Rannikkodyynien ennallistaminen

Rannikkodyynit ja niihin liittyvät luonnonniittyyhteisöt muodostavat esteen myrskyjen nousulle vähentämällä tulvia ja rannikoiden eroosiota. Eroosio on tuuli- ja rannikkoaaltojen aiheuttama luonnonilmiö. mutta sitä pahentavat ihmisen toiminta, kuten rannikkoalueiden kaupungistuminen ja kestämätön matkailu. Ilmastonmuutos pahentaa dyynien eroosiota lisääntyneiden myrskyjen, ankarien sääolojen, tulvien ja merenpinnan nousun myötä. Dyynien rakennus-, vahvistamis- ja kunnostustoimenpiteillä pyritään palauttamaan dyynien hiekkaestetoiminnot rannikoiden suojeluhyötyjen saamiseksi. 

Dyyni rakentaminen ja vahvistaminen voi sisältää seuraavat prosessit: 

• Dyyniruohon istutus: istuttaa dyyniruohoja tuulen nopeuden vähentämiseksi koko pinnalla ja siten hiekan vangitsemiseksi ja pitämiseksi. Istutuskasvillisuus auttaa vakauttamaan dyynejä, edistää dyynien elpymistä ja sitä voidaan käyttää myrskytuhojen jälkeen. Vaihtoehtoisesti kasvillisuutta voidaan istuttaa, kun uudet alkion dyynit ovat riittävän korkeita. Tällä tavoin luodaan puskuri nykyisten dyynien merenpuoleiselle rintamalle eroosion vastapainoksi myrskyn aikana. Yleensä dyyneille istutettavissa olevien kasvilajikkeiden määrä on suhteellisen pieni. Valittujen lajien on kestettävä liettymistä, tuulta ja suolaisuutta. Kun ruohopeite on vakiintunut, siitä voi tulla omavarainen. Säännöllinen seuranta ja uudelleenistutus ovat tarpeen. 
• Dyynien tukkeutuminen: dyynipinnan peittäminen kasvijätteellä ja oksilla hiekan stabiloimiseksi, hiekan kertymisen edistämiseksi ja dyynikasvillisuuden suojelemiseksi. Materiaalit voidaan laittaa maahan käsin tai mekaanisesti. Orgaanisen materiaalin käyttö edistää kasvien ja ruohon kehitystä. 
• Dyynien aitaus: aidan rakentaminen dyynin merenpuoleiselle pinnalle tuulen nopeuden vähentämiseksi pinnalla ja kuljetettavan sedimentin laskeuman edistämiseksi. Aidat rakennetaan usein puusta. Paikallisista olosuhteista riippuen ne voivat käyttää myös muuta materiaalia (esimerkiksi käytettyä kalaverkkoa). Dyyni-aidat voivat myös lisätä orgaanisen aineksen kertymistä ja siitä johtuvaa heinäkasvien ja muiden kasvien kasvua. Aidat voivat myös toimia esteinä aaltovaikutusta vastaan. Tämä tekniikka ei sovellu kaikentyyppisille dyyneille: aidan asentaminen on vaikeaa jyrkillä rinteillä ja erittäin epävakailla alueilla. Myös huolto voi olla monimutkainen matkailualueilla toivottaa paljon kävijöitä. 
• Dyyniytimen hybridiyhdistelmät: Kyseessä on yhdistelmä kovia ihmisen tekemiä rakenteita, joiden päällä on hiekkaa, dyynejä ja kasvillisuutta. Tämä jäljittelee luonnollisia maanmuotoja esteettisissä ja useimmissa toiminnoissa, ja se on paljon kestävämpi eroosiolle ja tulville. 

Nämä menetelmät täydentävät toisiaan ja ovat yleensä yhdistettyjä: Ruohon istutus vaatii yleensä aitausta ja Thatchingia menestyäkseen. Dyynien interventiot ovat tehokkaampia, kun ne yhdistetään koko rannikkoalueen ennallistamiseen tai vahvistamiseen. Tähän sisältyvät märät retrodune-alueet ja vahvistetut dyynit, joissa on pensas- ja puukasvillisuutta. Ruohon istutus voi olla hyödyllistä piilottaa kovat puolustukset, kuten gabions, puutavara tai kalliorakenne. 

Keinotekoiset dyynit ovat suunniteltuja rakenteita, jotka jäljittelevät luonnollisten dyynien muotoa, usein ketjumaisella tavalla. Ne on rakennettu hiekalla, joka on tuotu ulkoiselta lähdealueelta. Ne on muotoiltu dyyneiksi käyttämällä puskutraktoreita, dyyniravintoja tai muita keinoja. Tämä toteutetaan usein samanaikaisesti rantojen ravitsemisen kanssa, ja se voidaan jopa sisällyttää rannikkoalueiden puolustusta koskeviin laajempiin interventiohankkeisiin, joissa yhdistetään erilaisia vihreitä ja harmaita ratkaisuja ja jotka edellyttävät koordinointia eri hallintotasoilla (ks. myös rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnitelmien mukauttaminen). 

