Leijonakalan hyökkäyksen estäminen Kyproksella varhaisen reagoinnin ja kohdennetun poistamisen avulla

Itäinen Välimeri on merten haitallisten vieraslajien keskus. Useimmat ovat indopasifisia lajeja, jotka saapuvat Suezin kanavan kautta. Niistä leijonakalaa on raportoitu useilla Välimeren alueilla, erityisesti vuoden 2012 jälkeen. Leijonakaloja on hälyttävän runsaasti Kyproksen ympärillä. Kypros on yksi ensimmäisistä EU:n jäsenvaltioista, joihin lessepsiläinen muuttoliike vaikuttaa. Meren eliölajit liikkuvat Suezin kanavan yli Punaiseltamereltä Välimerelle. Lionfish keskittyy Kyproksen saaren itäiselle, lämpimälle puolelle Cape Grecon ympärille. Leijonakalan mahdolliset uhat Välimerellä tunnustettiin vuonna 2014 toteutetussa EU:n horisonttikartoitusaloitteessa, jossa leijonakala luokiteltiin toiseksi 95 uuden tai kehittymässä olevan haitallisen vieraslajin luettelossa, joka olisi asetettava etusijalle niiden mahdolliseksi sisällyttämiseksi unionin luetteloon asetuksen (EU) 2016/1141 (ENV.B.2/ETU/2014/0016)mukaisesti.

Nykyisissä ilmasto- ja merilämpötiloissa kaikki eteläisen Välimeren alueet tarjoavat potentiaalisen elinympäristön leijonakalalle, ja ne leviävät erittäin todennäköisesti edelleen toukkien leviämisen ja aktiivisen aikuisten liikkumisen kautta. Meriveden lämpeneminen, joka tapahtuu sekä maailmanlaajuisesti että vielä nopeammin Välimeren itäosassa ilmastonmuutoksen seurauksena, tarjoaa yhä sopivamman ympäristön tämän lajin levinneisyydelle. Kun otetaan huomioon IPCC:n päästöskenaario RCP 6.0 ja meriveden kynnyslämpötila 15 °C mahdolliselle leijonakalan elinympäristölle, lajin ennustetaan laajenevan kohti pohjoista Välimerta (eli pohjoista Egeanmerta, Adrianmerta, Ligurianmerta ja pohjoista Baleaarienmerta). Tämä tarkoittaa, että lähes koko Välimerellä meriveden lämpötila voisi soveltua leijonakalalle (Kleitou et al., 2021), kun taas niiden kolonisaation onnistuminen eri alueilla riippuu tiukasti aluekohtaisista paikallisista olosuhteista.

Lionfish ovat erittäin tehokkaita keskikokoisia petoeläimiä, jotka pystyvät syömään monenlaisia lajeja (yleiset mesopredaattorit). Ne voivat jatkuvasti ja nopeasti ruokkia, kun ruokaa on runsaasti, myös sietää pitkiä nälkäjaksoja, kun ruokaa on niukasti. Tämä helpottaa niiden tunkeutumista Kyproksen oligotrooppisiin vesiin, joiden biomassan saatavuudessa on suuria kausivaihteluja. Lisäksi muut leijonankalan ominaisuudet, kuten sukurauhasten varhainen kypsyminen ja korkea lisääntymisnopeus sekä saalistuksen vastaiset myrkylliset puolustusmekanismit, tekevät tästä lajista hurjan ja nopean hyökkääjän. Näin ollen leijonakalan hyökkäys vaikuttaa voimakkaasti niiden kolonisoimaan meriekosysteemiin, tukahduttamalla pieniä kotoperäisiä Välimeren kaloja ja selkärangattomia lajeja, joilla on tärkeä rooli ekosysteemin toiminnassa ja jotka kilpailevat voimakkaasti kotoperäisten mesopredaattorien kanssa.

Biologisen monimuotoisuuden vähenemisellä leijonakalojen saastuttamissa ekosysteemeissä voi olla vakavia sosioekonomisia vaikutuksia tiettyihin aloihin, erityisesti kalastukseen (leijonakala voi saalistaa kaupallisia kalalajeja) ja matkailuun (leijonakala voi tehdä uimarannoista ja sukelluspaikoista vähemmän houkuttelevia ja jopa vaarallisia matkailijoille).

