Kalastuksen ja vesiviljelyn monipuolistaminen

Kalastuksen ja vesiviljelyn monipuolistamisella tarkoitetaan tuotantotoiminnan merkittävää muutosta, jolla vastataan (kalastuksen) kalakantojen saatavuudessa ja/tai merijärjestelmän ympäristön tilassa tapahtuviin muutoksiin, jotka johtuvat ilmastollisista ja muista haasteista. Monipuolistamisstrategioihin kuuluu siirtyminen vaihtoehtoisiin lajeihin tai vesiviljelyn tapauksessa uusiin geneettisiin kantoihin sekä hoitokäytäntöihin, jotka soveltuvat paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin. Sopeutumisprosessiin voi sisältyä myös (tilapäisiä tai pysyviä) aloitteita liiketoiminnan monipuolistamiseksi alan ulkopuolella. Tähän sisältyy sellaisten uusien kalastukseen liittyvien toimintojen kehittäminen (esim. ekomatkailu kalastusalusten kanssa), jotka tarjoavat toimijoille täydentäviä tulonlähteitä, sekä ympäristönsuojelua tukevat aloitteet (esim. suojeltujen merialueiden yhteishoito). Muita mahdollisuuksia ovat siirtyminen kalastuksesta vesiviljelyyn tai siirtyminen merivesiviljelystä sisävesivesiviljelyyn. Monipuolistaminen on prosessi, jonka toteuttavat yksittäiset paikalliset tuottajat tai paremminkin verkostot ja tuottajajärjestöt, joilla on paremmat yrittäjävalmiudet ja jotka hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä muiden asiaan liittyvien yritysten (esim. markkinoiden ja matkailun) kanssa ja viranomaisten tuesta.

Kalastuksen osalta toimiin kuuluvat pyydysten mukauttaminen (uudet kestävät pyydykset tai joustavat pyydykset, joilla voidaan pyytää eri lajeja, jotka soveltuvat paremmin muuttuneisiin olosuhteisiin, eri ympäristöissä) ja sellaisten alusten mukauttaminen, jotka voivat harjoittaa kalavaroja eri paikoissa, mikä lisää kalastajien liikkuvuutta kalakantojen levinneisyyden muuttuessa valtameriolosuhteiden muuttuessa.

Vesiviljelyssä viljeltyjen lajien ja/tai erilaisten geneettisten kantojen muutokset voivat osaltaan vähentää alan alttiutta ilmastonmuutokselle ja siirtyä kohti ilmaston kannalta kestävämpiä organismeja, jotka kasvavat paremmin muuttuneissa olosuhteissa. Esimerkiksi suolaiset tunkeutumiset ja myrskyt suosivat murtovesi- ja euryhaliinilajien viljelyä, kun taas korkeat veden lämpötilat ja sameus voisivat suosia lajeja, jotka sietävät alhaisia liuenneita happitasoja. Muita vesiviljelykäytäntöjen muutoksia on edistetty yhä enemmän vesiviljelytuotannon ympäristönsuojelun tason, tuottavuuden ja kannattavuuden parantamiseksi, mikä on vaikuttanut myönteisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen myös silloin, kun ilmastonmuutosta ei ole nimenomaisesti sisällytetty tärkeimpiin tekijöihin. Esimerkkeinä voidaan mainita kiertovesiviljelyjärjestelmät, integroitu multitrofinen vesiviljely ja avomerellä tapahtuva vesiviljely, jotka tarjoavat lisämahdollisuuksia uusien lajien tai kantojen käyttöön vesiviljelyssä. Riskiperusteinen vyöhykejako ja vesiviljelyn sijoittaminen, mukaan lukien ilmaston vaihtelusta ja muutoksesta aiheutuvat riskit, voivat tukea monipuolistamista aina, kun tutkitaan uusia tuotantoalueita, välttäen taloudellisia menetyksiä valinnoista, joissa ei oteta asianmukaisesti huomioon kaikkia huolenaiheita ja riskejä. Vesiviljelyn monipuolistaminen oli osa Roomassa kesäkuussa 2016 pidettyä FAO:n teknistä työpajaa, jossa korostettiin sen roolia muuttuvan ilmaston ja muiden ulkoisten tekijöiden sietokyvyn parantamisessa lisäämällä vesiviljelyjärjestelmiin taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vakuutuksia.

