1.5 Rahoituksen ja rahoituksen tunnistaminen ja saaminen

Taloudellisia rajoituksia pidetään usein esteenä sopeutumistoimien käynnistämiselle ja toteuttamiselle paikallistasolla. Sopeutumisrahoitusta on kuitenkin saatavilla, ja sitä voidaan yhdistää useista eri lähteistä - kansainvälisestä, EU:n, kansallisesta ja paikallisesta, sekä julkisesta että yksityisestä. Käytettävissä olevien rahoitusmahdollisuuksien hyvä tuntemus on tärkeää tämän esteen voittamiseksi. Sopeutumisen valtavirtaistaminen nykyisiin suunnitteluprosesseihin ja nykyisiin talousarvioihin on myös tärkeä harkittava vaihtoehto.

Sopeutumisen rahoituksella tarkoitetaan julkisten tai yksityisten elinten (esim. säätiöiden) maksutta antamaa rahaa tietyn sopeutumispolitiikan tavoitteen tai sovitun tarkoituksen toteuttamiseksi, esimerkiksi avustuksena. Annetun pääoman takaisinmaksua ei vaadita, mutta sopimukseen sisältyy erityisiä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että varat käytetään tarkoitetulla tavalla. Rahoituksella puolestaan tarkoitetaan sellaisen pääoman hankkimista, joka on maksettava takaisin myöhemmässä vaiheessa (velkainstrumentti), ja siitä aiheutuu yleensä "kustannuksia" - korkoprosentti.  Se tarjotaan yleensä lainana tai muuntyyppisenä rahoitusvälineenä, yleensä rahoituslaitoksen toimesta.

Euroopan kuntatason sopeutumista varten on saatavilla rahoitusta useista EU:n rahoitusvälineistä, kansallisista, alueellisista ja paikallisista rahastoista sekä kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja yksityisiltä rahoittajaorganisaatioilta:

• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on yksi Life-ohjelman painopistealoista. Ohjelmasta myönnetään yhteisrahoitusta parhaisiin käytäntöihin sekä pilotti- ja demonstrointihankkeisiin, joilla tuetaan toimia, joilla parannetaan kykyä sietää ilmastonmuutosta, erityisesti kaupunkialueilla.
• EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmanHorisontti 2020:n määrärahoista pyritään osoittamaan 35 prosenttia ilmastoon liittyviin tutkimusmenoihin. Se edellyttää myös loppukäyttäjien ja sidosryhmien osallistumista, mikä avaa ovia kaupunkien osallistumiselle. Sitä seuraa vuonna 2021 Horisontti Eurooppa -puiteohjelma, johon sisältyy myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva aihealue. Vuonna 2020 käynnistetään uusi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ehdotuspyyntö, jossa käsitellään ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta merkityksellisiä aiheita.
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen valtavirtaistetaan kaikkiin EU:n rakenne- ja investointirahastoihin (ERI-rahastot). Näihin kuuluvat yhteinen maatalouspolitiikka (lähinnä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto), koheesiorahasto; Euroopan aluekehitysrahasto (erityisesti Interregin kautta),Euroopan sosiaalirahasto sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Kansalliset viranomaiset vastaavat näiden varojen hallinnoinnista kyseisessä jäsenvaltiossa, ja niiltä voidaan pyytää lisäneuvontaa.
• Kansallinen ja sitä alempi rahoitus: Kansallisella ja sitä alemmalla tasolla rahoitusta voi olla saatavilla sekä sopeutumisen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, tietoisuuden lisäämiseen ja valmiuksien kehittämiseen että tutkimukseen.
• Yksityisen sektorin rahoitus: Yksityinen sektori on tärkeä sidosryhmä ilmastonmuutoksen riskeihin sopeutumisessa, ja se on erittäin motivoitunut sopeutumistoimiin. Yksityisen sektorin sopeutumistoimia ohjaavat seuraavat tekijät: a) arvonsuojan motiivit, kun yksityiset toimijat pyrkivät suojaamaan omaisuuttaan ja toimitusketjujaan, b) arvonluontimahdollisuudet, kun yksityinen sektori pyrkii tarjoamaan sopeutumisratkaisuja liiketoimintamahdollisuuksina. Sen vuoksi paikallishallintoja kannustetaan pyrkimään yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa (esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla) yksityisen sektorin rahoituksen vivuttamiseksi.
• Sopeutumisrahoitusta voidaan täydentää myös Euroopan investointipankin tai Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kaltaisten rahoituslaitosten myöntämillä lainoilla.
• Kuntien viher-, ilmasto- ja kestävyysjoukkovelkakirjat ovat nopeasti kehittymässä välineeksi, jolla houkutellaan rahoitusta sopeutumistoimiin kaupungeissa. Vihreiden joukkolainojen perustaminen ja liikkeeseenlasku edellyttävät tiivistä yhteistyötä rahoitusmarkkinayhteisöjen kanssa.
• Lisäksi vakuutusala on tärkeä yksityisen sektorin toimija, joka voi tarjota yrityksille ja kotitalouksille kannustimia investoida ilmastokestävyyteen.
• Jotkin kaupungit ovat olleet edelläkävijöitä joukkorahoituksessa tai yksityisissä lahjoituksissa sopeutumisessa, kun taas kansalaisaloitteissa ehdotetaan alhaalta ylöspäin suuntautuvia sopeutumistoimia, joita sitten mainostetaan yhteisölle, joka on halukas lahjoittamaan tai lainaamaan varoja ehdotettujen toimien toteuttamiseen. Näin pienet yksittäiset lahjoitukset muodostavat huomattavan määrän varoja, jotka riittävät toimien toteuttamiseen.
• Kotitalouksien omat varat: Yksityiset kotitaloudet ovat usein halukkaita varmistamaan asuntonsa häiriönsietokyvyn ja perheen hyvinvoinnin suunnittelemalla menonsa ja investointinsa mukautuvammin (esim. investoimalla parempaan eristykseen taloja kunnostettaessa tai asentamalla sadeveden keräys puutarhan kasteluun kuivuuskausina). Tietoisuuden lisääminen, koulutus ja kannustimet ovat hyödyllisiä välineitä yksityisten kotitalouksien investointien kannustamiseksi. Joidenkin maiden paikallisviranomaiset palaavat myös veron- tai maksujenvähentämisjärjestelmiin kannustimina, esimerkiksi alentamalla hulevesimaksuja, joita ne perivät kiinteistöjen omistajilta, jos ne puolestaan investoivat toimenpiteisiin, joilla vähennetään sadevesien valumista kiinteistöistä julkiseen viemäröintijärjestelmään.
• Lisäksi sopeutumisen kannalta merkityksellistä rahoitusta voidaan saada muista alakohtaisista rahoitusmekanismeista, jolloin sitä ei välttämättä kutsuta sopeutumisrahoitukseksi, mutta se voi silti edistää sopeutumispolitiikan tavoitteita.

