4.2 Sopeutumistoimenpiteiden kustannus-hyötyanalyysin tekeminen

4.2 Sopeutumistoimenpiteiden kustannus-hyötyanalyysin tekeminen

Kustannusten ja hyötyjen analysointi voi merkittävästi auttaa päätöksentekijöitä laatimaan parhaan strategian niukkojen taloudellisten resurssien käyttämiseksi tehokkaimpaan sopeutumistapaan ja auttaa priorisoimaan investointeja ja aikasietokykyä. Hallitukset ja yksityisen sektorin organisaatiot käyttävät usein kustannus-hyötyarvioita arvioidakseen tietyn toimen tai investoinnin toivottavuutta. Analyysi voi auttaa ennustamaan, ovatko toimenpiteen hyödyt suuremmat kuin sen kustannukset ja verrattuna muihin vaihtoehtoihin (eli sen avulla voidaan asettaa vaihtoehtoiset toimenpiteet paremmuusjärjestykseen kustannus-hyötysuhteen perusteella).

Sopeutumiskustannuksilla tarkoitetaan sopeutumistoimenpiteiden suunnittelusta, valmistelusta, helpottamisesta ja toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, siirtymäkustannukset mukaan luettuina, ja hyötyjä ovat vältetyt vahinkokustannukset tai sopeutumistoimenpiteiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon seurauksena kertyneet hyödyt. Koska lähes millään sopeutumistoimella ei voida täysin poistaa ilmastonmuutoksen vaikutusta ja siihen liittyvää riskiä, on otettava huomioon myös jäännösriskin kustannukset (sopeutumistoimen toteuttamisen jälkeen jäljellä olevat vaikutukset).

Sopeutumisvaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä voidaan arvioida suppeammin, kun otetaan huomioon vain taloudelliset talousarviokustannukset ja -hyödyt, tai kattavammin, kun otetaan huomioon paikalliselle taloudelle aiheutuvat laajemmat kustannukset ja hyödyt. Kustannus-hyötyarviointeihin voidaan sisällyttää myös sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä kustannuksia ja hyötyjä. Sopeutumisvaihtoehtojen arvioinnissa on erityisen tärkeää ottaa huomioon muut kuin markkinakustannukset ja -hyödyt, jotta voidaan ottaa realistisesti huomioon kaikki hyödyt ja kustannukset, vaikka niitä on vaikeampi ilmaista rahassa.

Sopeutumisvaihtoehtojen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi on olemassa useita lähestymistapoja. Kolme yleisesti käytettyä menetelmää ovat:

• Kustannus-hyötyanalyysi (CBA)
• Kustannus-tehokkuusanalyysi (CEA)
• Monikriteerianalyysi (MCA)

Kustannus-hyötyanalyysi sisältää yleensä seuraavat vaiheet:

1. Määritellään sopeutumistavoite ja yksilöidään vastaavat arvioitavat sopeutumisvaihtoehdot
2. Määritellään perustaso, jotta voidaan tehdä arviointeja, joissa verrataan skenaarioita, joissa on tietty sopeutumistoimi, ja skenaarioita, joissa ei ole tällaista toimea.
3. Ilmoitetaan kaikki kustannukset ja hyödyt tietyllä aikavälillä, yleensä sopeutumistoimenpiteen kesto tai ilmastovaikutusskenaarioiden aikahorisontti.
4. Määritä kustannuksille rahallinen arvo: Kustannuksiin sisältyvät tarvittavien fyysisten resurssien kustannukset, hankkeen kaikkiin vaiheisiin osallistuvan henkilöstön kustannukset sekä mahdolliset mitattavissa olevat sosiaaliset, ympäristöön liittyvät tai taloudelliset haitat. Tulevaisuudessa syntyvät kustannukset diskontataan nykyarvoon (nykyarvoon) diskonttauskoron avulla.
5. Määritä hyötyjen rahallinen arvo: Hyötyjen kvantifiointi voi olla yksinkertaisempaa. Hyötyjen tarkka ennustaminen on usein vaikeampaa erityisesti uusien innovatiivisten vaihtoehtojen osalta. Toiseksi taloudellisten hyötyjen lisäksi toimenpiteeseen liittyy usein aineettomia tai pehmeitä hyötyjä. On kuitenkin olemassa useita menetelmiä, jotka mahdollistavat kvantifioinnin - katso lisätietoja jäljempänä olevista resursseista. Myös määrälliset hyödyt on diskontattava nykyisiin arvoihin.
6. Kustannusten ja hyötyjen vertailu: Lopuksi verrataan kustannusten arvoa hyötyjen arvoon ja käytetään tätä analyysia toimintatavan määrittämiseen. Tätä varten lasketaan kokonaiskustannukset ja kokonaishyödyt ja verrataan näitä kahta arvoa sen määrittämiseksi, ovatko hyödyt suuremmat kuin kustannukset (nettonykyarvon määrittäminen). On myös tärkeää ottaa huomioon takaisinmaksuaika - kuinka kauan kestää saavuttaa kannattavuusraja, jossa hyödyt ovat maksaneet kustannukset takaisin.

Kustannus-hyötyanalyysin rajoitus on se, että se edellyttää kaikkien hyötyjen mittaamista ja ilmaisemista rahassa, mikä on usein joko vaikeaa saavuttaa tai sitä pidetään moraalisesti kyseenalaisena (esim. rahallisen arvon antaminen ihmishengille tai tulevien hyötyjen diskonttaaminen). Kahta muuta menetelmää, CEA:ta ja MCA:ta, voidaan käyttää joidenkin näiden ongelmien ratkaisemiseen.

Kustannustehokkuusanalyysin avulla määritetään edullisin tapa saavuttaa erityinen sopeutumistavoite. Vaikka toimenpiteiden kustannukset on laskettava rahassa, hyödyt voidaan ilmaista millä tahansa muulla määrällisellä mittarilla, jota voidaan verrata tavoitearvoon. Esimerkiksi jos tavoitteena on vähentää lämpöön liittyvien kuolemantapausten määrää, kutakin vaihtoehtoa arvioidaan sen perusteella, miten ne voivat vähentää lämpöön liittyvää kuolleisuutta (vältettyjen kuolemantapausten määrä ja prosentuaalinen väheneminen lähtötilanteeseen verrattuna), minkä jälkeen verrataan sen kustannuksia. CEA jättää yleensä huomiotta sosiaaliset näkökohdat, täytäntöönpanon toteutettavuuden tai sivuhyödyt, joita on arvioitava rinnakkain.

Resurssit ja tiedot muista menetelmistä ja välineistä esitetään jäljempänä.

Monikriteerianalyysissä (Multi-Criteria Analysis, MCA) yhdistetään erilaisia arviointiperusteita (taloudellisia ja muita kuin taloudellisia, rahallisesti ilmaistuja tai muuten määrällisesti ilmaistuja) ja prioriteetteja eri kriteereihin nähden (koska eri sidosryhmillä voi olla erilaisia mieltymyksiä hankkeen tulosten, hyötyjen ja vaikutusten suhteen yhdessä yhteisessä kehyksessä, jotta saadaan aikaan sopeutumisvaihtoehtojen pisteytys ja suhteellinen paremmuusjärjestys ja yhdistetään yleisesti kustannus-hyötyanalyysin tai kustannus-hyötyanalyysin tulokset. Lisätietoja MCA:sta on vaiheessa 4.3.