On erittäin tärkeää, että monipuolistamistoimet eivät lisää pyyntiponnistusta ja että ne ovat johdonmukaisia yhteisessä kalastuspolitiikassa asetettujen tavoitteiden kanssa, joilla pyritään kestävään kalastukseen sekä kalakantojen ja merten luonnonvarojen säilyttämiseen. Pyydettyjen tai viljeltyjen lajien monipuolistamisessa olisi joka tapauksessa noudatettava ekosysteemien terveyttä, bioturvallisuutta ja bioturvaamista koskevia tieteeseen perustuvia arviointeja sekä kattavia taloudellisia ja sosiaalisia tutkimuksia. Tuotteiden ja järjestelmien monipuolistaminen ei myöskään saa lisätä alan haavoittuvuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jotta siitä saataisiin hyötyä lyhyellä aikavälillä. Kestämättömät käytännöt, kuten kestävyysrajat ylittävä kalastus tai kalastus uudessa paikassa ilman kestävyystakeita tai ilman kestäviä pyydyksiä, ovat esimerkkejä huonosta sopeutumisesta ilmaston ja muiden muutosten aiheuttamiin haasteisiin, millä on pitkän aikavälin haitallisia vaikutuksia kantoihin ja meriekosysteemeihin.

Vesiviljely- ja kalastustuotteiden monipuolistaminen edellyttää myös markkinoiden monipuolistamista, jota olisi mukautettava ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tässä yhteydessä toimiin sisältyy toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään kuluttajien käsitystä kestävän kehityksen tuotemerkillä varustetuista kalastustuotteista ja muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä. Vaihtoehtoisten lajien kysyntää kuluttajien keskuudessa olisi kannustettava ja uusien lajien saaliiden myyntiä edistettävä, kuten myös Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun ClimeFishin puitteissa laadituissa tapaustutkimuksissa (esim. Adrianmeren kalastus, Skotlannin länsipuolisen alueen kalastus) on saatu.

Kaikkien tähän vaihtoehtoon sisältyvien monipuolistamistoimien pitäisi osaltaan lievittää liikakalastettuihin kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja tukea siirtymistä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin, jotka perustuvat vähemmän haavoittuviin luonnonvaroihin. Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun Muses-hankkeen tulokset, joissa pyrittiin tutkimaan monikäyttömahdollisuuksia Euroopan merillä, osoittavat useita esimerkkejä kalastuksen monipuolistamisesta ekomatkailuun liittyvään toimintaan, kalastuspaineen vähentämisestä, kestävien kalastuskäytäntöjen edistämisestä ja täydentävien tulolähteiden tarjoamisesta kalastajille.

Kalastajat ja vesiviljelyalan toimijat, erityisesti osuustoiminnallisiin yhdistyksiin klusteroituneet, ovat monipuolistamisen tärkeimpiä toimijoita, jotka voivat hyötyä myös muusta kaupallisesta liiketoiminnasta (jalostusteollisuus, markkinointiorganisaatiot) ja kuluttajajärjestöistä yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaisilla, kuten päätöksentekijöillä ja sääntelyviranomaisilla, jotka panevat paikallisesti täytäntöön EU:n ja kansallisia politiikkoja ja myöntävät toimilupia uusille toiminnoille, voi olla merkittävä rooli monipuolistamisprosessin mahdollistamisessa ja joustavoittamisessa.

Eri lajien ja/tai eri elinympäristöjen pyyntiin mukautettujen pyydysten ja alusten käyttöönotto voi edellyttää suurempia aluksia pidempiä matkoja varten ja merkittäviä investointeja pyydysten kehittämiseen. Pidemmät matkat ja pidempi merellä vietetty aika merkitsevät myös korkeampia polttoainekustannuksia ja miehistön palkkoja sekä suurempaa altistumista riskeille. Tässä yhteydessä olisi kehitettävä uusia käytäntöjä ottaen huomioon yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistetut kestävyysperiaatteet, eivätkä ne saisi johtaa kalakantojen liikakalastukseen.