RELIONMED-LIFE-hankkeen (Leijonakalan hyökkäyksen estäminen Välimeren alueella varhaisen reagoinnin ja kohdennetun palauttamisen avulla) tavoitteena on tehdä Kyproksesta ”ensimmäinen puolustuslinja” leijonakalan hyökkäystä vastaan Välimerellä. Sen erityistavoitteina on

Toimet, joilla torjutaan leijonankalojen leviämistä Kyproksen merivesillä, kattavat monenlaisia toimenpiteitä alkaen paremman tietopohjan kehittämisestä ja riskinarviointianalyysin laatimisesta leijonankalojen varhaishavaintajärjestelmän kehittämiseen ja kestäviin poistamistoimiin, joihin kansalaiset ja sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti.

Saatuaan alustavan tietopohjan leijonakalan biologiasta, ekologiasta ja levinneisyydestä ( Savva ym., 2020) laadittiin ensimmäinen riskinarviointi (2016) haitallisia vieraslajeja koskevan EU:n asetuksen 1143/2014 (5 artikla) mukaisesti. Riskinarviointia tarkennettiin (2020) siten, että siihen sisällytettiin uusia näkemyksiä hankkeiden tuloksista. Päivitetty riskinarviointi toimitettiin lopulta vuonna 2020 Euroopan komissiolle leijonakalan sisällyttämiseksi niiden haitallisten vieraslajien luetteloon, joiden katsotaan aiheuttavan huolta Euroopan unionille (EU:n asetuksen (EU) N:o 1143/2014 mukainen unionin luettelo haitallisista vieraslajeista). Riskinarvioinnissa todettiin suurella varmuudella, että leijonakalan tulevaan leviämiseen Välimerellä ja Euroopan unionissa liittyy suuri (sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen) riski, joka on yksi nopeimmista itäisellä Välimerellä koskaan ilmoitetuista kalojen invaasioista. EU:n tiedefoorumi ja haitallisten vieraslajien komitea antoivat lajille myönteisen arvion sen sisällyttämisestä unionin luetteloon, ja lopullisen päätöksen odotetaan valmistuvan joulukuuhun 2021 mennessä.

On perustettu leijonakalan seuranta- ja varhaishavaintajärjestelmä, johon kuuluu vuorovaikutteinen paikkatietojärjestelmän seuranta-alusta (Lionfish-portaali)ja mobiili älypuhelinsovellus, jonka avulla voidaan raportoida ja tallentaa Välimeren alueella tehtyjä leijonakalahavaintoja. Lionfish-portaali sisältyy IUCN-MedMIS-alustaan, joka on verkossa toimiva tietojärjestelmä suojelluilla merialueilla esiintyvien haitallisten vieraslajien seurantaa varten. Välineen avulla voidaan jatkuvasti päivittää tietoa leijonakalojen levinneisyydestä Välimerellä, arvioida karkeasti niiden runsautta ja viime kädessä antaa tietoa hoitajille ja muille sidosryhmille asianmukaisten toimien toteuttamiseksi. Kansalaistutkijoiden (merenkäyttäjät, sukeltajat, kalastajat jne.) raportoimat leijonakalahavainnot ovat lisääntyneet merkittävästi hankkeen keston aikana, ja yhden päivän aikana havaittiin jopa yli 50 yksilöä (2020).

Vapaaehtoiset (kalastajat ja sukeltajat) ovat asianmukaisen koulutuksen jälkeen liittyneet hankkeen aikana perustettuihin muuttoa käsitteleviin toimintaryhmiin (Removal Action Teams, RAT), jotka osallistuvat leijonankalojen koordinoituihin poistoihin Natura 2000 -alueiden ja suojeltujen merialueiden läheisyydessä ja sisällä. Alueellisia tekniikoita on aktivoitu leijonakalojen poistamiseksi uusilta kolonisoituneilta alueilta tai alueilta, joilla leijonakalat ovat keskittyneimpiä (kuumapilkkuja). Vuosina 2019–2020 Kyproksen merivesien pieniltä alueilta (noin kahden hehtaarin alueilta) poistettiin viitteellisesti yli 300 leijonakalaa kolmesta yksipäiväisestä poistotapahtumasta. Ennen jokaista siirtoa RAT-tiimit on varustettu poistolaitteilla (ritsa, leijona-astia ja pistonkestävät käsineet) ja lämpöpakkauksilla, jotta niitä voidaan käyttää ensiapuvasteena. RAT:t osoittivat nopean vasteen poistumia leijonakalojen hotspot-alueilla. Kalastuksen ja merentutkimuksen ministeriö myönsi tätä tarkoitusta varten erityisluvan, jota valvottiin tiukasti, koska tällainen kalastus on lailla kielletty kaikkialla EU:ssa.

