Peltometsätalous

Peltometsätalousjärjestelmienonnistunut täytäntöönpano edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmäorganisaatioiden osallistumista. Sidosryhmien on osallistuttava tutkimus- ja laajennusohjelmiin sen varmistamiseksi, että ohjelmat ovat merkityksellisiä, sovellettavia ja käytännöllisiä. Usean sidosryhmän foorumeilla ja ministeriöiden välisissä kokouksissa olisi koordinoitava peltometsätalouden kehittämistä koskevaa lähestymistapaa ja luotava synergioita eri alojen välille. Peltometsätalousstrategioihin puuttuminen tuo paikallishallinnon lähemmäs hallinnon päätöksentekotasoa. Yhdennetty maankäytön suunnittelu sidosryhmiin perustuvien osallistavien lähestymistapojen avulla voi tarjota alojen välisiä koordinointi- ja neuvottelufoorumeita. Maatalousvirastoille olisi annettava monialainen koordinointi, koska peltometsäviljelyä harjoitetaan pääasiassa maatiloilla. Peltometsätalouden olisi myös tuotava yhteen kaupunki- ja maaseutualueet (alueellinen lähestymistapa) ja edistettävä monitoiminnallista tuotantojärjestelmää (maisemaan perustuva lähestymistapa). 

Peltometsätalouden verkosto (European Agroforestry Federation,EURAF) toimii Euroopassa, ja siihen kuuluu noin 280 jäsentä 20:stä Euroopan maasta. Se edistää peltometsäviljelykäytäntöjen käyttöönottoa kaikkialla Euroopassa ja ylläpitää verkkosivustoa, jolla jaetaan peltometsäviljelyä koskevia tietoja, tieteellisiä tuloksia ja toimintapoliittisia kysymyksiä. Se järjestää myös puolivuosittain konferenssin ja osallistuu suuriin tutkimushankkeisiin.

Peltometsätalouden kehittämistä edistävääjulkista politiikkaa olisi pidettävä joukkona toimia ja välineitä, joilla luodaan suotuisat olosuhteet tällaisten järjestelmien kehittämiselle. Näissä politiikoissa sidosryhmien panos, tiedon saatavuus, asianmukainen teknologia ja neuvontapalvelut, yksityiset ja julkiset kumppanuudet sekä ympäristöpalveluista ja hyvästä hallintotavasta saatavat palkkiot ovat tärkeämpiä kuin itse asetus. Politiikoilla ja valtion toimilla olisi edistettävä lyhyen ja pitkän aikavälin hyötyjä ja luotava suotuisat olosuhteet peltometsätalousjärjestelmien kehittämiselle. 

Peltometsätaloudella on haasteita, kuten epäsuotuisat poliittiset kannustimet, riittämätön tietämyksen levittäminen, oikeudelliset rajoitteet ja heikko koordinointi niiden eri alojen välillä, joita se edistää. Sitä ei ole otettu riittävästi huomioon kansallisessa päätöksenteossa, maankäytön suunnittelussa ja maaseudun kehittämisohjelmissa. Näin ollen sen mahdollista vaikutusta talouteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin ei ole vielä täysin tunnustettu tai hyödynnetty, eikä odotettuja tuloksia ole vielä saavutettu. 

Mahdollisia rajoittavia tekijöitä olivat hallinnollinen rasitus ja metsänomistusrakenne, joihin voitaisiin puuttua lisäämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja edistämistä jäsenvaltioissa ja niiden sisällä. YMP:n puitteissa on suunniteltu yli 25 toimenpidettä, joilla tehostetaan viittä harkittua peltometsäviljelykäytäntöä (silvopastoraali, metsänhoito, rantapuskurikaistat ja kotipuutarhat), mutta peltometsäviljelyn täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen monimutkaisuus ja YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin välisen johdonmukaisuuden puute eivät tue peltometsäviljelytoimintaa. Peltometsäviljelyn täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä olisi sen vuoksi yksinkertaistettava. 

Peltometsätalousjärjestelmät ovat pitkän aikavälin investointi. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin puut kypsyvät ja tarjoavat odotetut toiminnot ja hyödyt, mikä tarkoittaa, että peltometsätalousjärjestelmien kannattavuus edellyttää useita vuosia. Samaan aikaan viljelijät voivat kärsiä joitakin alkuvaiheen nettotulojen menetyksiä ennen kuin he hyötyvät investoinneistaan, mikä voi vähentää heidän halukkuuttaan investoida peltometsätalouteen. Keskipitkän aikavälin hyödyt ovat kuitenkin merkityksellisiä ja voivat kannustaa peltometsäviljelyn täytäntöönpanoon. 

Monilla viljelijöillä ei myöskään ole riittävästi tietoa peltometsäviljelystä, ja tämän lähestymistavan edistämiseksi YMP:n avulla tarvitaan koulutusohjelmia. Sen vuoksi peltometsäviljelyn sisällyttäminen koulu- ja korkeakouluopetukseen on olennaisen tärkeää, jotta tulevat viljelijät ja loppukäyttäjät olisivat tietoisia tämän käytännön monista eduista. 