Dyynirakentaminen voi aiheuttaa maankäyttöön liittyviä eturistiriitoja. Maanomistajat saattavat olla innokkaita säilyttämään merinäkymät haittaamatta matkailua rannikolla. Käänteisesti dyynien rakentaminen tai ennallistaminen edellyttää usein, että rannikon lähellä olevia alueita suojellaan massiiviselta matkailulta. Ihmisten aiheuttamien häiriöiden välttämiseksi tai hiekkakuljetusten minimoimiseksi saatetaan tarvita miekkailua. Miekkailulla ja kaiverruksella voi olla kielteinen vaikutus esteettiseen maisemaan, ja siksi ne voivat olla kiistanalaisia matkailukohteissa. Toinen huolenaihe on, että dyynien rakentamisesta peräisin olevaa hiekkaa voidaan ei-toivotusti sijoittaa läheisille asuin- tai liikealueille. Sidosryhmien osallistuminen hankkeen varhaisessa vaiheessa (paikallisviranomaisten ja talouden toimijoiden osallistuminen) voi auttaa minimoimaan nämä konfliktit. Matkailualan toimijoiden osallistuminen dyynien ennallistamista koskeviin aloitteisiin voi edistää sellaisten uusien kestävää matkailua tai ekomatkailua koskevien aloitteiden kehittämistä, jotka puolestaan voivat auttaa dyynien säilyttämisessä. 

Toisaalta dyynien rakentamiseen, vahvistamiseen ja kunnostamiseen liittyvät hankkeet voivat myös tarjota mahdollisuuden lisätä paikallisten sidosryhmien ja vierailijoiden tietoisuutta. Dyynien rakentamiseen ja vahvistamiseen ei välttämättä sisälly yleisön osallistumisprosessia. Tämä riippuu alueen suojelutavoitteista, jotka edellyttävät omistajien, maankäyttäjien tai suojelualan kansalaisjärjestöjen osallistumista suojelutavoitteiden asettamisprosessiin. Jos dyynien takana oleva alue on luonnonaluetta, luonnonhoitajat saattavat haluta osallistua dyynien muodostumiseen tai vahvistamiseen varmistaakseen, että alueen luonnonsuojelutavoitteet saavutetaan prosessissa. Tulvadirektiivissä (2007/60/EY) edellytetään osallistumista tulvariskien hallintaan. Dyynien rakentaminen ja vahvistaminen voidaan sisällyttää tämän direktiivin mukaisissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin, mikä edellyttää osallistumista suunnitteluprosessiin. 

Menestystekijät: 

• Jos dyynit ovat hyvin hoidettuja, ne voivat tarjota korkeatasoisen suojan tulvia ja eroosiota vastaan. 

• Ne tarjoavat myös arvokkaita elinympäristöjä eläin- ja kasvilajeille. Dyynien kunnostaminen tai keinotekoisten dyynien rakentaminen on hyödyllistä rantaekosysteemille. Joissakin tapauksissa keinotekoiset dyynit voivat palauttaa rannan virkistysarvon. 
• Dyynien kaiverrus, aidat ja ruohon istutus ovat edullisia ratkaisuja dyynien eroosion vähentämiseksi. 
• Louhinnassa käytettävät materiaalit voivat olla myös biohajoavia, ja ne voivat edistää kiertotalouteen perustuvaa tai ympäristöystävällistä huoltostrategiaa. 
• Hiekka ja kasvillisuus luovat luonnollisen ulkonäön ihmisen tekemille rakenteille, kun ne integroituvat dyyneihin. 
• Dyynirakentaminen ja -vahvistaminen voidaan yhdistää rantojen ravitsemiseen rannikon sietokyvyn ja rannikon luonnonmaiseman parantamiseksi. 

• Dyynirakentaminen voi sisältää kävelyteitä ja suljettuja polkuja, jotka voivat ohittaa linnoitettuja tai hauraita alueita ja edistää ekomatkailua tai paikallisia ekosysteemipalveluja. 

Rajoittavat tekijät: 

• Ruohon istutus ja ojitus eivät todennäköisesti onnistu, jos eroosio on erittäin vakava, ja menetelmät ovat myös työvoimavaltaisia. Tämän vaihtoehdon käyttöikä on rajallinen, ja se edellyttää säännöllistä huoltoa (kasvien vaihtaminen, lannoitteiden laittaminen, pois puhallettujen oksien vaihtaminen, ilkivallan jälkeinen korjaaminen jne.). 
• Päällystystä on rajoitettava, koska koneiden kuljettaminen johtaa heikkenemiseen; Vaikka aidat on yleensä valmistettu hajoavasta puusta, niissä käytetään myös johtoja ja joskus muovia, joka voi olla pitkäaikaista haittaa. 
• Ojitus on suotuisa haitallisille kasvilajeille, jotka voivat kasvaa ravinnerikkailla alueilla ja ohittaa kotoperäiset lajit. 

