2.6 Keskeisten sopeutumiskysymysten tunnistaminen ja tavoitteiden määrittely

2.6 Keskeisten sopeutumiskysymysten tunnistaminen ja tavoitteiden määrittely

Tämän vaiheen tavoitteena on kehittää sopeutumissuunnittelulle strateginen suunta, joka perustuu ilmastoon liittyvien riskien ja haavoittuvuuksien arviointiin (ks. vaihe 2.4). Keskeisten sopeutumisongelmien tunnistaminen (esim. mikä ala tai mitkä ilmastovaikutukset olisi käsiteltävä ensin) perustuu vaikutusten välittömyyden ja vakavuuden analyysiin sekä mahdollisuuksiin hyödyntää nykyisiä katastrofiriskien vähentämisstrategioita tai nykyisiä resurssien ja infrastruktuurin hallintajärjestelyjä ja -suunnitelmia. Ilmastonmuutokseen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien laajan luonteen vuoksi on suositeltavaa, että sidosryhmät osallistuvat tähän priorisointiin täysipainoisesti (ks. vaihe 1.6).

raportointimallin

Tärkeimpien sopeutumiskysymysten priorisointiin on käytettävissä erilaisia menetelmiä (ks. ohjeet ja välineet jäljempänä). Yleisesti ottaen tärkeimmät kysymykset, jotka on otettava huomioon priorisoitaessa, mihin ilmastovaikutuksiin on puututtava, ovat seuraavat:

• jo esiintyvät vaikutukset (ks. vaihe 2.1), erityisesti ne, joiden ennustetaan pahenevan tulevaisuudessa (ks. vaihe 2.2);
• vaikutusten todennäköisyys ja vakavuus lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;
• Kuuluuko riski kunnan toimialaan vai sitoutuneisiin sidosryhmiin ja voitaisiinko siihen näin ollen puuttua olemassa olevilla hallinnollisilla järjestelyillä?
• vakavat riskit, jotka voivat vaikuttaa kaupunkiin peruuttamattomasti (esim. merenpinnan nousu);
• Nykyiset mekanismit, jotka on mukautettu sopeutumistoimiin (esim. asuntokannan kunnostaminen, aluesuunnittelu, EU:n tulvadirektiivin mukaisen uuden lainsäädännön täytäntöönpano), voivat tarjota hyödyllisiä lähtökohtia toimille. Sopeutumisen valtavirtaistaminen nykyisiin tai suunniteltuihin aloitteisiin (ks. vaihe 5.3) voitaisiin aloittaa tarkastelemalla, miten haavoittuvat alat (ks. vaihe 2.3) tällä hetkellä reagoivat ilmastoon ja säähän liittyviin vaaroihin, ja käymällä keskusteluja kunnan eri osastojen ja keskeisten sidosryhmien kanssa (ks. vaihe 1.6). Asiaankuuluvia aloitteita, aloja ja strategioita ovat muun muassa seuraavat:
  
  
  • Kestävän kehityksen strategiat
  • Vesienhoito (esim. vesipiirin hoitosuunnitelmat)
  • Asuminen (esim. sosiaalisen asuntotuotannon ohjelmien kunnostaminen)
  • Suunnittelu (esim. aluekehityssuunnitelmat, kaupunkialueiden elvyttämisstrategiat)
  • Terveys (esim. helleaallot, taudinpurkausten torjuntasuunnitelmat)
  • Hätäpalvelut (esim. tulvantorjuntasuunnitelmat)
  • Sosiaalipalvelut (esim. haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tunnistaminen)
  • Viheralue- ja luonnonsuojelustrategiat
  • Liikenne (esim. uudet infrastruktuurihankkeet)
  • Energia (esim. investoinnit uusiutuvaan energiaan tai toimitusverkot)
  • Ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategiat (ks. myös vaihe 5.4)
  • Matkailu
  • Alueelliset talousstrategiat

Kun tärkeimmät sopeutumista koskevat huolenaiheet ovat tiedossa, voidaan määritellä erityiset ja realistiset sopeutumistavoitteet kaupungille tai kaupungille. Niiden olisi oltava mahdollisimman mitattavissa ja täsmällisiä myös siksi, että sopeutumisstrategian ja/tai -suunnitelman täytäntöönpanon myöhempi seuranta ja arviointi (ks. vaihe 6) (ks. vaihe 5) liittyy suoraan tavoitteisiin.

Sopeutumiseen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien analysointi edellyttää sidosryhmien osallistumista. Vaikka riskejä käsittelevien ja priorisoivien kokousten ja työpajojen järjestäminen vie paljon aikaa ja määrärahoja, sopeutumista koskevien painopisteiden asettaminen yhdessä voi tarkoittaa, että sopeutumisstrategia (ks. vaihe 5) hyväksytään paremmin ja sillä on siten paremmat mahdollisuudet onnistua.