 2018 eniten uusia melanoomatapauksia 100 000:ta asukasta kohti (WCRF, n.d.). Melanooma vaatii vuosittain yli 20 000 ihmishenkeä Euroopassa (Forsea, 2020). Ihovaikutusten lisäksi pitkäaikainen altistuminen UV-säteilylle liittyy suureen osaan näön heikkenemisestä maailmanlaajuisesti (Lucas et al., 2019).

Ennustetut vaikutukset

UV-säteilyyn vaikuttavat yleensä stratosfäärin otsonin muutokset ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutos. Vähentynyt stratosfäärin otsoni mahdollistaa suuremman UV-B:n (jonka taajuus on suurempi kuin UV-A:n, mikä on meille haitallisempaa) pääsyn maapallon pinnalle. Sitä vastoin pilvipeitteen, saastumisen, pölyn, maastopalojen savun ja muiden ilmastonmuutokseen liittyvien ilmassa ja vedessä olevien hiukkasten lisääntyminen vähentää UV-valon tunkeutumista (SERC, n.d.).

UV-säteilyn kehityssuuntaukset ovat vaihdelleet huomattavasti eri puolilla Eurooppaa viime vuosikymmeninä. Vaikka UV-säteilyn on havaittu lisääntyneen Etelä- ja Keski-Euroopassa 1990-luvulta lähtien, se on vähentynyt korkeammilla leveysasteilla, ja aerosolit (pienet kiinteät tai nestemäiset hiukkaset ilmassa) ja pilvipeitto vaikuttavat näihin suuntauksiin. Keski-Euroopassa vuosina 1947–2017 aerosolien muutosten havaittiin olevan tärkein tekijä maan pinnalle ulottuvan auringon pintasäteilyn dekadaalisissa vaihteluissa (Wild et al., 2021). Neljällä eurooppalaisella mittausasemalla vuosina 1996–2017 kirjatut tiedot osoittavat lisäksi, että UV-säteilyn pitkän aikavälin muutokset eivät johdu pelkästään aerosolien muutoksista vaan myös sameuden ja pinta-albedon muutoksista (maanpinnan heijastama auringonvalon osuus), kun taas otsonin kokonaismäärän muutoksilla on vähemmän merkitystä (Fountoulakis et al., 2019). Itä-Euroopassa vuosina 1979–2015 sekä otsonin kokonaismäärän että sameuden väheneminen johti päivittäisen UV-säteilyn lisääntymiseen maanpinnan tasolla, mikä voi vaikuttaa ihmisen ihoon (eryteeminen päivittäinen annos) jopa 5–8 prosentilla vuosikymmenessä (Chubarova et al., 2020).

Ilmastonmuutos muuttaa UV-säteilylle altistumista ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset ja ekosysteemit reagoivat UV-säteilyyn. Pohjoismaissa poikkeuksellisen pitkät kirkkaan taivaan jaksot ja kirjatut kuivat ja lämpimät olosuhteet näyttävät olevan pääsyy epätavallisen korkeisiin UVI-arvoihin kesällä 2018. Tällaiset poikkeukselliset olosuhteet ovat osa ennätyksellisiä helleaaltoja, jotka vaikuttivat suuriin osiin Keski- ja Pohjois-Eurooppaa ja joita on esiintynyt useammin viime vuosikymmeninä. Taustalla olevaa yhteyttä ilmastonmuutokseen, joka aiheuttaa arktisen alueen lämpenemistä ja lisää helleaaltoja, tutkitaan parhaillaan (Bernhard et al., 2020).

Ilmastonmuutoksen alueelliset UV-säteilyennusteet riippuvat pääasiassa pilvisuuntauksista, aerosoli- ja vesihöyrysuuntauksista sekä stratosfäärin otsonista. Keski-Euroopan osalta IPCC:n arviointiraportin 6 mukaan pintasäteilyn lisääntymiseen luotetaan heikosti, mikä johtuu erityisesti erimielisyyksistä pilvipeitteessä maailmanlaajuisissa ja alueellisissa malleissa sekä vesihöyrystä. Alueelliset ja maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että keskitason luottamus lisääntyneeseen säteilyyn Etelä-Euroopassa ja vähenevään säteilyyn Pohjois-Euroopassa on olemassa (Ranasinghe et al., 2021).