• Aitausten ja kairauksen rakentaminen voi rajoittaa pääsyä dyynille ja rannalle 
• Ojitus ja aidat muuttavat myös dyynien luonnollista visuaalista puolta, mikä voi vaikuttaa kielteisesti matkailijoiden virtoihin ja virkistystoimintaan, joten sivustolla olisi toteutettava asianmukaisia tiedotuspaneeleja ja valistusaloitteita, jotta vierailijat ymmärtäisivät näiden toimien ympäristöarvon. 
• Voimakas tuuli- tai vesieroosio voi haitata sekä dyynien että niiden takana olevien alueiden luonnollista dynamiikkaa. Yhdistämällä istutus maisemoinnin luomiseen hallittujen tuuliajojen kanssa, jotka sallivat sisämaan hiekan ajelehtimisen, voi suuresti torjua tällaisia eroosiohäviöitä ja luoda jännittävän maiseman vierailijoille. Tämä edellyttää kuitenkin riittävää maapinta-alaa ja paikallisten tuulimallien tuntemusta suunnitteluprosessissa.  

Toteutuskustannukset riippuvat dyynien rakennusstrategiasta. Ojitus- ja istutuskustannukset voivat olla alhaiset, koska käytetty materiaali on halpaa. Niiden rajallinen käyttöikä aiheuttaa kuitenkin jatkuvia ylläpitokustannuksia, joihin liittyy erityisesti työvoimakustannuksia. Kustannukset riippuvat myös sivuston sijainnista ja saavutettavuudesta. Dyynien jälleenrakentamisen (hiekkakuljetukset ja ravinto) yksikköhinta voi olla 6,90–17,10 euroa/m3 , riippuen sedimentin alkuperästä, dyynien sijainnista ja kuljetustoiminnasta. Sitä vastoin ylläpitokustannuksia ja kasvillisuuden palauttamiskustannuksia on vaikeampi arvioida, koska se riippuu voimakkaasti kasviluokituksesta ja käytetystä strategiasta. Suojaistutus ruohomaisilla paikallisilla, ei-invasiivisilla kasveilla pintaeroosion torjumiseksi voi maksaa 11-28 €/m 2 (Fernández-Montblanc,et al., 2020). 

Dyynien rakentamisen ja vahvistamisen kustannukset ovat alhaiset verrattuna kovien puolustusratkaisujen, kuten patojen ja merimuurien, kustannuksiin. Lisäksi tästä vaihtoehdosta odotetaan koituvan monenlaisia oheishyötyjä rannikkoalueiden puolustuksen lisäksi. Hiekkadyynit tarjoavat arvokkaan elinympäristön kasveille ja eläimille rannikolla, säilyttävät biologisen monimuotoisuuden ja edistävät rannikkoalueiden kestävää kehitystä erityisesti ekomatkailun osalta. 

Tietyntyyppiset luonnondyynit on luokiteltu EU:n luontodirektiivin liitteen I mukaisesti EU:n tärkeinä pitämiksi luontotyypeiksi. Dyynien vahvistaminen ja kunnostaminen sekä joissakin tapauksissa myös dyynien (uudelleen)rakentaminen voivat olla osa EU:n Natura 2000 -alueilla suojeltujen alueiden hoitosuunnitelmaa. EU:n tulvadirektiiviä sovelletaan sisävesiin sekä kaikkiin rannikkovesiin koko EU:n alueella. Direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat tulvariskien hallintasuunnitelmissaan huomioon pitkän aikavälin kehityksen, kuten ilmastonmuutoksen, sekä kestävät maankäyttökäytännöt. Dyynien rakentaminen ja vahvistaminen voidaan sisällyttää näihin suunnitelmiin toimenpiteinä rannikkotulvien vaikutusten vähentämiseksi. 

Täytäntöönpanoaika riippuu valitusta dyynien jälleenrakennusvaihtoehdosta. Se voi kestää noin 1-5 vuotta. Integroituneemmat maisemamuutokset voivat kestää kauemmin, koska ne vaikuttavat paikallisiin maisemiin ja sidosryhmien kanssa käytävään keskusteluun. Kaikkiin vaihtoehtoihin olisi sisällyttävä huoltoaika toteutuksen jälkeen sen varmistamiseksi, että istutetut tai sijoitetut elementit ovat edelleen ehjiä. 

Elinikä vaihtelee suuresti (5-25 vuotta). Toimenpiteissä käytetyt biohajoavat elementit on korvattava säännöllisesti, kun taas dyynejä on ehkä täydennettävä määräajoin uudella hiekalla, ja määräajoin tapahtuva uudelleenistutus voi olla tarpeen niiden eroosiota estävän toiminnan vahvistamiseksi.