Leijonakalakonsentraattien poistaminen kahdelta Kyproksen Natura 2000 -alueelta (Cape Greco, josta tuli suojeltu merialue vuonna 2018 ja Nisia). Nämä alueet ovat ekologisesti erityisen tärkeitä meriheinäniittyjen (Posidonia oceanica) kannalta ja tarjoavat epäjatkuvia kallioriuttojen alueita, joilla on vedenalaisia tai osittain vedenalaisia luolia, jotka muodostavat ihanteellisen elinympäristön monille lajeille. Leijonakala-aggregaatti kallioisilla elinympäristöillä, joissa on luolia. Poistotoimiin kuuluu myös alueita, joilla on hylkyjä ja keinotekoisia riuttoja, joista suurin osa on uponnut osana sukellusmatkailun edistämiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja liikakalastettujen kalakantojen täydentämiseen tähtäävää ohjelmaa, jota rahoitetaan EU:n kalatalousrahastosta 2007–2013 ja Kyproksen hallitukselta.

Jotta poistamistoimet olisivat sukeltajien kannalta houkuttelevampia, on toteutettu kahdeksan leijonakalan poistamiskilpailua, joihin osallistujille on myönnetty palkintoja. Kilpailutapahtumat voivat osoittaa poistamisen toimintaryhmien (RAT) kyvyn vähentää leijonakalojen populaatiotiheyttä ensisijaisilla alueilla ja antaa tutkijoille mahdollisuuden kerätä uutta tietoa kolonisaatioasteesta ja poistumien tehokkuudesta.

Poistetun leijonankalan paikallista kaupallista käyttöä ja uusia markkinarakoja (jotka on erityisesti suunnattu ympäristötietoisille kuluttajille) on testattu kannustimena leijonankalan poistamiseen ja taloudellisesti kestävän pitkän aikavälin lähestymistavan varmistamiseen leijonankalan valvonnassa. RELIONMED tekee yhteistyötä paikallisten ravintoloiden kanssa edistääkseen leijonankalojen sisällyttämistä ruokalistoihinsa sekä korujen valmistajien ja sukellusliikkeiden kanssa tutkiakseen mahdollisuuksia luoda uusia tulonlähteitä hyödyntämällä sekä leijonankalojen syötäviä että poisheitettyjä osia. Selvitetään leijonankalatuotteita sisältävän liiketoimintamallin elinkelpoisuus ja hyödyt.

Lisäksi on perustettu seurantajärjestelmä, jonka avulla arvioidaan 1) hankkeen toimien sosioekonominen vaikutus paikalliseen talouteen ja väestöön paikallisille sidosryhmille ja suurelle yleisölle suunnattujen ennalta määriteltyjen kyselylomakkeiden ja haastattelujen avulla; 2) poistamistoimien ekologinen vaikutus leijonakalojen ja muiden lajien visuaalisen laskennan avulla valituilla seuranta-asemilla. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että yleinen tietoisuus leijonankalan esiintymisestä Kyproksen merivedessä ja sen mahdollisesta vaarasta ekosysteemille lisääntyi merkittävästi hankkeen keston aikana. Leijonakalan havaittiin lisääntyvän suojelluilla merialueilla, joilla kalastus ei ole sallittua. Näillä alueilla kirjattiin suurempia leijonakalatiheyksiä ja -kokoja kuin viereisillä suojaamattomilla alueilla, mikä uhkaa näiden suojelualueiden arvoa ja hyötyjä. Leijonakalojen määrät tukahdutettiin koordinoitujen poistojen yhteydessä. Lupaavimmaksi, tehokkaimmaksi ja hyödyllisimmäksi (sekä sosiaalisesti että ekologisesti) mekanismiksi näiden hyökkääjien valvonnassa suojelualueilla todettiin yhteisölähtöinen hoito, johon SCUBA:n sukeltajat osallistuvat leijonankalastuksen (peippokalastuksen) yhteydessä (ks. esim. Kleitou ym. 2021).