Lisäksi ilmastonmuutokseen liittyvä lämpötilan nousu johtaa käyttäytymismuutoksiin, kuten ulkoiluajan lisääntymiseen ja suojavaatteiden irtoamiseen, mikä johtaa suurempaan UV-säteilyaltistukseen ja ihosyöpiin kuin alhaisemmissa lämpötiloissa. Kuitenkin, kun lämpötilat ovat hyvin korkeita, ihmiset viettävät vähemmän aikaa ulkona kuin he tekevät pienillä lämpötilan nousuilla, mikä vähentää altistumista UV-säteilylle. Vaikka sosiaalista käyttäytymistä on vaikea ennustaa, ihmisen käyttäytymisen vaikutukset lämpötilan nousuun ovat todennäköisesti tärkeämpi tekijä ihosyövän määrässä kuin itse UV-säteilyn lisääntyminen (Hiatt ja Beyeler, 2020).

Poliittiset toimet

UV-säteilyn kielteisten terveysvaikutusten ehkäisemiseen sisältyy politiikassa kaksitahoinen lähestymistapa, jolla pyritään yhtäältä vähentämään itse UV-säteilyä ja toisaalta lisäämään tietoisuutta UV-altistuksesta aiheutuvista terveysriskeistä.  Ensinnäkin vuonna 1987 tehdyllä Montrealin pöytäkirjalla (UNEP 2018) ja vuonna 2009 annetulla EU:n otsoniasetuksella pyritään vähentämään stratosfäärin otsonin ehtymistä. Nämä politiikat ovat johtaneet otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutuksen vähenemiseen maailmanlaajuisesti ja EU:ssa, joka on jo saavuttanut Montrealin pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa mutta jatkaa aktiivisesti niiden asteittaista poistamista. Tämän seurauksena otsoniaukko (eli se stratosfäärin osa Etelämantereen yläpuolella, jossa otsoni on vakavimmin heikentynyt) näyttää tasaantuvan. Otsonikerrosta heikentävien aineiden maailmanlaajuisen käytön vähentämiseksi on kuitenkin tehtävä enemmän (EEA, 2021).

Toiseksi kansainvälisellä tasolla toteutetaan valistuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta liialliseen UV-altistukseen liittyvistä vaaroista. Esimerkiksi INTERSUN-ohjelma (WHO:n, YK:n ympäristöohjelman, Maailman ilmatieteen järjestön, Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen ja Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn suojelukomission välinen yhteistyö) edistää ja arvioi UV-säteilyn terveysvaikutuksia koskevaa tutkimusta ja kehittää asianmukaisia toimia ohjeiden, suositusten ja tiedon levittämisen avulla (WHO, N.D.). Euroopan komissio antoi vuonna 2006 suosituksen aurinkosuojatuotteiden merkinnöistä, jotta kuluttajat voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja (2006/647/EY).

Kansallisella tasolla monet EU:n jäsenvaltiot toimittavat UV-indeksiä (UVI) koskevia ennusteita ja niihin liittyvää terveysneuvontaa. UVI raportoidaan usein kesäkuukausina yhdessä sääennuste sanomalehdissä, televisiossa ja radiossa. Kansallisilla kielillä laaditut UVI-ennusteet ovat saatavilla monissa Euroopan maissa niiden sääpalveluista (ks. esimerkkejä tästä). UVI:n englanninkielisiä ja koko Euroopan kattavia katsojia ovat saatavilla esimerkiksi Saksan ilmatieteen laitokselta, Alankomaiden troposfäärin päästöjen seurantapalvelusta ja Ilmatieteen laitokselta.