Pääoman saanti ja uusien alusten kustannukset ovat kriittinen kysymys erityisesti pienille yrityksille, kun taas pitkälle erikoistuneiden alusten, kuten puomitroolarien, ei ole edes mahdollista vaihtaa pyydyksiä. Lisäksi kalastusalueiden muuttaminen voi viedä aluksia muiden maiden vesille, mikä edellyttää kalastussopimuksia ja valtioiden rajat ylittävää hallinnointia kiintiöiden jakamiseksi.

Vesiviljelyn osalta uusien lajien viljelytekniikoiden kehittämisen kustannukset ja näiden lajien markkinoille saattamiseen tarvittava aika ovat merkittäviä rajoitteita sekä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia rajoituksia, jotka haittaavat muutoksia ja joustavuutta.

Yleisesti ottaen tutkimuksen kehittäminen ja teknologiset innovaatiot, joita myös julkiset investoinnit edistävät, voivat auttaa löytämään vaihtoehtoisia lajeja, ilmastonmuutokseen sopeutuvia kantoja ja uusia viljely- tai sadonkorjuujärjestelmiä, jotka vähentävät alttiutta ilmastonmuutokselle. Vesiviljelyn monipuolistamisessa erityisesti uuteen tuotantoteknologiaan ja uusille maantieteellisille alueille keskeisiä menestystekijöitä ovat soveltuva lainsäädäntö ja mahdollisesti kannustimet, jotka kannustavat teknologian kehittämiseen ja liiketoiminnan muutoksiin.

Tiedotuskampanjat ja valistustoimet voivat auttaa muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä ja avaamaan markkinoita uusille lajeille. Kalastajille ja vesiviljelyalan toimijoille suunnatuilla koulutusaloitteilla voidaan myös edistää monipuolistamisprosessia ja edistää uusia liiketoimintamahdollisuuksia, myös matkailuun liittyviä.

Kustannuksia koskevat tiedot puuttuvat yleisesti nykyisistä sopeutumisesimerkeistä, kun otetaan myös huomioon, että on vain vähän näyttöä monipuolistamisaloitteista, joita tällä hetkellä käytetään ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kustannusten odotetaan olevan hyvin vaihtelevia, kun otetaan huomioon tähän mukautusvaihtoehtoon sisältyvät erilaiset monipuolistamismahdollisuudet. Tuotteiden ja järjestelmien muuttamiseen liittyvät investointikustannukset on ilmoitettu sopeutumisen suuriksi rajoitteiksi erityisesti pienille yrityksille.

Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) tuetaan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa Euroopan kalastus- ja vesiviljelyalaa kohti kestävämpiä kalastuskäytäntöjä ja rannikkoyhteisöjä niiden talouksien monipuolistamisessa. Vaikka EMKVR:llä ei ole erityistä yhteyttä ilmastonmuutokseen, sillä tuetaan (EMKVR-asetuksen painopisteen 3 mukaisesti) paikallisyhteisöjen monipuolistamiseen tähtääviä yhteisölähtöisiä paikallisia kehittämisstrategioita (30 artikla). Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan periaatteista ja suosituksista ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien näkökohtien sisällyttämiseksi EMKR:n toimenpideohjelmiin (SWD(2013) 299 final) mukaan tämä voi vähentää kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja luoda yrityksiä, jotka kestävät nykyisiä ja ennustettuja ilmasto-olosuhteiden muutoksia.

Usein puuttuvat tiedot sopeutumisstrategioihin liittyvistä aikarajoista ja kalastus- ja vesiviljelyalan menestyksen arvioinneista. Sopeutumisajan arvioimiseksi tarvitaan lisää tutkimusta. Aika riippuu myös erityyppisistä toimista ja vaihtelee suunnitelluista sopeutumistoimista (johon sisältyy hallintoa, lainsäädäntöä ja politiikkaa koskevia muutoksia) ja reaktiivisesta sopeutumisesta, mukaan lukien kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmien autonominen parantaminen ilmaston vaihtelevuuden vuoksi.