Kastelutehokkuuden parantaminen

Toiminnanharjoittajat voivat osallistua kaikkiin toimiin kastelujärjestelmien ja -infrastruktuurien uudelleenjärjestämiseksi niiden merkittävien sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien seurausten vuoksi. Mukana ei pitäisi olla ainoastaan maatalousalan päätoimijoita, vaan myös maatalouden kanssa samoista vesivaroista kilpailevien alojen toimijoita. Mahdolliset naapuriteollisuusalat voisivat osallistua aurinkovoimalla toimivien pumppujen varmistamiseen tai investoida ilmastoälykkäisiin teknologioihin. Kun otetaan huomioon odotettavissa olevat myönteiset vaikutukset koko veden kiertoon, ympäristöjärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen odotetaan kannustavan ennakoivasti innovatiivisten järjestelmien käyttöön kastelun parantamiseksi. Veden liikakäyttöä ja kestävää käyttöä koskevan tietoisuuden levittäminen - erityisesti maatalousalalla - on olennaisen tärkeää, ja se voi johtaa mahdollisiin myönteisiin vaikutuksiin maisematasolla.

Ilman adaptatia o nvesien kastelukäytännöissä tilatasolla crop epäonnistuminen on todennäköistä kuivuudelle alttiilla alueilla, erityisesti kun otetaan huomioon pahimmat ilmastoskenaariot. Kun kastelujärjestelmiin sopeudutaan, maatiloilla on paljon paremmat valmiudet selviytyä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta veden niukkuudesta. Maisemien toiminta voidaan palauttaa tai sitä voidaan ylläpitää veden uudelleenkäytöllä ja varastoinnilla. Energiaa voidaan säästää tehokkaalla kastelusuunnittelulla ja -toteutuksella. Energia- ja vesikustannusten säästäminen on yksi suurimmista kannustimista, joilla voidaan lisätä tehokkaiden kastelujärjestelmien käyttöä. Energiakustannukset nousevat, ja vaikka vesimaksut vaihtelevat suuresti eri maissa, ne voivat olla merkityksellisiä maatilojen tasolla. 

Viljelijät ovat kuitenkin usein haluttomia soveltamaan innovatiivisia hoitokäytäntöjä, koska tavanomaisten käytäntöjen muuttaminen on kallista ja vaatii ponnisteluja. Tietämyksen, teknisten valmiuksien tai paikkakohtaisen tieteellisen näytön puute ovat myös esteitä. Vedenoton lupajärjestelmät ja veden hinnoittelumekanismit EU-maissa sisältävät monia maatalouden vedenkäyttöä koskevia poikkeuksia.  Yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP) on rahoitettu hankkeita ja käytäntöjä, joiden odotetaan parantavan kestävää vedenkäyttöä. Viljelijöille on kuitenkin edelleen tarjolla vain vähän kannustimia ottaa käyttöön tehokkaampia teknologioita (Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 2021).

Veden hinnat ja kastelukustannukset vaihtelevat suuresti paikallisesti, ja jokaisella on erilainen vedenkäyttötariffi. Jotkut maksavat hehtaaria kohden ja saavat rajoittamattoman vedenkäytön, jotkut maksavat joesta pumpatun määrän. Muut yhteisöt veloittavat käyttölitralta (Esteve et al., 2015). Sen vuoksi sellaisten uusien tehokkaiden kastelujärjestelmien käytöllä, jotka vähentävät viljelijöiden käyttämän veden kokonaismäärää, voi olla erilaisia vaikutuksia kustannussäästöihin eri paikoissa. Pumput voivat maksaa 3000-46000 euroa. Nämä kustannukset riippuvat siitä, ovatko ne diesel- vai sähkökäyttöisiä ja sisältyvätkö niihin valvontatyökalut ja kytkimet. Putkijohto voi vaihdella 3,20–9,80 eurosta/m kannettavien putkien osalta tai 5,70–18,50 eurosta/m maanalaisten putkien osalta halkaisijan mukaan (ympäristöasioiden pääosasto, 2012). 

Kasteluun sopeutumista koskevat toimenpiteet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kaikilla alueilla, joilla maatalouden osuus makean veden käytöstä on suuri. Hyödyt voidaan saavuttaa vain, jos säilytetty vesi varastoidaan tehokkaaseen ja ilmastoälykkääseen käyttöön (eli kuiviin päiviin, tehokkailla kastelumenetelmillä). 

Kastelun parhaiden hoitokäytäntöjen täytäntöönpanoon liittyy usein viljelijöiden koulutusohjelmia, mikä parantaa heidän tietämystään ja tietoisuuttaan ilmastonmuutoksesta. 

Vesivaroja tehokkaasti käyttävät parannetut kastelujärjestelmät minimoivat vaikutukset koko veden kiertoon ja vaikuttavat myönteisesti koko ekosysteemiin. Energiansäästö ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ovat muita etuja, varsinkin jos energiatehokas järjestelmä yhdistetään aurinkopumppujen käyttöön. 

EU:n YMP:stä myönnetään tukea keinokasteluun sopeutumiseen tähtääville toimenpiteille, joihin liittyy kestävää vedenkäyttöä. Jotkin toimenpiteet ovat viljelijöille pakollisia, kun taas toiset riippuvat viljelijöiden vapaaehtoisesta osallistumisesta. Lisäksi sekä EU:n vesipolitiikan puitedirektiivillä että YMP:n täydentävien ehtojen mekanismilla (eli ympäristövelvoitteisiin perustuvilla tuilla) on tarkoitus turvata Euroopan pinta-ja pohjavesimuodostumat. 

YMP:stä voidaan tukea siirtymistä tehokkaampiin kastelujärjestelmiin ja parempaan vesihuoltoon maatalousmaalla. Esimerkkejä tuetuista toimista ovat tietämyksen ja tiedon siirtoa koskevat toimenpiteet sekä fyysiseen omaisuuteen, kuten vesihuoltoon ja veden säästämiseen liittyvään infrastruktuuriin, tehtäviä investointeja koskevat toimet. 

Oikealla tekniikalla, koulutuksella ja resursseilla kastelun mukauttamistoimenpiteet voidaan toteuttaa suhteellisen nopeasti (2-5 vuotta). Tämä saattaa edellyttää paikallisia rakenteellisia muutoksia. 

Elinikä vaihtelee 5 ja 15 vuoden välillä toimenpiteen ic spesifikaatiosta riippuen. Tämän vaihtoehdon pitkän aikavälin tehokkuus veden niukkuudesta selviämiseksi maatalousalalla riippuu myös ilmastonmuutoksen vakavuudesta Euroopan alueilla.