Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ja -järjestelmien monipuolistaminen

Kalastuksen ja vesiviljelyn monipuolistamisella tarkoitetaan tuotantotoiminnan huomattavaa muutosta, jolla vastataan muutoksiin kalakantojen saatavuudessa (kalastuksessa) ja/tai ilmasto- ja muista haasteista johtuviin muutoksiin merijärjestelmän ympäristön tilassa. Monipuolistamisstrategioihin kuuluu siirtyminen vaihtoehtoisiin lajeihin tai vesiviljelyn tapauksessa uusiin geneettisiin kantoihin sekä hoitokäytäntöihin, jotka soveltuvat paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin. Sopeutumisprosessiin voi sisältyä myös aloitteita, joilla monipuolistetaan (väliaikaisia tai pysyviä) yrityksiä alan ulkopuolella ja kehitetään uusia kalastukseen liittyviä toimintoja (esim. ekomatkailu kalastusalusten kanssa), jotka voivat tarjota toimijoille täydentäviä tulonlähteitä. Monipuolistaminen on prosessi, jonka toteuttavat yksittäiset paikalliset tuottajat tai paremminkin tuottajien verkostot ja yhteenliittymät, joilla on paremmat liiketoimintavalmiudet ja jotka hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä muiden asiaan liittyvien yritysten (esim. markkinat, matkailu) kanssa ja viranomaisten tuesta.

Kalastuksen osalta toimiin kuuluvat pyydysten mukauttaminen (uudet kestävät pyydykset tai joustavat pyydykset, joilla voidaan pyytää eri lajeja ja jotka soveltuvat paremmin muuttuviin olosuhteisiin erilaisissa ympäristöissä) ja sellaisten alusten mukauttaminen, jotka voivat harjoittaa kalavarojen pyyntiä eri paikoissa, sekä kalastajien liikkuvuuden lisääminen kalakantojen levinneisyyden muuttuessa valtamerten olosuhteiden muuttuessa.

Vesiviljelyn osalta viljeltyjen lajien ja/tai eri geneettisten kantojen muutokset voivat osaltaan vähentää alan alttiutta ilmastonmuutokselle ja siirtyä kohti ilmastonmuutoksen kestävämpiä organismeja, jotka kasvavat paremmin muuttuneissa olosuhteissa. Esimerkiksi suolainen tunkeutuminen ja myrskypiikit suosivat murtovesi- ja euryhaliinilajien viljelyä, kun taas korkeat veden lämpötilat ja sameus voisivat suosia lajeja, jotka sietävät alhaisia liuenneita happitasoja. Muita vesiviljelykäytäntöjen muutoksia on edistetty yhä enemmän vesiviljelytuotannon ympäristönsuojelun tason, tuottavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen myös silloin, kun ilmastonmuutosta ei ole nimenomaisesti sisällytetty tärkeimpiin tekijöihin. Esimerkkeinä voidaan mainita kiertovesiviljelyjärjestelmät, integroitu multitrofinen vesiviljely ja avomerellä harjoitettava vesiviljely, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia käyttää uusia lajeja tai kantoja vesiviljelyssä. Vesiviljelyn riskiperusteinen kaavoittaminen ja sijoittaminen, mukaan lukien ilmaston vaihtelusta ja muutoksesta aiheutuvat riskit, voi tukea monipuolistamista aina, kun uusia tuotantoalueita tutkitaan, ja välttää taloudellisia tappioita valinnoista, joissa ei oteta asianmukaisesti huomioon kaikkia huolenaiheita ja riskejä. Vesiviljelyn monipuolistaminen oli aiheena Roomassa kesäkuussa 2016 pidetyssä FAO:n teknisessä työpajassa, jossa korostettiin sen roolia selviytymiskyvyn varmistamisessa muuttuvassa ilmastossa ja muissa ulkoisissa tekijöissä ja lisättiin vesiviljelyjärjestelmiin taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vakuutuksia.

On erittäin tärkeää, että monipuolistamistoimet eivät lisää pyyntiponnistusta ja että ne ovat johdonmukaisia yhteisessä kalastuspolitiikassa asetettujen tavoitteiden kanssa, joilla pyritään kestävään kalastukseen sekä kalakantojen ja meren luonnonvarojen säilyttämiseen. Joka tapauksessa pyydystettyjen tai viljeltyjen lajien monipuolistamisessa olisi noudatettava ekosysteemien terveyttä, bioturvallisuutta ja bioturvaamista koskevia tieteellisiä arviointeja sekä kattavia taloudellisia ja sosiaalisia tutkimuksia. Tuotteiden ja järjestelmien monipuolistaminen ei myöskään saa johtaa alan suurempaan haavoittuvuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä hyötyjen saavuttamiseksi lyhyellä aikavälillä. Kestämättömät käytännöt, kuten kestävyysrajat ylittävä kalastus tai uusi sijainti ilman kestävyystakeita tai ilman kestäviä pyydyksiä, ovat esimerkkejä sopeutumishäiriöistä, joilla vastataan ilmaston ja muiden muutosten aiheuttamiin haasteisiin ja joilla on pitkän aikavälin haitallisia vaikutuksia kantoihin ja meriekosysteemeihin.

Vesiviljely- ja kalastustuotteiden monipuolistaminen edellyttää myös sellaisten markkinoiden monipuolistamista, joiden olisi mukauduttava ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tässä yhteydessä toimiin sisältyy toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään kuluttajien käsitystä kestävällä tuotemerkillä varustetuista kalastustuotteista ja muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä. Vaihtoehtoisten lajien kuluttajakysyntää olisi kannustettava ja uusien lajien saaliiden myyntiä olisi edistettävä, kuten myös Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun ClimeFish-kalastuksen (esim. Adrianmeren kalastus, Skotlannin länsipuolisen alueen kalastus) yhteydessä kehitetyissätapaustutkimuksissa on käynyt ilmi.

Siirtyminen kalastuksesta kestävään vesiviljelyyn, siirtyminen merituotannosta sisävesituotantoon ja täydentävän taloudellisen toiminnan kehittäminen kalastukseen ja vesiviljelyyn (esim. matkailuun liittyvät aloitteet, joissa käytetään kalastusaluksia) ovat muita esimerkkejä alan ulkopuolisesta monipuolistamisesta, kalakantoihin kohdistuvan paineen lieventämisestä ja siirtymisestä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin, jotka perustuvat vähemmän haavoittuviin resursseihin. Tältä osin Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun Muses-hankkeen tulokset, joiden tarkoituksena oli tutkia monikäyttömahdollisuuksia Euroopan merillä, osoittavat useita esimerkkejä kalastuksen monipuolistamisesta ekomatkailuun liittyviin toimintoihin, kalastuspaineen vähentämisen edistämisestä, kestävien kalastuskäytäntöjen edistämisestä ja täydentävien tulonlähteiden tarjoamisesta kalastajille.