Hankkeen alkuvaiheista lähtien suuri yleisö ja keskeiset sidosryhmät ovat osallistuneet laajaan kuulemisaloitteeseen ymmärtääkseen yleistä tietämystä ja tietoisuutta leijonakalojen esiintymisestä ja siihen liittyvistä uhkista. Erityisesti tehtiin puhelinkysely 300 kyproslaiselle vakituiselle asukkaalle, ja Kyproksen eri alueilla järjestetyissä kokouksissa haastateltiin noin 100:aa sidosryhmää. Lisäksi tehtiin sidosryhmäkeskeisiä kyselytutkimuksia, joihin osallistui 20 kaupallista kalastajaa, 6 sukellusyrityksen omistajaa, 20 virkistyskalastajaa, 10 ravintolan omistajaa, 100 rantavierasta ja 5 akvaarion/lemmikkikaupan omistajaa. Sama tutkimus toistettiin kolmena peräkkäisenä vuotena.

Yleisesti ottaen useat RELIONMED-hankkeen aikana toteutetut toimet ovat erittäin riippuvaisia kansalaisten ja sidosryhmien tuesta:

• Kyproksen kansalaisia ja turisteja pyydetään osallistumaan IUCN-MedMIS Lionfish -portaaliin ja ilmoittamaan havainnoistaan (valokuvineen ja sijaintitietoineen) MedMis-portaaliin rekisteröitymisen jälkeen. Raportit lisäävät yleistä tietämystä leijonakalan levinneisyydestä ja ohjaavat kohdennettuja poistotoimia. Portaali pysyy aktiivisena hankkeen päätyttyä.
• Noin 200 kalastajaa ja asiantuntijasukeltajaa pyysi saada liittyä RELIONMED-tutkijoiden koordinoimiin maastapoistamisen toimintaryhmiin (RAT). RAT-lupa mahdollisti 100 SCUBA-sukeltajan kirjaamisen luetteloon. Kaikkia on koulutettu ja varustettu ja he ovat osallistuneet koordinoituihin poistoihin, jotka kohdistuvat leijonankalan hotspot-alueisiin, Natura 2000 -alueisiin ja suojeltuihin merialueisiin.
• Paikallisten ravintoloiden ja paikallisten jalokivien valmistajien aktiivinen osallistuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia paikallisille talouksille uutena tulonlähteenä ja kannustaa jatkamaan leijonankalojen poistotoimia. Nyt noin 20% kalaravintoloista eri puolilla Kyprosta tarjoaa leijonakalaa ruokalistallaan ja leijonakalat ovat yleistymässä kalamarkkinoilla. Leijonakaloja sisältäviä reseptejä levitetään myös RELIONMED-hankkeen tulosten kautta, mikä houkuttelee yleisöä kuluttamaan ja arvostamaan uusia lajeja.
• Yleisen kiinnostuksen ja sidosryhmien tuen lisäämiseksi järjestettiin useita tiedotuskampanjoita, joissa käytettiin sosiaalisen median julkaisuja ja osallistumista televisio- ja radio-ohjelmiin sekä hyödynnettiin tuotettuja julisteita, esitteitä, bannereita, ilmoitustauluja, videoita, akvaarioesityksiä, valokuvanäyttelyitä ja tieteellisiä julkaisuja.