Puiden, viljelykasvien ja karjanyhdistelmä vähentää ympäristöriskejä, auttaa luomaan pysyvän maaperän suojan eroosiota vastaan, minimoi tulvien aiheuttamat vahingot ja parantaa veden varastointia ja lisää tuottavuutta. Lisäksi puut tuovat ravinteita syvemmistä maaperäkerroksista tai palkokasvien tapauksessa typen sitomisen kautta, mikä voi muuttaa lehtien pentueen viljelykasvien lannoitteeksi. Tarkempia tietoja peltometsäviljelystä: 

• auttaa suojelemaan ja ylläpitämään maatalouden tuotantokapasiteettia; 
• lisää maatalouden tuottavuutta, koska puu- ja viljelyjärjestelmien yhdistäminen voi johtaa resurssien, kuten auringon säteilyn tai veden, tehokkaampaan talteenottoon ja vähentää ulkoisten tuotantopanosten, kuten lannoitteiden tai torjunta-aineiden, tarvetta; 
• monipuolistaa maataloustuotteita, mikä voi lisätä taloudellista voittoa tuottamalla vuosittaisia ja kausittaisia tuloja useista tuotoksista ja vähentämällä yhden hyödykkeen tuottamiseen liittyviä riskejä; 
• parantaa maaperän ja veden laatua, vähentää (tuulen) eroosiota ja ehkäisee tulvien aiheuttamia vahinkoja; 
• vähentää alttiutta korkeille lämpötiloille, koska puut tarjoavat suojaa viljelykasveille ja vähentävät niihin liittyviä vahinkoja; 

• parantaa biologista monimuotoisuutta luomalla monipuolisen elinympäristön, jossa luonnonvaraiset eläin- ja kasvilajit voivat elää; 
• toimii tuhoojien torjumiseksi, pölytyksen tehostamiseksi ja maan säilyttämiseksi tulevaa sukupolvea varten; 
• tarjoaa virkistysmahdollisuuksia – kuten ratsastusta, maastopyöräilyä, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien tarkkailua ja maaseutumatkailua – jotka hyödyttävät suurta yleisöä, monipuolistavat maanomistajien tuloja ja lisäävät maiseman monimuotoisuutta ja houkuttelevuutta; 
• lisää hiilen sitomista pysyvään/vuotuiseen kasvintuotantoon, maaperään ja maisemaan, mikä on ristiriidassa ilmastonmuutoksen kanssa; 

YMP:stä tuetaan taloudellisesti peltometsäviljelyä. Viljelijät voivat saada peltometsätalouden hehtaarikohtaista suoraa tukea sekä tukea peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen tai ylläpitämiseen YMP:n maaseudun kehittämistä koskevan toimintalohkon puitteissa. Kolme tukikelpoista maatyyppiä, joille myönnetään varoja YMP:n kautta (ensimmäinen pilari), ovat peltoala (jonka puutiheys on alle 100 puuta hehtaarilla), pysyvä nurmi (tai pysyvä laidun) ja monivuotiset viljelykasvit. Toisen pilarin toimenpiteellä 8.26 tuetaan peltometsätalousjärjestelmien perustamista ja ylläpitoa, ja sillä katetaan perustamiskustannukset (enintään 80 prosenttia) ja ylläpitokustannukset viiden vuoden vuosipalkkiolla. Peltometsätalouteen siirtymiseen liittyy merkittäviä kustannuksia, jotka vievät aikaa ja joita on tuettava. 

Peltometsätalousjärjestelmien edut jätettiin huomiotta 1900-luvun lopulla. Monitoiminnallista maankäyttöä koskevat lukuisat oikeudelliset rajoitukset ja monimutkaiset verotuskehykset ovat myös rajoittaneet peltometsätalouden kehittämistä vuosien mittaan. Vuosina 2001–2010 kaikista peltometsätalousjärjestelmistä tuli asteittain tukikelpoisia yhteisellä maatalouspolitiikallakäyttöön otetuilla tukijärjestelmillä. Nyt kaikki maatalousmaat ovat tukikelpoisia puuston peittoasteesta riippumatta, lukuun ottamatta metsiä ja muuhun kuin maataloustuotantoon käytettyjä maita. Peltometsätalous on tukikelpoinen myös vuoden 2020 jälkeisen YMP:n ensimmäisessä ja toisessa pilarissa (2021–2027), joissa keskitytään ympäristö- ja ilmastopalveluihin, joissa peltometsäviljelyllä voisi olla keskeinen rooli tulevan YMP:n vihreässä arkkitehtuurissa. Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten ja missä määrin ne haluavat tukea peltometsätaloutta strategisilla suunnitelmillaan. 

Peltometsätalous on myös osa uuden vihreän kehityksen ohjelman poliittistakehystä, johon kuuluvat sekäPellolta pöytään -strategiaettä vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia,joiden olisi toimittava rinnakkain uuden YMP:n kanssa peltometsätalouskäytäntöjen täytäntöönpanon tukemiseksi. 

Peltometsätalouskäytäntöjen täytäntöönpanoaika on yleensä noin muutama vuosi. Se riippuu kuitenkin suuresti peltometsätalouttakoskevan tiedon levittämisentasosta, alueenpolitiikoista ja valtion toimista sekä sidosryhmien osallistumisen asteesta.  

Peltometsätalous on pitkän aikavälin sopeutumistoimenpide, ja senelinkaarion yleensä pitkä(vuosikymmeniä).