3.1 Asiaankuuluvien sopeutumisvaihtoehtojen luettelon laatiminen

Kaupunkialueet ovat ihmisen toiminnan keskuksia, ja niihin vaikuttavat usein useat ilmastonmuutoksen vaarat samanaikaisesti. Sen vuoksi sopeutumistoimenpiteiden on katettava monenlaisia kysymyksiä, kuten teknologisia, tiedotuksellisia, organisatorisia, käyttäytymiseen liittyviä, ekosysteemipohjaisia ja sosioekonomisia kysymyksiä hallinnon eri tasoilla sekä alakohtaisesti että monialaisesti. Toimenpideluettelon laatiminen tarjoaa järjestelmällisen kokoelman mahdollisia sopeutumisvaihtoehtoja tiettyä kaupunkiympäristöä varten, ja niitä voidaan käyttää myöhemmässä arviointi- ja valintaprosessissa.

Sopeutumisvaihtoehtojen luetteloa laadittaessa on pohdittava kunnan sopeutumissuunnittelun kokonaisajattelua ja tavoitteita. Sopeutumisvaihtoehdoilla pyritään yleensä yhteen tai useampaan seuraavista:

• hyväksyä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja vastata riskeistä aiheutuvista tappioista (esim. merenpinnan noususta vetäytymisen hallinta),
• tappioiden korvaaminen jakamalla tai hajauttamalla riskit tai tappiot (esim. vakuutuksen avulla),
• Vältetään tai vähennetään altistumista ja/tai haavoittuvuutta ilmastoriskeille (esim. maankäytön suunnittelun, uusien tulvasuojausten rakentamisen tai käyttäytymisen, sijainnin tai toiminnan muuttamisen avulla).
• Hyödynnetään uusia mahdollisuuksia (esim. osallistumalla uuteen toimintaan tai muuttamalla käytäntöjä muuttuvien ilmasto-olosuhteiden hyödyntämiseksi).

Toinen tapa harkita sopeutumisvaihtoehtoja on miettiä, minkä tyyppisiä toimia voidaan toteuttaa. Nämä voivat olla:

1. "Pehmeät" sopeutumistoimenpiteet, mukaan lukien seuraavat:

• johtotehtävät (esim. joustavan työajan käyttöönotto helleaaltojen aikana),
• Strateginen (esim. uusien rakennusten tilaaminen ilmastokestävällä suunnittelulla osana suunniteltua kaupunkirakennusohjelmaa)
• Väliaikainen (esim. varjostuksen käyttö aurinkolämmön kasvun vähentämiseksi)

2. Tekninen / "harmaa" (esim. kunnostusrakennus; fyysisten tulvasuojausten parantaminen, viemärijärjestelmien kapasiteetin lisääminen),

3. Ekologinen / "vihreä" (esim. vihreän infrastruktuurin käyttöönotto tai laajentaminen hulevesien hallintaa tai mikroilmaston hillitsemistä varten).

Kunnat voivat myös keskittyä "sopeutumiskyvyn" lisäämiseen, mikä edellyttää ihmisten, viranomaisten ja toimialojen kyvyn kehittämistä vastata tehokkaasti ilmastonmuutokseen. Tähän sisältyvät toimet seuraavilla aloilla:

• tutkimustulosten saanti tai osallistuminen tutkimushankkeisiin;
• tutkimuksen tekeminen;
• seurantatiedot ja asiaankuuluvat tietolähteet;
• tietoisuuden lisääminen koulutuksen, kokemusten jakamisen ja koulutusaloitteiden avulla; ja
• Luodaan kannustava institutionaalinen kehys esimerkiksi seuraavasti:
  • standardien muuttaminen;
  • lainsäädännön muuttaminen;
  • paikallisten rahoitusmekanismien perustaminen;
  • hyvien toimintatapojen ohjeistaminen; ja
  • asianmukaisten politiikkojen, suunnitelmien ja strategioiden kehittäminen.

Toimenpiteitä koottaessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

• sellaisten toimenpiteiden valitseminen, joilla puututaan havaittuihin haavoittuvuuksiin;
• mukaan lukien myös muut kuin perinteiset ja innovatiiviset ratkaisut (toiminnan jatkaminen entiseen tapaan vaikeuttaa usein sopeutumista);
• varmistetaan erityyppisten vaihtoehtojen hyvä yhdistelmä (esim. tekniset – ei-tekniset vaihtoehdot);
• pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen lyhyen aikavälin poliittisten etujen edelle; ja
• poliitikkojen ja sidosryhmien kanssa käytävien lisäkeskustelujen ja paremman viestinnän helpottamiseksi suositellaan, että sopeutumisvaihtoehdot kuvataan tietosivuilla vaiheessa 4.1 kuvatun yhteisen rakenteen mukaisesti.

Sopeutumisvaihtoehtoja voidaan hakea kirjallisuuslähteistä ja tietokannoista, joita tarjoavat tieteelliset asiantuntijat ja tekniset konsultit, joita jakavat muiden osastojen ja viranomaisten kollegat, muiden kuntien edustajat tai joita saadaan muista lähteistä sidosryhmien osallistumisen kautta. Viime vuosina tutkijat, kaupunkiverkostot, kansalliset tai alueelliset viranomaiset tai sidosryhmäorganisaatiot ovat laatineet useita luetteloita sopeutumisvaihtoehdoista (ks. linkitetyt resurssit jäljempänä). Näiden luetteloiden olisi muodostettava perusta valinnoille, jotka sopivat kulloiseenkin kaupunkiympäristöön ja määriteltyihin sopeutumistavoitteisiin. Vaiheessa 3.2 esitetään esimerkkejä ja esimerkkejä jo toteutetuista sopeutumistoimista kaupunkialueilla.

On myös tunnustettava, että sopeutuminen ei aina edellytä täysin uusia toimia. Sopeutuminen tarkoittaa usein sellaisten toimien harkitsemista ja mukauttamista, joita kaupungin kestävä kehitys joka tapauksessa edellyttäisi, tai sopeutumisen valtavirtaistamista voimassa olevaan tai uuteen lainsäädäntöön, normeihin ja suunnitelmiin (esim. EU:n tulvadirektiivin mukaiset tulvariskien hallintasuunnitelmat). Kaupungeilla on jo käytössään monia välineitä, joilla ne voivat mukauttaa toimintaansa, esimerkiksi vaihtoehtoja, joilla hyödynnetään nykyistä työtä katastrofiriskin vähentämiseksi, tai nykyisiä resurssien ja infrastruktuurin hallintajärjestelyjä ja -suunnitelmia (ks. myös vaihe 2.6).