Kansalaisten osallistuminen paljasti sen suuren potentiaalin leijonakalan levinneisyyden seurannassa, mikä tukee tietoisuuden lisäämistä ja leijonakalan leviämisen valvontaa. Leijonakalan markkinoiden edistäminen paikallisten ravintoloiden ja paikallisten alusten osallistumisen avulla voi muuttaa leijonakalan uhan mahdollisuudeksi kehittää paikallisia yrityksiä ja edistää poistamisaloitteiden onnistumista. Vaikka hankkeen alussa esiintyi jonkin verran vastustusta, erityisesti SCUBA-kouluttajien taholta, sidosryhmät antoivat hankkeelle yksimielisen tukensa koulutusseminaarien jälkeen. Sosioekonomisissa selvityksissä kävi ilmi, että leijonakalasta tietoisen väestön määrä kasvoi merkittävästi noin 4 prosentista 26 prosenttiin, mikä osoittaa hankkeen onnistuneen tietoisuuden lisäämisessä, sillä suurin osa tukee nyt leijonakalan vastaisia hoitotoimenpiteitä. Hankkeen aikana markkinoille tuli leijonakalaa, jonka hinta nousee tasaisesti ja vaihtelee alueittain (6–15 EU/kg). Menekinedistämistä on lisättävä sen markkina-arvon kasvattamiseksi ja siten muiden paikallisten lajien vapauttamiseksi kalastuspaineesta.

RAT-tekniikat ovat osoittautuneet tehokkaiksi leijonankalojen poistamisessa: suuret poistokampanjat (joihin osallistui yli 10 sukeltajaa) johtivat leijonakalakantojen voimakkaaseen vähenemiseen. Leijonakalojen erityispiirteiden vuoksi sukeltajat voivat helposti tunnistaa lajin, ja epäonnistumisen mahdollisuus on hyvin pieni. Leijonakalojen myrkyllisistä piikeistä johtuvat terveys- ja turvallisuusongelmat (jotka voivat rajoittaa sukeltajien osallistumista poistotoimiin) on onnistuttu ratkaisemaan asianmukaisilla koulutustoimilla, jotka koskevat leijonakalojen turvallista käsittelyä, poistotoimiin ja kilpailuihin osallistuvien sukeltajien ensiapulaitteita.

Leijonakalojen leviämisen estämiseksi Kyproksen rannikkovesillä ja muilla Välimeren alueilla toteutettujen toimien tuloksellisuus riippuu tiukasti siitä, jatketaanko leijonakalojen hoitotoimia RELIONMED-hankkeen keston jälkeen. Tehokkaiden pitkän aikavälin hoitotoimien mahdollisena edistäjänä on leijonakalan sisällyttäminen unionin haitallisten vieraslajien luetteloon asetuksen (EU) N:o 1143/2014 mukaisesti. Leijonakalan sisällyttäminen voisi itse asiassa johtaa tiukempien ja pitkäkestoisempien säännösten antamiseen leijonankalastuksen ehkäisemisestä, varhaisesta havaitsemisesta, nopeasta hävittämisestä ja hoidosta sekä leijonankalastuksen pyyntitekniikoita koskevien lainsäädännöllisten rajoitusten poistamisesta. Lainsäädäntöä on uudistettava, jotta mahdollistetaan johdonmukaisemmat ja laajemmat muuttotapahtumat, joihin osallistuu enemmän sukeltajia. Tässä pyrkimyksessä Välimeren maiden välinen alueellinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää strategisten toimien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Joitakin ehdotettuja uudistuksia on esitetty julkaisussa Kleitou et al. (2021).

Tiedotus- ja valistuskampanjat (tapahtumat, työpajat, koulutuskurssit) edellyttivät alhaisia investointikustannuksia (muutama tuhat euroa) ja mahdollistivat suuren ihmismäärän tavoittamisen. Sukeltajien muuttotapahtuman järjestämisestä RELIONMED-tiimin tieteellisessä valvonnassa aiheutui arviolta 500–1 000 euron kustannukset. Kilpailutapahtuma (”derby”) maksoi noin 2–3 tuhatta euroa, joka kattaa henkilöstön palkat, venekustannukset, palkinnot, ensiapuvälineet ja -palvelut jne. 

Hyödyt liittyvät sekä leijonakalan hyökkäyksestä kärsivien meriekosysteemien ekologisten olosuhteiden paranemiseen että sosioekonomisiin hyötyihin, jotka liittyvät tiedotusaloitteisiin ja paikallisten yritysten osallistumiseen sellaisten uusien markkinarakojen kehittämiseen, joilla voidaan myydä uusia tuotteita, jotka on erityisesti suunnattu ympäristötietoisille kuluttajille.