Joustavuus sekä eri rahoituslähteiden ja rahoituslähteiden yhdistäminen on suositeltavaa erityisesti tapauksissa, joissa erityisten kunnallisten budjettikohtien turvaaminen voi olla vaikeaa. Lisäksi muun kuin rahallisen tuen hyödyntäminen (ks. vaihe 1.8) voi keventää rahoitustarpeisiin kohdistuvaa painetta.

Seuraavassa luetellaan esimerkkejä kaupungeista eri puolilla Eurooppaa, jotka ovat menestyksekkäästi hyödyntäneet näitä rahoituslähteitä ja sopeutumisen rahoituslähteitä, ja niitä kuvataan yksityiskohtaisesti Euroopan ympäristökeskuksen raportissa kaupunkien sopeutumisen rahoittamisesta. Raportissa esitetään myös yksityiskohtainen katsaus kaupunkialueiden sopeutumiseen käytettävissä olevasta EU:n rahoituksesta ja rahoituslähteistä. Ks. myös Euroopan ympäristökeskuksen raportti Urban adaptation in Europe: Miten kaupungit reagoivat ilmastonmuutokseen?

Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen rahoitusmahdollisuuksia koskevan osion avulla voidaan etsiä allekirjoittajakaupunkien tarpeisiin sopivia EU:n rahoitus- tai rahoitusohjelmia. Ks. myös kaupunginjohtajien energia-ja ilmastosopimuksen esite ”How to finance your local climate & energy actions?”ja ”Innovativefinancial schemes”,jotka sisältävät esimerkkejä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen allekirjoittaneiden kuntien ja alueiden sopeutumistoimista. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen sopeutumistoimienrahoitustakäsittelevässä verkkoseminaarissa esitellään Euroopan investointipankin luonnonpääoman rahoitusjärjestelyä ja allekirjoittajakaupunkien kokemuksia siitä, miten sopeutumistoimia voidaan rahoittaa kentällä.

Lisäkatsauksia EU:ssa saatavilla olevasta sopeutumisrahoituksesta on Climate-ADAPT-ohjelman rahoitusosiossa sekä alue- ja kaupunkikehitystä käsittelevällä EU:n verkkosivustolla.