Monien sellaisten toimenpiteiden kustannustehokkuuden arviointi, joita voidaan toteuttaa leijonakalan hyökkäyksen lieventämiseksi Välimeren vesillä (Kleitou et al., 2021 ), paljasti,että leijonakalan eriytetyllä teurastuksella onnistutaan torjumaan tätä lajia ennalta valituilla alueilla, vaikka lainsäädäntökehykseen on tehtävä muutoksia. Kansalaisuuteen perustuva seuranta, tiedotustoimet ja markkinoiden edistäminen arvioitiin erittäin hyödyllisiksi välineiksi leijonakalojen hoidossa. Tällaisia toimenpiteitä voidaan myös helposti siirtää muille Välimeren alueille ja muille haitallisille vieraslajeille.

Haitallisista vieraslajeista annettu asetus (EU) N:o 1143/2014, jäljempänä ’haitallisia vieraslajeja koskeva asetus’, tuli voimaan 1. tammikuuta 2015, ja se täytti vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteen 5 toimen 16 sekä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 tavoitteen 9. Haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen ydin on unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo, jäljempänä ’unionin luettelo’. Unionin luetteloon sisältyvien lajien osalta asetuksessa yksilöidään kolmenlaisia toimenpiteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi: ennaltaehkäisy, varhainen havaitseminen ja nopea hävittäminen sekä hallinta.

Kyproksen ja muiden Euroopan maiden nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä asetetaan tiukat rajoitukset sukelluskalastukselle (ekosysteemeille mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen varalta), joka on todellakin onnistunein ja edullisin tapa poistaa leijonakalat. Erityinen tilapäinen lupa myönnettiin nimenomaan hankkeen ajaksi tieteellisen RELIONMED-työryhmän tiukassa valvonnassa.

RELIONMED-hankkeen kesto on vuosina 2017–2022. Leijonakalaportaali pysyy aktiivisena myös hankkeen päättymisen jälkeen. Toteutettujen toimenpiteiden jatkamisesta hankkeen seurantaa varten keskustellaan parhaillaan paikallisviranomaisten kanssa.

Poistamistoimet ovat tehokkaita leijonankalan leviämisen hillitsemiseksi, mutta niillä on lyhyt käyttöikä, koska leijonakalat palaavat takaisin poistumisalueelle lähellä merialueita ja lisääntyvät, mikä edellyttää toistuvia ja toistuvia toimia. Aloitteet, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta ja avaamaan uusia mahdollisuuksia paikallisille markkinoille, valmistelevat maaperää leijonankalan pitkän aikavälin kestävälle hoidolle, jolla on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia paikallisten sosioekonomisten tekijöiden mukauttamiseen ilmastonmuutoksen suosimiin uusiin tulokaslajeihin.

Spyros Sfenthourakis

Project coordinator

University of Cyprus, Department of Biological Sciences

E-mail: sfendour@ucy.ac.cy

Demetris Kletou

Scientific Coordinator

Marine & Environmental Research (MER) Lab Ltd

E-mail: dkletou@merresearch.com

Kleitou et al., (2019). Leijonakalahyökkäyksen torjunta Välimerellä – EU-Life Relionmed -hanke: edistyminen ja tulokset. ^{Välimeren alueen} symposiumi ei-kotoperäisistä lajeista (Antalya, Turkki, 17.–18. tammikuuta 2019)

Kleitou et al., (2021). Leijonakalan (Pteroismiles)tapaus Välimerellä osoittaa, että EU:n lainsäädännössä on rajoituksia, jotka koskevat mereen kohdistuvia biologisia invasioita. J. Mar. Sci. Eng. 2021, 9, 325.

Kleitou, et al., (2021). Kalatalousuudistukset tulokaslajien hoitamiseksi. J. Environ (s. Hallinnoi. 2021, 280, 111690.

Kleitou, et al., (2021).  Säännöllisellä seurannalla ja kohdennetuilla poistumilla voidaan valvoa leijonakaloja Välimeren suojelluilla merialueilla. Aquat-konservaatti.

Savva et al., 2020. He ovat tulleet jäädäkseen: leijonankalan (Pteroismiles)biologia ja ekologiaVälimerellä. Journal of fish biology, 97(1), s. 148-162.